Loppukevään tiivis kisaohjelma

Kevät on saapunut viimein tänne Ouluunkin ja olen saanut bongailla lenkkien lomassa ensimmäisiä muuttolintujakin. Keltasirkkujen, rastaiden ja viherpeippojen aloittama kesän lähtölaskenta on saanut jatkoa kuovien ja joutsenten tutuista äänistä. Enää ei tarvitse juosta pimeässä aamuin illoin ja shortsejakin olen saanut käyttää jo muutaman kerran. Ikävänä puolena Oulun keväässä on runsas katupöly ja muutenkin huono ilmanlaatu, joka tuntuu kevät keväältä vaikuttavan voimakkaammin. Nenä vuotaa, päätä särkee ja kurkkua korventaa. Onneksi ilmatieteen laitos on luvannut, että saisimme hieman sadetta illan mittaan.

Aikuisurheilun SM-kisoista ja Kaiken kansan vitosesta selvittyäni olen alkanut laatia loppukevään ohjelmaa ja se onkin varsin kilpailuntäyteinen. Ensi viikonloppuna juostaan Kempeleen Sarkkirannassa piirinmestaruusmaastot. Tuleekin varsin mielenkiintoinen kisa, kun kierretään urheilukeskuksen ympärille rakennettua kilometrin mittaista reittiä neljä kierrosta. Omasta mielestäni neljään kilometriin lyhennetty kisamatka on tervetullut uudistus ja saadaan juosta brutaali ja terävä kamppailu tienoon maastomestaruudesta.

Seuraavaksi suuntana on Aikuisurheiluliiton SM-maastot Janakkalassa. Mikäli olisin huippukunnossa, juoksisin varmasti seuraavan päivän yleisen sarjan kisassa 12 km. Se ei kuitenkaan tunnu tänä keväänä realistiselta vaihtoehdolta, kun kymmenen kilometrin taittaminen on kestänyt yli 37 minuuttia ja puolikkaallakaan en päässyt enää B-luokan tulokseen. Luvassa on kuitenkin mielenkiintoinen kisa uudella paikkakunnalla ja oikein mukava päästä nauttimaan aina mukavasta SAUL SM-kisojen tunnelmasta.

Lyhyen maastokisakauden jälkeen suuntana on taas Kempele, jossa aion osallistua muistaakseni pari vuotta sitten lanseerattuun Baanaruniin. Kisa ei ole tähän asti mahtunut tiiviiseen kisaohjelmaani, mutta nyt kun ei välttämättä ole mahdollisuuksia yrittää kovaa tulosta Kalevan kisoja ajatellen, voin kisata normaalia tiiviimmin. Jännää päästä tykittelemään harvinaisempi lyhyt maantiematka.

Terwa on sellainen tapahtuma, johon osallistuminen on itselleni aika selviö. Olisi järjetöntä jättää välistä näin hyvä kilpailu, joka järjestetään käytännössä omalla takapihalla. Reitti on nopea ja tuttu, joten siitä saa hyvää vertailukohtaa eri vuosien kuntotasoon. Mukana on ollut kovia menijöitä joka vuosi, joten kirittäjiä omaan parhaaseen mahdolliseen tulokseen varmaankin riittää tälläkin kertaa.

Toukokuun loppuun mahtuu vielä yksi ratakymppi Kempeleessä. Tämä tuntuu minusta loppukevään päätavoitteelta - onhan 10 000 metrin ratajuoksu minulle rakkain kilpailumuoto. Uutuutena kisassa on mukana myös 1000 metrin matka, joka kiinnostaa kyllä jollain tavalla. Pitääpä tarkkailla, millaista aikataulua päivälle suunnitellaan, josko mahdollisuus tuplaukseen tulisi kysymykseen.

Näin tiivis kisaohjelma, jossa kiinnitän lappua rintaan joka viikonloppu, pakottaa mukauttamaan treeniä normaalia keveämmäksi. Kisat saavat toimia kovina harjoituksina ja niiden väli taitaa kulua lähinnä palautellen. Tarkoitus on juosta runsaasti palauttavaa, johon pitää koittaa tsempata. Tämän kevään osalta juuri säännöllisyys on ollut kaikista heikointa omassa harjoittelussani ja täytyy pitää huolta, että töissä käynnin vastapainoksi muistan käydä pitämässä huolta myös fyysisestä kunnosta. Jokunen lyhyt nopeus / maksimikestävyystreeni voisi maustaa sopivasti menoa, mikäli olo tuntuu kisojen välissä riittävän palautuneelta. Niissä täytyy ottaa tavoitteeksi nimenomaan hyvä ja terävä vauhti, eikä niistä kannata yrittää saada mitään varsinaista kuormitusta. Eiköhän näillä eväillä synny hyvää jälkeä kevään mittaan.