sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Rantalakeusjuoksu Limingassa

Tänään juostiin Limingassa Rantalakeusjuoksu, joka on 10 km pituinen yhteen suuntaan juostava maantiejuoksu. Kuljimme paikalle kimppakyydillä Riitan, Veeran, Saaran ja Sannan kanssa. Meidät kuljetettiin maalialueelta lähtöpaikalle bussilla tuntia ennen starttia ja toinen bussikyyti tuli vielä 30 minuuttia ennen lähtölaukausta. Verryttelimme yhdessä Jounin, Karin ja Markku N:n kanssa läheisellä peltotiellä. Koska oli lämmin päivä, pyrimme pysymään varjossa ja säästimme auringon paahtamalle lähtöviivalle siirtymisen viime hetkille. Bongasin paljon tuttuja - Hansi, Petri, Juha-Matti, Jani sekä tietysti edellä mainitut juoksijat. Olin kuitenkin sen verran jännittyneessä tilassa että montaakaan järkevää lausetta ei mahtanut suusta päästä, jos niitä nyt normaalistikaan tulee. Olo on ollut aika epävarma joka startissa oikeastaan Terwasta lähtien ja tietysti keskeytyksen jälkeen.

Paukusta lähdettiin aika kovaa liikkeelle. Minä otin ihan alussa kärkipaikan, mutta jouduin päästämään hetken päästä Jounin edelle hänen kyllästyessä juoksutahtiin. Ensimmäinen kilometri 3'15. Seuraava 3'12! Kolmentuhannen metrin väliaika 9'51 joka on meikäläisen kolmentonnin ennätysvauhtia. Toki vauhtia auttoi tasainen reitti ja myötätuuli, mutta alkoihan tuo tuntua jo juoksulta lihaksissa ja hengityselimistössä. Jouni alkoi loitota enkä pystynyt pitämään aivan yhtä kovaa vauhtia yllä. Vitoseen kuitenkin railakas 16'35.

Sitten alkoikin tasainen puurtaminen vauhdin hiipumista vastaan. Yritin pärskiä nenää ja suuta tyhjäksi kuolasta jotta pääsisin hengittämään kunnolla. Huusin juomapisteellä, että heittäkää vesi päälleni ja sieltä tulikin napakymppinä vesisuihku niskaan. Helpotti mukavasti auringon porottaessa armottomasti. Miten tuommoinen parikymmentä astetta voikin tuntua myötätuulessa ja suorassa auringonpaisteessa niin pahalta? Jouni oli tavoittamattomissa ja muiden äänet hävisivät takaa.

Lopussa yritin ottaa jonkunlaista loppukiriä ja ehkä se hieman nousikin lähemmäs alkuvauhtia. En kuitenkaan saanut pidettyä yllä vauhtia kun ketään ei ollut edessä eikä takana. Maaliin pääsin toisena oman kellon mukaan 34'01 ja olin kuulevinani saman suuntaisen ajan järjestäjiltä. Täytyy vielä tarkistaa, kunhan tulokset julkistetaan.

Tästä jäi muistoksi päällimmäisenä hyvä kokemus, kun ensimmäistä kertaa uskalsin yrittää lähteä Jounin vauhtiin. Toki pataan tuli varmaan ainakin minuutilla, mutta uskalsin ja matkanteko ei kuitenkaan ihan täysin katkennut vaikka toki reilusti hidastuikin alusta. Jos tahdon nostaa tasoani juoksijana en voi loputtomiin väistellä kilpajuoksua Jounin ja Tepon kaltaisten juoksijoiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti