Kausi pakettiin

Viime päivien aikana olen ollut hankalan tilanteen edessä. Akillesjänteen kanssa ei ole tullut ainakaan käännettä parempaan - pikemminkin se on hivuttautunut heikompaan kuntoon. Pystyn kuitenkin vielä sen kanssa juoksemaan ja olemaan. Kuntohan olisi tällä hetkellä parasta mihin olen saanut itseni koskaan viritettyä ja into kisata jäljelläolevat pari tavoitekisaa kova.

Juttelin asiasta muutamien kavereiden kanssa ja työkaverini maastopyöräilijä-Kimmo esitti hyvän kysymyksen. Mitä minulla on kauden viimeisissä kisoissa voitettavana? Pystyisin viilaamaan vielä puolimaratonin ennätystä alle 1:15 kaiken onnistuessa. Kenties maantiekympin aika voisi olla kauden lopussa hieman lähempänä 33 minuuttia. Ennätysparannukset olisivat toki mieleen, mutta eivät sinänsä voi olla kovin merkittäviä näin lyhyessä ajassa.

Pitkän tähtäimen tavoitteiden kannalta taas hävittävänä on talviharjoittelu jonka menetän osittain tai kokonaan mikäli juoksen akillesjänteen ja nilkan alta pois. Viime syksynähän ennen plantaarifaskiitin ilmentymistä koko homma lähti käyntiin aika samanlaisista akillesvaivoista mistä nyt kärsin.

Näin auki purettuna ja loogisesti ajateltuna tilanteessa ei oikeastaan ole mitään hankalaa. Lenkkarit kannattaa nyt naulata seinään vähäksi aikaa ja kuntouttaa kintut takaisin iskuun. Voisinkin keskittyä vähäksi aikaa edistämään bändin bassoäänityksiä jotka ovat jääneet osaltani vähän paitsioon kaiken energian mennessä töihin ja juoksuharrastukseen. Tällä kertaa aion ottaa reilusti enemmän yli tämän ylimenokauden kuin viimeksi. Silloinhan tuli kuitenkin juostua 60...80 km / viikko ja vielä päälle suunnistettua, käytyä salilla ja tekemäsä jotain sauvatreeniä suollakin. Josko vaikka 60 km työmatkapyöräilyä viikossa olisi riittävä määrä liikuntaa. Käyn myös heti maanantaina juttelemassa lääkärin kanssa akillesjänteen hoitovaihtoehdoista.

Näin kaudesta jää päälle hyvä nälkä kehittyä eteenpäin ja toivottavasti vähän paremmat lähtökohdat tulevaan kauteen kuin tähän kauteen.