Nyt on käsillä viimeiset kovat treenit kohti Siuntiota. Ikävä vain, että oikeassa perskannikassa on tuntunut ylimääräistä kiristelyä. Vielä ikävämpää on ettei hyvän alun jälkeen treenit ole sujuneet toivotulla tavalla. Välillä tuntuu ettei mikään muu suju kuin se pirun peekoo. Se kyllä sitten sujuukin paremmin kuin koskaan. Hyvä että edes jokin.
Vaan ei auta luovuttaa. Olosuhteet paranee päivä päivältä ja vasta tulevien kisastarttien myötä pääsen taas kunnolla kartalle missä mennään. Juoksin jo kuitenkin hallikaudella ennätysvauhtia, vaikkakin turhan hitaasti kauden tavoitteita ajatellen. Katselin harkkapäiväkirjaa ja en minä juuri tämän kovempia harjoituksia ole saanut tehtyä koskaan aikaisemminkaan joten miksi nyt tuntuu että mikään ei onnistu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.