Puolimaraton Rovaniemellä

Songan ympärijuoksun jälkeen oli syytä ottaa seuraava viikko rauhallisesti. Alunperin en ajatellut kevennellä Rovaniemeä varten mitenkään, mutta Songan ympärisjuoksun hyvä tulos antoi odottaa hyvää aikaa joten muutin suunnitelmiani. Harjoittelun keventäminen aiheutti jo totuttuun tapaan ensin muutamaksi päiväksi väsyneen ja löysän olon, mutta perjantaina olo alkoi tuntua voimakkaalta. Jalat tuntuivat olevan iskussa.

Kävin jo perjantaina hakemassa kisamateriaalin siskoni ja serkkuni kanssa. Sisko osallistui puolimaratonille ja serkku urakoi täysmatkan. Hyvissä ajoin ilmoittautuneet saivat kaupan päälle teknisen paidan, joka vaikutti oikein mainiolta. Iltapäivällä päätimme vain rentoutua ja levätä ennen kilpailua, alkuverryttely saisi riittää lihasten herättämiseksi kisaa varten.
Koska serkku osallistui maratonille ja on tutustunut paljon tankkaukseen, kiinnitimme tällä kertaa erityistä huomiota laadukkaaseen aamupalaan. Kisajännitys tuntui todella voimakkaana ja täytyi ravata vessassa koko ajan. Vatsassa oli perhosia ja keskustelu tuntui vähän hysteeriseltä. Tuloksesta tuntui olevan Songan jälkeen jonkinlaisia paineitakin vaikka juoksun piti alunperin olla pelkkä välitavoite maratonharjoittelussa.

Siirryimme kisapaikalle n. tunnin ennen starttia. Alkulämmittelyksi hölkkäsimme pari kilometriä ja otimme kevyitä kiihdytyksiä. Siirryimme jätkänkynttilälle, josta lähtö tapahtuisi hetken päästä. Ilma oli paahtava ja kuumassa väentungoksessa kovaäänisen musiikin pauhatessa syke oli hyvinkin 120-130 koko ajan. Toivotimme kilpakumppaneille onnea ja asetuimme lähelle kärkijoukkoa odottamaan lähtölaukausta.

Kärkeen sijoittautuminen oli hyvä siirto, sillä sen avulla onnistuin välttämään aiempien kisojen alkuruuhkan. Varjopuolena lähtö oli turhan reipas, ensimmäinen 5 km meni alle 20 minuuttiin. Tuossa vaiheessa päätin hillitä vauhtiani ja kiinnitin erityistä huomiota hengityksen tarkkailemaan. Puolimaraton on siinä mielessä hankala matka, että vauhdin tulee tuntua helpolta melko pitkään toisin kuin kympillä, jossa maali tulee äkkiä vastaan. Tosiasia oli kuitenkin että en pystynyt ylläpitämään läheskään yhtä kovaa vauhtia kisan edetessä, pikemminkin loppua kohden vauhti hieman hidastui.

Tällä kertaa vaikeudet alkoivat taas kympin kohdalla, mutta 14-16 km väli meni yllättäen helpommasti kuin siihen asti. Sen jälkeen loppuun asti oli aikamoista raastoa. Etenkin lopun ylämäki tuntui turhankin pitkältä, vaikka olimme aiemmin todenneet sen olevan melko vaatimaton ennakkopuheista huolimatta.

Maaliin tulin ajassa 1.26.26 hieman Terwahölkkää hyvävoimaisempana. Etominen loppui jo puolen tunnin sisällä ja kilpakumppaneiden jututtaminen onnistui ihan mukavasti kun olo ei ollut niin kauhea. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi tyytyväinen mieli, vaikka aivan ennustelaskureiden aikaan en päässytkään. On kuitenkin hyvä muistaa, että tällä harjoituskaudella oli takana suurimmaksi osaksi peruskestävyys- ja vetoharjoittelua joten pitempiä vk-harjoituksia pohjalle ei ollut niin useita kuin terwahölkkää ennen. Tuskinpa 9 minuutin parannusta ennätykseenkään on syytä ylenkatsoa...

Siskoni tuli omassa sarjassaan toiseksi, ja serkku selvitti maratonin mahtavasti läpi.