Maratonharjoittelun aikana lievänä lihaskipuna alkanut säärivaiva yltyi viime keskiviikon kiihtyvävauhtisella pitkällä lenkillä niin kovaksi, että se on estänyt harjoittelun nyt viiden päivän ajan. Nyt kun Finlandia maratoniin on aikaa enää 40 päivää, punnitaan paineensietoa tosissaan. Kiusaus lähteä harjoittelemaan kipulääkkeiden turruttamana tuntuu voimakkaalta. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt keskittymään palautteluun, lepäämiseen, kylmähoitoon ja tulehduskipulääkkeen annostelemiseen iholle pari kertaa päivässä.
Vaikka harjoittelussa pitäisi olla kuumin vaihde päällä, nyt on syytä hoitaa kinttu kuntoon ettei tuloksena ole DNS, eli ei lähtenyt kisaan ollenkaan. Vaikka joutuisin pitämään taukoa vielä tämän viikon loppuun asti, jäljelle jää viisi viikkoa ennen maratonia joka tarkoittaa neljää täyttä harjoitusviikkoa ja yhtä keventelyviikkoa. Sen pitäisi riittää valmistautumiseen, joskin voi olla että tavoitetta joudun tarkastelemaan uudestaan.
Jälkiviisautena tuntuu, että olisi kenties voinut reagoida kipuun jo aiemmin. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä kipu oli hyvin lievää ja tuntui vain pienen pienenä kolotuksena sääressä eikä vaivannut lainkaan juostessa. Jos kuitenkin vertaan tätä ennen Terwahölkkää tapahtuneeseen loukkaantumiseeni, olen kuitenkin selvästi varhaisemmassa vaiheessa lopettanut turhat tunnustelulenkit ja keskittynyt lepäämiseen.
Toivottavasti seuraavassa blogitekstissä kerrotaan jo maratonharjoittelusta eikä vain ryvetä itsesäälissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.