Tänään oli tarkoitus käydä virkistävänä kokeiluna juoksemassa Ouluhallilla tonnivitosen kisa. Jo aamulla olo tuntui kuitenkin hyvin väsyneeltä eikä olo juuri kohentunut lounaaseen mennessä joten päätin jättää kisailut sikseen. Kisa olisi ylimääräisen rasituksen lisäksi myös vienyt seuraavan yön unet. Tokihan tämä saa miettimään että tuleeko tässä nössöiltyä liikaa kun kesken kaiken raakkaan ohjelmaa kevyemmäksi. Mielestäni tässä tilanteessa oli kuitenkin parempi nöyrtyä ja niellä ylpeyteni. Olin laatinut tälle viikolle tämän hetken kunnolle hiukan liian vaativan ohjelman.
Juoksin alkuperäisen suunnitelman sijaan sitten lisää peruskestävyysjuoksua ja kotimatkalla huomasin että tie oli paikoin liukas. Nyt pitää olla tosi tarkkana että ei pääse uusiutumaan toissa kauden plantaarifaskiitti.
Tulevalla viikolla pääsenkin sitten vähän keventelemään. Harjoitusmäärä tippuu ja korvaan osan juoksulenkeistä palauttavalla vesiliikunnalla ja pyöräilyllä. Olen myös suunnitellut siihen jotain sosiaalista kanssakäymistä jota näillä kovilla viikoilla en kyllä jaksa juuri yhtään.
Toisaalta kaiken raskaan treenin ja väsymyksen keskellä on ollut mahtavaa huomata että askel alkaa rullata yhä paremmin ja kovavauhtiset treenit ovat sujuneet kuitenkin vähintään yhtä hyvin tai paremmin kuin kilpailukauden loppuvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.