Joensuun veteraanikansalliset ja 3000 m

Kirjoitan tätä päivitystä Savonlinnasta käsin, huurteinen limsatölkki janoa sammuttamassa tuossa vieressä. Kävin tuolla keskustassa ihailemassa kenties yhtä Suomen kauneimmista kaupunkialueista ja syömässä. Tämän viikonlopun ohjelma oli hieman tavallista erityisempi, kuten hieman viime blogipäivityksen lopussa lupailinkin. Toivottavasti ei tullut lupailtua liikoja ja petettyä lukijoita. Asiaan.

Viime lauantain tuplakisan jälkeen kävin vielä sunnuntaina tekemässä 3'35 tahtisen 6 km lenkin. Ajatuksena on, että tekemällä kaksi kovaa harjoitusta perätysten valmistaisin itseäni veteraanien SM-kisoja varten. Siellähän minun tulee juosta kahtena peräkkäisenä päivänä kisa. Vein tuota ajatusta alkuviikosta vielä pitemmälle ja aloin katsella sopivia kisoja joihin voisin osallistua lauantaina ja sunnuntaina. Lopulta päädyin lauantaille Joensuun Veteraanikansallisiin 3000 metrille ja Pyhän Olavin Maratonin 10,7 km mittaiseen maantiekisaan joka juostaan ja josta kirjoittanen raportin huomenna.

Edellisviikon tiistaina olin käynyt tekemässä pitkän peruskestävyyslenkin. Se ei oikein tuntunut palvelevan seuraavan lauantain ratamatkoja, joten kävin tämän viikon tiistaina tekemässä töiden jälkeen vetoharjoituksen 3 x 1000 m 5' palautuksin. Vedot kulkivat tuossa yllättävän mukavasti 3'07, 3'07 ja 3'08. Näiden perusteella aloin tuumia, että voisinko pystyä 9'30 alitukseen Joensuussa.

Ajelin perjantaina Joensuuhun jossa yövyin hotellimajoituksessa. Oli minun tarkoitus käydä hieman kaupungillakin, mutta pitkä ajomatka ja hyvä ateria saivat minut kovin uneliaaksi. Päätin käydä iltakävelyn sijaan aamulla kevyellä herättelylenkillä vilkuilemassa rantamaisemia. Ja niin teinkin. Aamulenkin jälkeen suihku ja hotelliaamiainen. Sen jälkeen pakkailin tavarat autoon ja suuntasin kävellen Mehtimäen urheilukentälle.

En tuntenut ketään muita osallistujia etukäteen, joten aloin reippaasti kyselemään ketä olisi tulossa 3000 metrille ja mitä aikoja olisivat tavoittelemassa. Ensi alkuun ei oikein sopivan nopeuksista kilpakumppania alkanut löytyä, mutta oikein reiluja juoksijatyyppejä kylläkin. Verryteltiin sitten yhdessä. Lähtöpaikalta löytyi sitten muuan Lasse joka aikoi juosta 9'30...10' välille asettuvan ajan.

Meidät kutsuttiin viivalle varmaan kolme neljä kertaa ennen kuin lopulta päästiin lähtemään. Ilmeisesti ajanotto ei ollut vielä valmiina. Kentällä puhalsi aika raju vastatuuli takasuoralla. Siinä kun yritin pysytellä lämpimänä tuuli oli välillä niin kovaa, että mietin voiko täällä edes juosta alle 10 minuutin. No lopulta kuitenkin paukku kajahti ja olin kaarteessa vähän aikaa parin juoksijan takana. Pujottelin siitä kuitenkin heti kärkeen ja koitin löytää sopivan matkavauhdin. Ensimmäinen splitti 3'14, joka oli ihan hyvä mutta ei aivan toivottua tasoa. Vastaiseen puskeminen tuntui hankalalta mutta juoksu kulki muuten hyvin. Takaa kuului reipasta puuskutusta ja askellusta jotka täytyisi pitää myös takana.

Toinen tuhat metriä vei jo 3'17 mikä ei ollut minun mieleen. Aloin tietoisesti runnoa vähän kovempaa ja viimeisellä kierroksella takakaarteelta vastatuulen helpottaessa urku auki maaliin ajassa 9'42,61, Lasse pari sekuntia jäljessä.

Tässä juoksussa vauhdinpito herpaantui toisella kilometrillä vastatuuleen taistellessa. Muuten tämä menikin jo huomattavasti paremmin kuin Tornion 3000 m. Nämä lyhyet ratakisat vaativat todella kovaa keskittymistä suhteessa pitempiin matkoihin. Tuntuu, että pienestäkin nukahtamisesta menettää heti sekunteja joita ei tahdo saada kirittyä lyhyellä matkalla enää kiinni.

Lopuksi täytyy vielä mainita erityiskiitoksena järjestäjien loistavasta sähköpostitiedottamisesta. Ilmoittautumisen jälkeen tuli melkein samantien kuittaus, että ilmo on vastaanotettu ja selvä. Pari päivää ennen kisaa sähköpostiin kilahti alustava aikataulu ja kilpailuohjeet. Edellisiltana tuli vielä viimeistelty aikataulu. Olin ihan ällikällä lyöty tästä informaation määrästä. Juuri mihinkään kisoihin ei pääse saapumaan yhtä hyvin ennakkotiedoin varustettuna. Tästä voisivat muutkin kisajärjestäjät ottaa mallia!