SM-maastot, Kurikka

Tänä viikonloppuna päästiin viimein pitkän odotuksen jälkeen juoksemaan SM maastoja. Normaalisti kisat olisi juostu keväällä, mutta ne jouduttiin siirtämään koronan takia syksylle. Kurikan ryhti oli saanut vaikeuksista huolimatta loistavat puitteet kilpailulle. Reitti oli varmaan siistein tähän asti näkemistäni SM maastojen kisareiteistä. Viivalle oli saatu mukaan kohtuullisen paljon porukkaa ja Ylekin oli saatu houkuteltua paikalle tällä kertaa.

Menin callingiin heti sen avauduttua. Piikkarit tarkistettiin ja todettiin sallituiksi. Kaikki oli siis kunnossa. Muita juoksijoita alkoi valua hiljaksiin paikalle. Muutamia tuttuja, osa kasvoista puuttui. Calling-alueella pääsi verryttelemään lyhyellä pätkällä. Otin lyhyitä kiihdytyksiä ja tein koordinaatioliikkeitä. Auringon porotuksessa oli helppo saada kroppa lämpimäksi. Hoksasin että nyt muuten täytyy laittaa nopeasti piikkarit jalkaan etten myöhästy lähdöstä. Sitten päästiin itse lähtöalueelle missä pääsi ottamaan vähän pidempiä avausvetoja.

Asettauduttiin riviin ja saatiin lähtökäsky. Porukka rynni liikkeelle tuttuun tapaan lujaa. Olin miettinyt etukäteen että lähden rennosti liikkeelle, koska kisalatautuminen oli kova ja tulisi helposti poltettua liikaa voimia. Jäin porukan hännille enkä oikein nähnyt jäikö sinne ketään taakse. Tultiin stadionalueen jälkeen ensimmäiselle nurmipätkälle loivaan ylämäkeen. Aloin saada juoksemisen rytmistä kiinni. Tultiin ensimmäiseen jyrkkään mutta lyhyeen ylämäkeen, josta kaarrettiin oikealle loivaan alamäkeen. Ässämutkassa oli kovasti mutaa, jota muut tuntuivat kiertelevän. Juoksin itse suoraan ja sain tosi hyvin porukkaa kiinni ässämutkan jälkeen lähdettiin suoraan alamäkeen johon sain hyvän liikemomentin päälle ja ohittelin porukkaa. Nytkö se sijoituksissa nousu alkaisi?

Mäen alla lyhyen tasaisen pätkän jälkeen loivaa kaarretta alamäkeen juostessa selkiä tuntui menevän takaisin ohi. Tultiin uudelleen stadionalueelle ja siinä oli nopeaa tiukkaan pakkautunutta hiekkaa johon piikkari puri hyvin. Seuraavalla loivaan alamäkeen viettävällä nurmipätkällä sain taas kurottua muita kiinni. Edessä oli kuitenkin reitin tiukin ylämäki jossa muut tuntuivat olevan vahvempia. Mäen päältä kova pitkä alamäki jonka sain rullattua rennosti alas kohti seuraavaa kierrosta.

Matkan rasitus alkoi tuntua. Tuntui vähän pahalta nähdä neljää kierrosta näyttävä kierroslukukyltti. Vakiinnutin juoksurytmiä matkan tekoa varten jotta selviän koko matkasta. Täytyy juosta rajoitinta vasten, mutta ei niin kovaa että hyytyisin matkalle. Vaikka juoksu tuntuu raskaalta niin yritin pitää hoksottimet terävänä ja hyödyntää kaikki mahdollisuudet juosta suoraan ja pitävällä alustalla. Kierrokset ja mutkat alkoivat sulautua toisiinsa ja pitkähän tuo kisa on siellä matkaa tehdessä. Kova rasitus on koko ajan läsnä. Sain kuitenkin juostua kohtuu hyvällä rytmillä ja juoksu tuntui pysyvän hallinnassa koko ajan.

Eteen ilmestyi jostain Turun urheiluliiton juoksija. Käytiin kovaa kamppailua, jossa minä yritin rimpuilla mukana tasaisella ja ylämäissä, mutta pääsin rinnalle ja edelle alamäissä ja teknisemmissä kohdissa. Sitten edessä oli jo toinenkin juoksija Gamlakarlebyn sinisessä ja keltaisessa raitapaidassa. Yritin saada heitä kiinni, mutta ei millään. Tultiin vähän yllättäen stadionalueelle, mutta kaverit olivat jo liian kaukana. voimia riitti kohtuu hyvin loppukiriin. Mielessä pyöri kyllä, että tuosta kamppailusta luovuin ehkä vähän turhan helposti.

Kisan jälkeen meni vähän aikaa etsiessä vaatteidenvaihtopaikkaa. Kysyin järjestäjiltäkin, jotka eivät suorilta tienneet, mutta etsivät heti jonkun joka tiesi. Sain vähän takkia ja päällysvaatteita päälle sekä vaihdettua tossut piikkareiden tilalle. Loppupäivä meni seuratessa kisoja ja kannustaessa oman seuran muita juoksijoita.

Oma sijoitus oli 35. Kaikkiaan matkaan lähti 40 juoksijaa joista kolme joutui keskeyttämään. Aika 36'13 oli mielestäni kuitenkin kohtuullinen tuolle reitille. Jäin kärjestä 4'51 ja tämä oli ensimmäinen kerta kun SM maastoissa en jäänyt kärjelle kierroksella. Toki tässä oli yksi kierros vähemmän kuin aiemmin, mutta mielestäni olisin selvittänyt vielä kuudennenkin kierroksen. Saattoi olla itseasiassa tähänastisista juoksuista paras, vaikka sitä on tietysti vaikea arvioida kun nämä maastojuoksureitit ovat aina niin erilaisia.

Kuivasjärven Auran nuoret juoksijat niittivät tulosta minua menestyksekkäämmin ja näyttivät kovaa taistelutahtoa. Täytyy ottaa heistä mallia. Niklas Moilanen juoksi M17-sarjan 14. sijalle. N17-sarjassa Ronja Koskela nappasi pronssia, Ella Sorvisto oli 14., Meeri Korhonen 19. ja Vilma Sorvisto 23. N17-sarjassa tuli vielä joukkuepronssiakin. Mahtavaa!

Kotimatkalla tuli vielä laitettua ilmoittautuminen sisään SM maantiellekin. Olo on sellainen, että tässä olisi vielä mahdollisuus puristaa puolikkaalla hyvä tulos ja Vantaalla on varmasti siihen hyvä tilaisuus jos missään. Toivottavasti saadaan hyvä porukka viivalle vaikka se syökin osallistujia kun SM maraton on samana päivänä.