Sain kisaan huoltajiksi vanhempani joille heti aluksi reilu kiitos. Kyllä on helppo osallistua kisaan kun saa kyydin, varusteet säilyy tallessa ja saa heti kisan jälkeen lämmintä päällepantavaa.
Verryteltiin Tolosen Mikon kanssa ja sain vinkkiä että kannattaa iskeytyä Ylisaukko-ojan ja Tolosen peesiin alussa. Hyvä neuvo, tai niin ainakin ajattelin koska se oli minulla alun alkaen suunnitelmanakin. Askel tuntui hyvältä ja intoa riitti.
Startista Peiponen lähti ensin kärkeen ja kisaan itsekin osallistunut valmentajansa huikkasi perään: "oma juoksu!". Siitä sitten Ylisaukko-oja kirmasi kärkeen ja minä sekä Tolosen Mikko perään. Kattelin kellosta, että nyt muuten mennään lujaa. Lasketeltiin myötätuuleen alle 3'10 / km tahtia ekat kilsat. Sitten jouduin toteamaan että nyt on kyllä mulle liian kova kyyti ja jäin vähän.
Takaa alkoi kuulua Peiposen askeleet ja kohta hän juoksikin mun ohi. Juoksin vähän aikaa siinä peesissä ja kävin sitten välillä vetovuorossa voimien salliessa. Kyllä meni Johanna lujaa! En muista ihan tarkkaan olisko ollut viimeinen 3 km kun Peiponen karkasi meikäläiseltä ja sittenpä juoksentelin hänen perässään maaliin. Peiposen aika uskomaton 33'52 virallisesti mitatulla reitillä!
Minun aika oli mulle hyvä 34' tasan tosin kilpailukansliassa näin tulosliuskan jossa aika oli vähän alle. Näyttää siltä että tasapainoisella juoksulla olisin ihan ennätysajoissani kiinni ja tämä toukokuun puolessavälissä. Olikin sellainen tuntuma että maastojuoksut oli nostaneet kuntoa. Ja kyllähän etenkin tuon miesten pitkän maastomatkan jälkeen maantie- ja ratajuoksu tuntuu ainakin hetken helpolta rallattelulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.