Kävin eilen testaamassa syyskuntoa Oulun juoksussa. Se on jo perinteinen 10 kilometrin maantiejuoksu Oulun rantamaisemissa. Mukaan oli ilmoittautunut iso joukko kovia juoksijoita, joten tiesin että kirittäjiä riittää kovaankin vauhtiin. Omasta kunnostani en ollut ihan varma, koska en ole tehnyt kovia harjoituksia juurikaan. Passiivisen kesän jälkeen olen saanut ihan hyvin määrää kasaan ja juoksuun on tullut jo vähän lennon tuntuakin. Polarin mukaan juoksukunto olisi kympillä 39'50 mitä pidin kyllä pessimistisenä arviona.
Kisapaikalla oli tuttuja joka puolella ja tuntui, että koko ajan saa olla moikkailemassa ja kyselemässä kuulumisia. Silti aika moni tuttu jäi näkemättäkin. Kävimme verryttelemässä Antin kanssa. Kun Antti otti ennen kisaa avaavan vedon, ajattelin että juoksen osan matkaa mukana. Enhän minä siinä pysynyt. No, tuumin että kyllä tästä silti ihan kohtuulliseen aikaan pitäisi selvitä maaliin.
Vielä viivallakin huomasin lisää tuttuja. Toivoin tsemppejä oikealle ja vasemmalle. Ei tässä ainakaan itsellä kilpailussa kovin veren maku suussa ole, vaikka haluankin toki maaliin mielellään ennen muita. Sain aika hyvän lähdön, mutta jo ensimmäisen sadan metrin aikana tuli porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta. Kärki lähti vauhtia johon en uskaltanut lähteä mukaan ollenkaan. Sieltä löytyi itselle ihan sopivan tuntuinen porukka. En katsonut kelloa missään vaiheessa. Koitin tällä kertaa hyödyntää vähän peesejäkin, vaikka fiilis oli että olisi helppo juosta ohi.
Kuten arvata saattaa, tuo helppouden tuntemus karisi matkan edetessä. Oli todella iso hyöty siitä, ettei tarvinnut juosta yksin. Tuolla 5-8 km paikkeilla varsinkin sain isoa hyötyä muiden perässä roikkumisesta. Viimeisillä kilometreillä juostiin Kyöstin kanssa ja Kyösti kuulosti hengityksen perusteella olevan vahvasti punaisella. Kun tulimme Raatin stadionille yritin tehdä iskua tuossa 200 metrin paikkeilla. Pääsin aluksi ohi, mutta Kyöstiltä löytyi vielä yksi lisävaihde ja kaveri porhalsi ohi 60 m ennen maalia. Sen verran hurjalta meno näytti, että oma veto loppui siihen ja juoksentelin maaliin jääden lopulta 3 s erolla kymmenenneksi.
Aika oli positiivinen yllätys, 37'09 eli kauden paras kymppi kuitenkin. Kun nyt mietin, niin tästä on tosi hyvä mennä eteenpäin. Jaksan juosta ihan kunnolla määrää, lyhyissä vedoissa on kohtuu hyvä nopeustaso ja vauhtikestävyys tällä tasolla. Seuraavaksi kisaksi olin jo miettinyt Virpiniemen maastomaratonin jotain lyhyttä matkaa, mutta näköjään sivuilla sanotaan, että kisa on peruttu. Harmillista. Sen jälkeen näyttää, että Mourunki run Kempeleessä on seuraava järkevä startti. Sitä kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.