Riitta oli kysellyt porukkaa Kärkimaratonille jo SM-maastoista lähtien, mutta emmin melko pitkään lähteä kisaamaan näin vähillä harjoitusmäärillä. Viime viikkoina olen kuitenkin saanut nostettua kuntoa sen verran hyvin, että koin olevani valmis juoksemaan kymmenen kilometriä kilpavauhdilla. Olin vähän tuumaillut, että voisin olla jossain 36'XX kunnossa.
Verryttelyssä tuntuma oli ihan hyvä ja päätin, etten katso kisan aikana kelloa vaan haen rentoa mutta kovavauhtista juoksua. Lähtölaukauksesta lähti kärkeen kolme juoksijaa ja minä jäin kakkosryhmän hännille. Ei minulla oikein ollut halua yrittää kärjen kantaan, sen verran kovaa vauhtia aloittivat. Siitä sitä kisavauhtia sitten lompotettiin ja hivuttauduin neljänneksi. Kärki oli miltei koko matkan näkyvissä mutta kuitenkin niin kaukana ettei toiveita ollut ottaa kiinni.
Kahdeksan kilometrin paikkeilla kuului takaa reippaan kuuloista askellusta ja mietin, että onko muka joku ottanut noin järkyttävän loppukirin. Vielä mitä, sieltähän tuli Holapan Jouni joka oli lähtenyt yli 500 metriä kauempaa koska osallistui joukkuekisaan jossa neljä juoksijaa juoksi yhteensä maratonin mittaisen matkan. Jouni jäi vähäksi aikaa antamaan vetoapua, mutta en oikein saanut iskettyä enää kantaan.
Eipä tuo vauhti mitenkään hyytynytkään. Jäin lopulta satakunta metriä kolmannesta sijasta ja aika oli 35'28. Olen tosi tyytyväinen tähän tulokseen sillä SM-maastoihin verrattuna selvää kehitystä on tapahtunut. Nyt vain perustreeniä samaan malliin niin hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.