Ei kiinnosta

Nyt on ensimmäistä kertaa vuosikausiin siitä erikoinen tilanne, että kova treenaaminen ei oikein kiinnosta. Tai olihan minulla vastaava tilanne pari vuotta silloin, kun olin pitkittyneen flunssan kourissa. Tällä kertaa kuitenkaan mitään vastaavaa ongelmaa ei ole, vaan terveyden puolesta kaikki on ihan kunnossa. Jostain syystä pari viimeistä vastoinkäymistä vuodenvaihteessa saivat miettimään, haluanko panostaa jatkossa enää yhtä paljon juoksuun kuin aiemmin.

Se on kuitenkin lopulta rankkaa hommaa vääntää toistakymmentä tuntia treeniä joka viikko töiden lomassa. Samaan aikaan joutuu kieltäytymään joistain mielenkiintoisista liikunnallisistakin harrasteista niiden riskialttiuden takia, tai pelkästään siksi että käytettävissä oleva aika pitää käyttää tehokkaasti päälajin eteen. Esimerkiksi suunnistamaan en ole viitsinyt lähteä kesken kauden, ainoastaan muutaman kerran ylimenokaudella.

Kevät on mennyt tosi vähillä juoksuilla. Oikeastaan pelkkää työmatkaa ja aika usein sekin fillarilla, tai  sitten olen tehnyt etäpäivää. Monena viikonloppuna juoksut on jääneet kokonaan välistä. Lähes pakkomielteinen into treenata on ollut poissa.

Testasin eilen miltä tuntuisi juosta muutama kilometri vähän lujempaa tahtia. Ihan hyvältähän se tuntui, mutta vauhti oli hiipunut vähäisten treenien vuoksi jotain 20...25% hitaammaksi kuin normaalisti. Aika paljon siis takamatkaa kirittävänä, joskaan ei siinä kauaa mene kun treenitauolta palattua kulku olisi ihan totutunlaista. Sikäli kun normaaliin treeniin viitsii palata. Tänään oli kyllä sitten jalat melkoisen jäykät.

Eipä tällaisesta tilanteesta oikein huvita lähteä SM-maantielle juoksemaan. Silti jotain kytee pinnan alla, kun on alkanut kiinnostaa missä pm-maastot juostaan.