Alkavan hallikauden tunnelmia

Vesisade ja sen jälkeinen pakkanen. Ei sellaiset olosuhteet joita juoksukisalle toivoisi. Jo edellisessä kirjoituksessani totesin lähteväni Limingan uudenvuodenjuoksuun vain jos olosuhteet ja polven kunto sen sallisivat. Polvi on jo paremmassa kunnossa mutta koska arvelin reitin olevan liukas päätin jättää kisan tällä kertaa välistä. Olihan siellä kuitenkin eilen juostu ihan hyviä aikoja joten kenties arkailin turhaan. Olen silti kisojen suhteen mieluummin ylivarovainen kuin otan pienintäkään riskiä kauden päätavoitteiden lähestyessä.

Nyt kun kisat ovat vasta alkamassa olen alkanut jo kaihota tulevaa harjoituskautta. Tämä on tulllut tutuksi jo monen vuoden ajalta. Ehkäpä pelkään ettei kunto olekaan yhtään sen parempi kuin aiemmin? Harvoinpa ilman kilpailuihin osallistumista saisi niin selkeitä merkkejä kunnon paranemisesta että ennätysten murskaantuminen olisi päiväselvää. Ei sen jälkeen kun vuosia sitten ensimmäistä kertaa pystyin juoksemaan kokonaisen harjoituskauden loukkaantumatta. Vastaavaa harjoittelun kokonaislaadun kasvua en ole sittemmin pystynyt saamaan aikaan joten tietty epävarmuus on kiusannut ennen jokaista kisakauden alkua. Kenties pitäisi testata tai arvioida kuntoa enemmän harjoituskauden aikanakin. Harjoitusmenetelmiä tulee muutenkin arvioitua enemmän fiilispohjalta kuin systemaattisesti arvioiden ja mitaten.

Nyt on kuitenkin parasta keskittyä tuleviin kisoihin. Onhan tulossa jännittäviä ja vimmaisia keskimatkojen rypistyksiä joissa saa tosiaan juosta juuri niin kovaa kuin ikinä pystyy. Isolla vaihteella voimia säästämättä. Jokainen kisa on vedettävä alusta lähtien todella tarkasti ja kovalla asenteella - tähän ei pitkänmatkanjuoksuihin paremmin kuuluva maltillisuus sovellu yhtään. Samaan aikaan harjoitusten laatu ja palautuminen on pidettävä hyvällä tasolla. Tänä talvena annetaan piikkarien laulaa. Hyvää tsemppiä kaikille hallikauteen ja pitempää PK-kautta viettäville jaksamista määräviikkojen keskellä!