Juoksua turhaa työtä välttäen

Tämän viikon ohjelmaa suunnitellessani tiesin että alkuviikon työmatka Helsinkiin syö paljon aikaa ja energiaa. Unen saanti jäisi todennäköisesti tiukille joten joten päätin tehdä pelkästään huoltavia lenkkejä sen mitä ehdin ja yrittää pitää kiinni edes auttavasti unen määrästä. Maanantain lenkki sujui vielä hyvin mutta aika nopeasti tiukan aikataulun haitat tulivat esille. Normaalia helpommallakin harjoitustahdilla alkoi väsy iskeä ja vasta lauantaiaamuna alkoi juoksu tuntua taas normaalilta.

Loppuviikosta pystyin viemään harjoittelua taas paremmin eteenpäin. Kasvatin mäkisprinttien toistomäärää yhdellä per harjoitus. Enempiä ei ehkä vielä kannattanutkaan tehdä sillä molemmilla kerroilla tuo viides veto meni niukasti ensimmäisen vedon vauhdilla. Tuskinpa useammat vedot olisivat antaneet enää riittävän suurta harjoitusärsykettä. Toistomäärän kasvattamisen lisäksi juoksin mäkisprinttien yhteydessä edellisviikkoa enemmän. Sunnuntaina pitkän lenkin vauhti oli vauhdikkaan rentoa viime viikon huoltavan sijaan ja tein siinä yhteydessä myös mäkisprinttiosuuden 15 km kohdalla. Ajatuksena oli tehostaa vielä erityisesti nopeiden lihassäikeiden aktivointia väsyttämällä ensin hitaat lihassäikeet niin että sprinttejä varten niiden toiminta ei enää yksin riittäisi.

Otin myös lauantaina helpon lenkin loppupuoliskolle vauhdikkaan rennon osuuden pohjustaakseni ensi viikon harjoituksia joista lisää myöhemmin.

Maanantaina
matkustus Helsinkiin ja työpäivä siellä
illalla 13 km huoltavaa
Tiistaina
aamulla 8 km huoltavaa
Myöhäiseen iltaan saakka töissä
Keskiviikkona
aamulla 9,5 km huoltavaa
Työpäivän päätteeksi vielä matkustus Ouluun
Torstaina
aamulla voimaharjoitus salilla

• kyykky
• kulmasoutu
• varpaillenousu
• vatsarutistukset ylämäkeen
• lantion nosto lisäpainoin

iltapäivällä 10 km helppoa sis 5 x 8 s mäkisprintit

Perjantaina

aamulla 6 km huoltavaa

iltapäivällä 8 km huoltavaa

Lauantaina

aamulla 8 km huoltavaa

iltapäivällä 14 km kiihtyvää helppo -> rento

Sunnuntaina

aamulla 20 km rentoa sis 5 x 8 s mäkisprintit

Olen yrittänyt joka lenkillä keskittyä tasan tarkkaan siihen mitä olen tekemässä. Johtoajatuksena on fyysisen kuormittamisen lisäksi opetella mahdollisimman tehokkaasti juoksemaan ja minulta se ei onnistu jos ajattelen samalla niitä näitä. Isona muutoksena aiempaan  on löydös johon törmäsin kesällä luettuani Steve Magnessin valmennusoppaan "Science of running". Juostessa ei nimittäin oikeastaan tarvitse tehdä juuri mitään. Melkein koko askellus tapahtuu automaattisesti ja passiivisesti kunhan pysyy pystyssä ja saa jostain eteenpäin vievää liike-energiaa. Lähes kaikki mitä normaalisti yrittää tehdä juoksua vauhdittaakseen häiritsee tämän passiivisen mekaniikan toimintaa ja hidastaa sitä. Kirjassa kerrotaan asiasta vielä tarkemmin ja paremmin joten kiinnostuneiden kannattanee etsiä lisätetoa sieltä. 

Omalta kohdaltani tämä on johtanut hienovaraiseen mutta merkittävään muutokseen siinä miten vien juoksua eteenpäin. Yritän rentoutua mahdollisimman täydellisesti ja tehdä pelkästään eteenpäin vievää voimaa tuottavaa työtä. Sen lisäksi yritän pitää yläselkää, hartioita, käsiä ja tärkeimpänä lantiota juoksun kannalta mahdollisimman edullisessa asennossa. Varsinainen aktiivinen lihastyö jossa tuntuvasti teen jotain on taaksepäin potkiminen lantion ojennuksessa. Polven eteen vienti, kuopaisu, nilkan ojennus ja koukistus, kantapään nousu sekä käsien ja hartioiden liike tapahtuu ilman että tunnen tekeväni yhtään mitään. Tuntuu hassulta mutta yhtä aikaa myös liitelevän rennolta ja helpolta.

Nähtäväksi jää onko tuosta mitään konkreettista hyötyä ja onko kello suosiollinen tulevissa kilpailuissa. Halusin kuitenkin jakaa tämän sillä minulle blogin tarkoitus on numeroiden pyörittelyn lisäksi kuvata myös sitä miltä juokseminen minusta tuntuu. Tuskinpa vielä koskaan aiemmin olen avannut varsinaisen juoksuliikkeen aiheuttamia kokemuksia näin syvällisesti.