Kauden toinen päätavoite - Finlandia maraton

Finlandia maraton oli ensimmäinen maratonkokeiluni, ja se näkyi varmasti monessa. Kisaan lähdettiin enintäänkin puolittaisella valmistautumisella, kun juoksuharjoittelu oli keskeytynyt kolmeksi viikoksi vamman takia. Tunsin kuitenkin oloni valmiiksi juoksemaan kisan kunnialla loppuun asti. Olin asettanut tavoitteeksi 3.10 mitä pidin realistisena tekemieni valmistavien perusteella.

Alkumatkasta vauhti oli hieman tavoitevauhtia kovempaa, jonka jälkeen jarruttelin hieman tavoitevauhtiin. Sykkeet olivat kisan alusta asti 183-187 jota pidin aluksi mittausvirheenä mutta kisan edetessä oli pakko todeta lukeman pitävän paikkansa. Kisa eteni kuitenkin kevyen tuntuisesti etappi etapilta, otin väliaikoja 5 km välein. Kellotin väliajat 22:06, 22:29, 22:36, 22:31, 22:39 ja 22:47. Kuten ajoista näkyy, puolimaratoniin ja oikeastaan 25 km asti juoksu kulki tosi hyvin. 30 km etappiin sitten vauhti oli jo hiipunut ja syke oli nousemassa voimakkaasti.

31 km kilometrimerkinnän jälkeen olo huononi nopeasti. Noin kahdensadan metrin matkalla juoksu yksinkertaisesti loppui ja oli pakko todeta tämän maratonin lopputulokseksi keskeytys. Tuntemukset välittömästi tuossa olivat melko sekavat. Jalat olivat tuskaiset, ja tuntui että alkaa paleltaa kovasti. Niinhän se on, että kisassa vasta pysähdyttyään tuntee kunnolla mihin kehonsa on ajanut. Kävelin seuraavalle huoltopisteelle ja pyysin toimitsijoita viemään minut takaisin kisan lähtöpaikalle.

Kisan jälkeen olin melko varma, että yritän nopeasti uutta maratonia Kiimingissä kahden viikon päästä. Se toive kuitenkin kariutui, kun palauttavilla lenkeillä tuli selväksi etten ehdi toipua kisan rasituksesta tarpeeksi ajoissa.

Näin jälkikäteen ajatellen en voi kuitenkaan olla liian pettynyt tulokseeni. Tottakai olisi ollut mukava päästä maaliinkin, mutta muutama asia on nostettavissa positiivisena esille. Ensinnäkin, kello pysähtyi aikaan 2.22. Vaikka vauhti ei ollutkaan päätä huimaavaa, työskentelin melko lähellä anaerobista kynnystäni noin pitkään - olihan kilpailun keskisykkeeni 183! Aikaisemmat puolimaratonin kisani olen juossut keskisykkeillä 186-189. Toisin sanoen vauhtikestävyyteni oli paljon kovempi mitä olisin uskonut.

Tästä kokemuksesta (toivottavasti) viisastuneena lähden kohti talviharjoittelua aloittaen juoksuharjoittelun käytännössä alusta. Ihan ensimmäinen asia on opetella uudestaan juoksemaan peruslenkkejä vauhdista välittämättä. Voimaharjoitteluun täytyy oppia myös uutta iloista asennetta. Muistan, miten innoissani olin siitä ennen kesälomaa. Ja ennenkaikkea nyt on aika harjoitella turhia stressaamatta. Seuraavat kisat ovat vasta ensi vuonna, enkä ole kalenteriin merkannut vielä ainoatakaan starttia.

Suljen tähän blogimerkintään tämän kisakauden. Törmäillään talviharjoittelun merkeissä!