Kaiken kansan vitonen Vantaalla

Päätin juosta tänään vielä viiden kilometrin maantiekisan,  joka järjestettiin SM maantien yhteydessä.  Jalat olivat kamalan tuntuiset ennen kisaa. Kipuja ei ollut, mutta jalat tuntuivat tonnin painoisilta. Verryttelin pitemmän kaavan kautta ja juoksin koko kisareitin ennen lähtöä. Muutama aukkari kertoi, että ruuti on märkää. Siinä lähtöviivalla mietin, että mitähän tästäkin tulee ja oliko pakko?

Jännästi se vain lähtölaukaus antoi uusia voimia ja lähdettiin kirmaamaan reitille yllättävän lujaa. Sain aika nopeasti rytmistä kiinni ja hengityksen toimimaan. Valitettavasti jäin hyvästä porukasta sen verran kauas, etten uskaltanut kovasta kyydistä spurtata heitä kiinni. Olisi varmaan pitänyt, sillä he juoksivat pitkään samaa vauhtia kuin minä, parikymmentä metriä edellä.

Lopulta yksi juoksija alkoi tippua siitä porukasta ja sain hänet kiinni. Ehdotin vuorovetoja, mutta kaveri sanoi, että anna mennä. Niinpä yritin kelata pientä vauhdinnostoa yksin. Loppumatkalla en muita juoksijoita enää nähnyt. Viimeinen kilometri oli kyllä aikamoista raastoa.

Tulin maaliin ja kuulutettiin ihan kelpo aikaa. Tuuletin siinä ihan innoissani ja olin tyytyväinen juoksuun. Tarkistin sitten livetuloksista, niin ilmeisesti kuulemani aika olikin 4,9 km väliaika. Plääh. Todellinen loppuaika oli 18'00, johon olisin ollut ihan tyytyväinen jos en olisi luullut hetken juosseeni sen paremman ajan. Järjellä ajateltunahan tuo oli kuitenkin hyvä juoksu.

Ehdin myös katsella SM maantiet loppuun ennen kotimatkalle lähtöä. Oli innostavaa meininkiä ja draamaa. Olipa kiva toinen kisapäivä.