perjantai 27. kesäkuuta 2014

Granaattiomena

Olen pannut merkille, miten iloisen näköiset ihmiset syövät granaattiomenaa blogeissa, lehtiartikkeleissa ja tv-ohjelmissa ja päätin minäkin rohkaista mieltä ja kokeilla. Ostin yhden granaattiomenan ja syötyäni päivällisen kävin tekemään tarkempaa tuttavuutta. Hain toki ensin netistä ohjeita granaattiomenan syömiseen. Tässä vaiheessa alkoi vähän epäilyttää, kun hedelmän ominaisuuksia hehkutettiin kyllä vaikka kuinka paljon mutta syömiseen ei ollut mitään käytännön ohjeita.

No, halkaisin hedelmän veitsellä ja siellähän oli ällöttävän verisen sammakonkudun näköistä massaa. Jotain tuollaista olin osannut odottaakin, joten eipä hätää. Pistin lusikan massaan aikeenani lohkaista pala herkullista mössöä. Roiskis! Hedelmästä lähti hirveällä kaarella mehua eikä lusikka uponnut milliäkään. "Johan nyt on markkinat", ajattelin ja kävin hakemassa terävämmän lusikan. SPRUITS! Sama tulos.

Tässä vaiheessa meni hermot ja totesin että minullehan ei mokoma ompuntekele ala ryppyilemään. Otin granaattiomenasta tukevan otteen ja pidin sitä keittolautasen yllä. Puristin niin kovaa mitä ikinä pystyin, samalla voimakkaasti karjuen mahdollisen vastarinnan lannistamiseksi. Siinä vaiheessa kun hedelmästä ei enää tirissyt tippaakaan irti lautasen pohjalla oli surkean pieni läntti mehua. Vasta äskenhän se roiski vaikka kuinka? Kaiken lisäksi mehu oli aika onnettoman makuista.

Siis pakkohan tämän on olla joku terveysihmisten yhteinen vitsi, että kehutaan yhdessä tällaista superfoodia ja naureskellaan kun pahaa-aavistamattomat ponnistelevat saadakseen edes yhden lusikallisen herkkua syötäväksi. Voin kertoa että ei kannata.

Koska tämä on juoksuaiheinen blogi eikä mikään terveysvinkkipalsta kerrotaan nyt vielä, että eilen aamulla läiskin 6 km kevyttä ja iltapäivällä 11 km perusjuoksua. Tänään aamulla 8 km kevyttä ja iltapäivällä 11 km perusjuoksua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti