torstai 26. syyskuuta 2013

Kokeilkaa suunnistamista, se on ihan hauskaa

Kerroin edellisessä blogipostauksessa, että olen kokeillut tässä harjoittelutauon aikana suunnistamista. Vaikka aloittaminen on verrattain helppoa, asiat eivät ainakaan minulle olleet aivan itsestäänselviä. Ajattelinkin siis kirjoittaa suunnistamisen perusasioista kokeilemista harkitseville. En käsittele suunnistamisen perustaitoja, koska en koe osaavani niitä tarpeeksi hyvin itsekään. Keskityn sellaisiin asioihin, joista halusin itse saada tietoa ennen kuin olin valmis ensikokeiluun. Suunnistusta jo kokeilleet eivät varmaankaan hyödy tästä kirjoituksesta juuri mitään. Kuntorastien järjestelyihin liittyy varmastikin jotain paikkakuntakohtaisia eroja, mutta ainakin Suomussalmella ja Oulussa asiat hoituvat melkolailla samoin. Kuntorastien järjestäjät myös neuvovat mielellään aloittelijoita joten kannattaa myös rohkeasti kysyä paikan päällä apua.

Kuntorasteista ilmoitetaan ainakin paikallislehdissä sekä suunnistusseurojen kotisivuilla. Ilmoituksessa kerrotaan, mistä paikasta lähtien on opastus aloituspaikalle ja mihin aikaan metsään pääsee. Juoksukisoista poiketen kuntorasteilla ei ole yhteislähtöä, vaan metsään pääsee lähtemään esimerkiksi aikavälillä 16:30 ... 18:30. Tarjolla on eri tasoisia ratoja, joista tavallisimpia ovat A-, B- ja C-luokan radat. Näistä A-rata on kaikkein vaativin ja C-rata kaikkein helpoin. Helpommat radat ovat paitsi lyhyempiä kuin vaativammat, rastit ovat helpommissa paikoissa ja siirtymät pystyy hoitamaan useammin polkuja pitkin. Lyhyelläkin C-radalla saa silti aikaa kulumaan helposti yli tunnin, kun tekee sopivasti virheitä suunnistuksessa. Ei siis kannata tuijottaa pelkästään sitä, että reitin mitta on esimerkiksi vain kolme kilometriä.

Ajanotto ja rastien kerääminen tapahtuu niinsanotulla emitillä. Se on yksinkertaisuudessaan muovinen lipare, jolla kosketetaan lähtöpaikkaa ja rasteja. Maalissa emitistä tarkistetaan, onko suunnistaja käynyt kaikilla rasteilla ja oikeassa järjestyksessä. Emitin avulla saadaan myös väliajat rasteittain, joten omassa ajanotossa väliaikojen ottaminen ei ole välttämätöntä. Emittejä saa yleensä lainaan kisajärjestäjiltä, mutta jotkut perivät niistä pientä vuokraa.

Paikalle tultaessa valitaan rata ja ostetaan suunnistuskartta. Joissain paikoissa rastit täytyy itse jäljentää käsin karttaan, mutta ainakin Oulussa ne on tulostettu valmiiksi. Lienee sanomattakin selvää että jäljentämisessä kannattaa olla erittäin huolellinen. Kartan reunassa on listattuna rastit ja jokaiselle rastille on oma numerotunniste. Tämä numerotunniste löytyy myös maastossa olevalta rastilta ja siitä voi tarkistaa olevansa oikealla rastilla. Numerotunnisteet kannattaa myös jäljentää itselle mikäli ei käytetä valmiiksi tulostettuja karttoja. Karttaan saa siis tosiaan kuntorasteilla tutustua ennen suunnistuksen aloittamista.

Varusteista sen verran, että kannattaa ehdottomasti pukeutua pitkiin trikoisiin vaikka olisikin lämmin ilma. Trikoot suojaavat sääriä ja reisiä risuilta, ohdakkeilta, nokkosilta ja muulta mitä maastossa saattaa tulla vastaan. Suunnistuskengät on varmaan hyvät, mutta lenkkareillakin pärjää vallan mainiosti. Aivan uusimpia vaatteita en laittaisi päälle, sillä ainakin minä olen saanut rikottua jo yhdet trikoot maastossa. Kompassia ei aivan välttämättä tarvitse, mutta jos sellaisen haluaa hankkia kannattaa vakavasti harkita oikean suunnistuskäyttöön tarkoitetun kompassin hankkimista - ne ovat paljon parempia kuin halvimmat peruskompassit. Paremmuus näkyy vakautena ja neulan nopeutena - neula hakeutuu osoittamaan pohjoista huomattavasti nopeammin paremmassa kompassissa.

Jos löytyy joku GPS-loggeri, niin käppyröitä on aika mukava katsella jälkikäteen QuickRoute-ohjelmalla (
). Sillä pystyy kätevästi yhdistämään GPS-jäljen ja käytetyn kartan. Toinen hyvä linkki josta saa tietoa suunnistuksen perusasioista on
. Tuolta löytyy aika paljon suunnistusraportteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti