Paluu oman juoksuharrastuksen alkuvaiheisiin

Ajattelin palautella mieleen, millaista oli juoksun aloittaminen. Lähtökohtien avaaminen ja muisteleminen on ihan hauskaa ja jos hyvin käy, ehkä innostaa jotakin joka on juoksuharrastuksen alkuvaiheessa.

Aloitin juoksemisen vuoden 2007 kesällä. Minulla ei ole tuolta ajalta kunnollista harjoituspäiväkirjaa, mutta olen onneksi kirjannut tekemisiäni Muusikoiden.net -keskustelufoorumin kuntoiluaiheiseen keskusteluketjuun. Ihan alussa treeni oli vuorotellen reipasta kävelyä ja hölkkää. Syyskuun alussa oli viikko mennyt näin:

Ma: 1h juoksu
Ke: 43 min juoksu
La: 37 min juoksu
Su: 55 min reipas kävely

Selkeästi keskiviikosta lähtien vaikeutunut meno. En ollut ehtinyt palautua oikealla tavalla ja röydin seuraavat lenkit todella pahasti. Lauantai oli kyllä surkein lenkki ikinä.

Sunnuntain kävelylenkki oli kyllä hyvä siirto. Edesauttanee palautumista ensi viikkoa varten.

Parin viikon päästä olevassa merkinnässä voi vähän arvioida vauhtiakin:

Ma:65 min juoksu
Ti: 72 min kävely
Ke: 62 min juoksu
To & Pe: Lepoa
La: 80 min juoksu
Su: 66 min juoksu

Matkaa tuli juosten 35 km, yhteensä reilu 40 km.

Tuossa on siis juoksua 273 minuuttia eli keskivauhti on ollut 7'48 / km.

Syyskuun lopussa juoksimme kaverini kanssa haasteviikon, jossa molemmilla oli tehtävänä juosta viikon aikana 50 kilometriä. Muistan, että kilometrien kasaan saaminen oli työn takana. Juoksin perjantaina nähtävästi pisimmän lenkin siihen astisista, 19 km aikaan 137 minuuttia. Pudotin tuohon aikaan vielä viimeisiä ylimääräisiä kiloja ja syyskuun aikana olen nähtävästi pudottanut 6 kg.

Saman vuoden joulukuussa kymppi kulki 51 minuuttiin maksimaalisena vetona.

Maaliskuussa 2008 olen toteuttanut seuraavanlaisen viikon:


Ma: 14,2 km pk
Ti: Lepo
Ke: 6 x 1000 m vetoja nopeimman ollessa 4:31 yhteensä 15 km
To: 10,4 km pk + kuntosaliharjoittelu
Pe: Lepo
La: 4 x 2000 m vetoja nopeimman ollessa 10:00 yhteensä 18,1 km
Su: 24,7 km pitkis

Yhteensä n. 82,5 km juoksuharjoittelua. Vetoharjoittelut onnistuivat oikein mallikkaasti jokaisen vedon ollessa edellistä kovempi. Keskiviikkona hätyyteltiin maksimirasitusta viimeisen vedon mennessä 191 keskisykkeellä (arvio anaerk 185). Lauantaina ote oli rennompi ja tavoitteena juosta puolimaratonin tavoitevauhtia. Viimeisen vedon keskisyke oli 175. Kuntosalilla tuli rehkittyä niin kovasti, että perjantaiaamuna oli jopa hieman lämpöä sekä yöllä hieman nukkumisvaikeuksia.

Juoksin maaliskuun lopussa ensimmäisen juoksukilpailuni Iin testijuoksuissa, 10 km aikaan 42'54. Sykkeistäkin on jäänyt merkintä: keskisyke 190 ja maksimi 197.

Tuon jälkeen minulla oli jotain vaivaa jalkaholvin kanssa ja valmistautuminen Terwamaratonin puolikkaalle jäi hieman vaillinnaiseksi. Juoksin vasiten kaverien kanssa Äetsässä puolimaratonin aikaan 1:41'07. Terwalla sitten tosi kyseessä 1:35'23. Tuon jälkeen lähtikin treeneissä kunnolla sokka irti ja aloin juoksemaan yli sadan kilometrin viikkoja. Kesäkuussa puolikas meni Rovaniemellä jo 1:26'26.

Sellaista se alkuaika oli. Kokeilua ja haparointia. Sain hyviä vinkkejä siskoltani joka on ollut aikanaan 90-luvun taitteessa kova maileri ja haali pokaaleja veteraanisarjoissa kun aloittelin juoksuharrastusta. Oli tosi arvokasta saada vinkkejä peruskuntotreenin tärkeydestä ja miten vetotreenit kannattaa toteuttaa. Tuli minulla kyllä silti vedettyä aika itsepäisesti ja tuskinpa siskolta olisi lupaa hellinnyt juosta reilusti yli 100 kilometrin viikkoja alle vuosi harjoittelun aloittamisesta. Vaikka harjoittelu ei taatusti ole aina ollut optimaalista, niin innostus siinä on aina ollut läsnä ja oma halu juosta. Aniharvoin on lenkille tarvinnut pakottautua ja viimeistään siinä vaiheessa kun ulos olen astunut on tehnyt mieli juosta.

Haluaisinkin ehkä kaikella tällä kertoa lukijoille, että kyllä, muistan millaista oli juosta 7-8 minuutin kilometrivauhteja. Joka paikasta tulee hirveästi ohjeita siitä miten tulisi juosta ja mitä virheitä tulee varoa. Kyllä juoksemisen ehtii opetella, kun ajattelee hommaa pitkäjänteisesti. Oppiminen ei mielestäni myöskään koskaan lopu niin kauan kuin mielenkiintoa itsellä riittää.