Kuten kaikki muutkin, jouduin toteamaan kaikkien kevään
kisasuunnitelmien kariutuneen koronaviruksen johdosta. Jokainen kisa
johon olin ajatellut mennä on joko peruttu tai siirretty
syksylle. Tällaisessa tilanteessa motivaatiota liikuntaan täytyy hakea
jostain muusta kuin tulevista kisoista. Halu lähteä juoksemaan on
ollut aika vähissä. Olen kuitenkin pari kertaa viikossa käynyt
lenkkareita ulkoiluttamassa. Lenkkeily tuo rytmiä muuten niin pahasti
puuroutuviin etätyöpäiviin, joissa vapaa-ajan ja työajan ainut
erottava asia on näppäilenkö työnantajan tietokonetta vai omaani.
Kävin tänään pitkästä aikaa valokuvaamassa ajatuksena, että käyn vähän
herkistämässä kuvaustaitoja ennen suurten muuttolintuparvien
saapumista. Aluksi tuntui, ettei lintuja juuri ole, mutta sitten
Ainolanpuistossa puita tihrustaessani näin jotain, mitä olen jo
muutaman vuoden halunnut nähdä: Urpiaisia! Urpiainen ei ole mikään
harvinaisuus, mutta ei sitä vain ole sattunut tulemaan vastaan. Ihan
tavallinen puistolintu se ei tässä Oulun keskustassa ole ja minä
lähden harvoin kuvaamaan minnekään, mihin en jalan pääse. Urpiaisten
näkeminen piristi kummasti päivää ja oli oikeastaan ensimmäinen
aidosti kiva juttu mitä on tapahtunut sitten maanantain poikkeustilan
julistamisen.
Elämä ja juoksukin toivottavasti siis jatkuu. Saa nähdä koska pääsee
seuraavan kerran laittamaan numerolappua rintaan, mutta se tulee
olemaan aivan erityinen juhlapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.