lauantai 23. toukokuuta 2015

Myrskyävä Terwakymppi

Olin Terwamaratonin lähestyessä aika varmoin tuntemuksin koska kunto tuntui olevan edelleen noususuunnassa. Ennakkoon tiesin että kymmenen kilometrin kilpailuun on tulossa Janne Ukonmaanaho ja Henri Manninen, joten kaksi ensimmäistä sijaa taisi olla jo etukäteen jaettuna. Muista nimistä ei ollutkaan sitten tietoa joten ajattelin että 33'XX ajalla voisin päästä jopa palkintosijalle.

Kisapäivän olosuhteet oli aika jäätävät mutta sijoituksen suhteenhan se ei haittaa kun kaikilla on sama keli. Verryttelyt menivät hyvävoimaisena ja pystyin juoksemaan kevyesti kisavauhdilla. Jälki-ilmoittautumisissa mukaan tuli kuitenkin vielä Arttu Liipo, Jani Ylisaukko-oja sekä Ossi Peltoniemi. Tunkua kolmannelle sijalle siis todellakin riitti. Arttuhan kuitenkin juoksi M19-sarjassa., mutta asia ei selvinnyt minulle ennen juoksun päättymistä.

Lähtöviivalla oli pientä sekoilua kun lähettäminen ei ollut ihan tavanomainen. Ensiksi tuli ohjeita jostain ihmeen pilliin viheltämisestä ja lähtölaukauksista. Joku huusi "valmiit", mutta sitten toinen ääni alkoi käydä lähtölaskentaa. Siinä hötäkässä sitten muutama juoksija otti pienen varaslähdön joka ei kuitenkaan vaikuttanut mun mielestä mitenkään sijoituksiin. Päästiin kuitenkin matkaan.

Janne ja Henri tietysti läksivät kärkeen aivan omaa vauhtiaan mutta meikäläinen pääsi Janin ja Ossin peesiin ihan hyvissä fiiliksissä. Juostiin Pikisaarta pitkin ja tuntui ihan kivalta mutta väliaika 3'12 vähän säikäytti. Jättäydyin sitten tuosta kyydistä mikä oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna tosi tyhmästi tehty. Ei kilpailussa voi jättäytyä kyydistä ja sitten olettaa olevansa muita nopeampi.

Pieni sekoilu jatkui kun Eedenin tienoilla järjestäjät alkoivat yhtä-äkkiä huutaa: "tänne, tänne". Reittiopasteet oli hyvin epäselvän näköiset. Maratonilla tais olla jotain lisälenkkiä kymppiin verrattuna, tai toisinpäin kympillä oli tarkoitus oikaista joku mutka. Siellä oli vissiin kärkijuoksijoilta jopa estetty oikealle kympin reitille meneminen. Tätä en kyllä osannut yhtään odottaa yleensä mainiosti järjestetyltä Terwamaratonilta.

Samassa puskettiinkin rajuun vastatuuleen ja kaverit oli jo vaikka missä asti. No ei munkaan takana oikein kuulunut mitään ääniä. Enpä juuri vilkuillutkaan taaksepäin. Juoksin vaan matkaa pois, ei kulkenut yhtään. Jossain kohtaa katsojat huusi että alahan kelata nimittäin vastatuuli alkaa nyt. Olihan tuota jo pari kilsaa vedettykin vastatuuleen. Siinä sitä sitten rimpuiltiin vähän synkissä fiiliksissä.

Koitin tsempata itseäni juoksemaan niin lujaa kuin jaksan mutta eväät alkoi olla aika vähissä. Patosillan nousussa sai aika jännän olon aikaiseksi ja sittenpä yritin puiston suojissa kiriä vauhtia. Ei mitään havaintoa miten onnistui. Vika kilsa rupesi tuntumaan jo oikeasti aika pahalta joten taisin jakaa kuitenkin voimat kohtuullisesti.

Tulin stadionille ja kuulin takasuoralta miten Johanna Peiposen maaliintuloa kuulutettiin. Aika oli sen kuuloinen että meikäläisen ajasta tulisi kehnonpuoleinen. Juoksentelin sitten ilman kummempaa kirimistä matkavauhtia maaliin viidentenä ajassa 35'36. Ei hurraamista. Pieni ilonpilkahdus tuli kun onnistuin kuitenkin jättämään Arttua 28 sekuntia.

Enpä jaksanu verrytellä vaan menin suihkuun ja etsimään palautuseväitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti