torstai 26. tammikuuta 2017

Raakoja vetoja rennon lötköttelyn lomassa

Kilpailukausi on jatkunut Loppiaishallien jälkeen treenipainotteisesti. Joensuussa, Turussa ja Haaparannalla olisi toki ollut startteja tarjolla, mutta matkustus- ja majoitusjärjestelyjen osoittauduttua liian vaivalloisiksi päätin keskittyä harjoittelemaan ja osallistua vain muutamaan avainkisaan. Näin minulle on jäänyt myös arvokasta palautumisaikaa reilusti enemmän, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä tärkeisiin kisoihin tuorein jaloin.

Olen asettanut avaintreenien tavoitevauhdit poikkeuksellisen koviksi. Muistan Yrjö Pesosen kertoneen, että yksi syistä miksi hän pystyy veteraanisarjalaisena juoksemaan maratoneja niin kovalla vauhdilla on treenit, jotka tuottavat kipua. Eihän se kipu itsessään mikään tavoite ja tarkoitus harjoitukselle ole, mutta siitä saa kuvan minkälaisesta intensiteetistä on kyse. Mikäli nimi ei ole tuttu suosittelen etsimään Yrjön juoksutuloksia netistä. Omat harjoitteeni ovat toki varmasti huomattavasti kevyempiä, mutta olen silti kokenut treeneissä kipua vastaan raastamista määrissä joihin en ole aiemmin tottunut.

Kaikista häijyin harjoitus on paperilla viattoman näköinen 4x800m/3'/4', jossa juoksen vedot 3000 metrin tavoitevauhtia. Kolmannen ja neljännen vedon kohdalla on henkistä kanttia koeteltu toden teolla kun rasitus käy niin kovaksi, etten löydä mitään muuta sanaa kuvaamaan tunnetta kuin kipu. Alkuperäiseen tavoitevauhtiin en itseasiassa ole edes pystynyt ja olen laskenut rimaa hieman kaikkien merkkien osoittaessa, että ihan niin kovaan tulokseen tuskin on tällä aikataululla mahdollisuuksia. Maltillisemmallakin alkuvauhdilla pystyn todennäköisesti parantamaan ennätystäni ihan mukavasti. Nämä vedot ovat opettaneet myös, että kehoni suorituskyvyllä on rajoja joilla ei ole mitään tekemistä kivunsiedon kanssa. Kipu on varoitusmerkki siitä, että nämä rajat ovat hyvin lähellä ja jatkamisen seurauksena on suorituksen kannalta katastrofaalinen toimintakyvyn heikentyminen. Tuntemuksien kuunteleminen on siis viisasta vaikka näissä ympyröissä välillä tunnutaankin machomeininkiä hehkutettavan.

Kilpailuvauhtisen harjoittelun ohella olen juossut kestävyysominaisuuksia tukeakseni 2x1500m+3x1000m jossa vauhdit etenevät 10 000 m kilpailuvauhdista kohti 5000 m kilpailuvauhtia. Nopeuspuolta olen hionut vetosarjalla 3x400m/2' + 6x200m/2' jossa olen tavoitellut 1500 m ... 800 m kilpailuvauhteja. Aion juosta päämatkan 3000 m lisäksi myös 1500 m ja ehkä 800 m kisoja joten siinäkin mielessä nämä lyhyet vedot ovat tärkeitä. Molemmat noista treeneistä ovat sen verran kovia, että olen löysännyt peruslenkkien menoa entisestään. Juoksen ihan mielelläni yli kuuden minuutin kilometrejä näitä harjoituksia seuraavina päivinä.

Näiden ponnistelujen lomassa onkin tosi tärkeää paitsi keventää muuta harjoittelua niin kiinnittää muutenkin huomiota palautumiseen. Useimmilla ihmisillä taitaa olla nykypäivänä herätyskello mutta monellako on nukutuskello? Itse yritän pitää kiinni siitä että menen joka ilta nukkumaan ennen kahdeksaa. Muut iltaharrastukset ovat myös jääneet minimiin. Sohvalla makaaminen ja lukeminen on sellaista sopivan kevyttä illanviettoa.

Ensi sunnuntaina sitten nähdään miten paljon tästä kaikesta on ollut hyötyä.

2 kommenttia:

  1. Miten ihmeessä voit mennä nukkumaan illalla ennen klo. kahdeksaa? Heräätkö aamuisin aina todella kukon kiekaisun aikaan ja päättyykö työpäiväsi todella aikaisin? Itselleni moinen ei onnistuisi mitenkään, ei vaikka saisinkin treenit tehtyä töiden jälkeen ajoissa. Mun työaika päättyy yleensä klo. 16:00, mutta aikas usein tulee notkuttua duunissa 17:00 tai 18:00 saakka. Siihen kun lykää treenit, suihkut, huollot ja syömiset päälle, niin johan kello kiskoo päälle kasia. Ja ei kyllä onnistuisi tosiaan vaikka saisin kaikki nuo aikaisemmin jo plakkariin. Aamuisin herään yleensä klo. 6:30-6:45 ja ennen klo. 22:00 en mene kyllä koskaan nukkumaan.

    En kritisoi millään tavalla vaan hämmästelen aidosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opeteltu rytmi. Nukun klo 20:00 ... 05:00 välillä. Töihin ehdin yleensä seitsemäksi. Eipä se tarkka kellonlyömä ole niin tärkeää vaan se että saa riittävästi unta.

      Poista