Vuoden pimeimmät hetket ovat meneillään juuri nyt. Arkipäivät toimistossa työskentelevänä juoksijana en näe auringonvaloa käytännössä kuin viikonloppuisin. Silti puen joka päivä lenkkivaatteet päälle pari kertaa ja käyn etsimässä kestävyyttä jostain tuolta pimeydestä pyöräteiden ja polkujen varsilta. Sunnuntaina tietysti saa riittää yksi pitkä peruskestävyyslenkki. Peruskestävyyskauden harjoittelun yksi keskeisimmistä asioista on runsas ulkoilu ja aina kun totun edellisen määrän tasoon odottaa kovemmat viikot. Työpäivän aikana täytyy palautua aamulenkistä ja iltapäivän lenkin jälkeen tulee vietettyä aikaa runsaasti ihan vain sohvalla makoillen. Asun yksin eikä voimia tahdo riittää harjoittelun jäljiltä viikonloppuisinkaan pitää sosiaalisia suhteita yllä. Jaksaakseen täytyy voittaa pimeys, väsymys ja musertava yksinäisyys.
Välillä päivän ainoat todelliselta tuntuvat hetket ovat tuolla jossain ulkona juoksulenkeillä vietettyä aikaa. Juostessa keskellä ei mitään tuulen jylistessä korvissa - ei ujeltaessa, ei humistessa - kokee jotain mitä en missään muuten pysty tuntemaan. Ihan tavanomaiset oululaiset maisemat muuttuvat kauniiksi ja niiden läpi juokseminen salaperäiseksi seikkailuksi jota tuskin muut kuin juoksijat voivat ihan täysin ymmärtää. Kokemuksien selittäminen on lähes mahdotonta, mutta ne jotka tietävät mistä puhun ymmärtävät selittämättäkin.
Sitkeä puskeminen vaikeiden hetkien läpi on haastavaa ei vain niiden raskauden vuoksi vaan myös siksi että täytyy ymmärtää koska liika on liikaa ja osata hellittää. Yhä uudestaan täytyy kuitenkin tehdä jotain mihin nykyiset voimat eivät aivan riitä - muuten kehitystä ei ole luvassa. Kun jaksaa sinnikkäästi ponnistella eteenpäin huomaa vähitellen miten aiemmin raskaalta tuntunut harjoitus tai harjoituspäivien rykelmä sujuukin vaivattomammin ja mahdottomalta tuntuneet tulevat harjoitukset realistisilta. Se on erityisen palkitsevaa ja antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin kohti kevättä ja valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.