Piirinmestaruuskisojen heikon esityksen jälkeen oli sellainen olo, että ei tämä voi olla tässä. Katse kiinnittyikin aika pian kilpailukalenteriin ja Veitsiluodon kisaveikkojen järjestämään hallikisaan Haaparannassa. Hauskaa lähteä juoksemaan kilpaa ihan ulkomaille. Minä olen Suomussalmelta kotoisin niin tuo länsirajan avoimuus pääsee aina yllättämään. Suomalainen seura järjestää kisat Ruotsin puolella, no miksei? Kisaan oli ilmoittautunut minun lisäksi kolme muuta juoksijaa, joitten nimiä en tunnistanut ja kiitos tilastopajan tuoreen muutoksen joiden tuloskuntoa en päässyt tarkistamaan.
Pääsin kisapaikalle Petrin kyydillä. Mukana oli myös Petrin vaimo ja tyttö Saaga joka voitti tyttöjen 9-v sarjassa 40 metrin juoksun ja tuli toiseksi pituushypyssä. Petri juoksi 60 metriä kuusi sadasosaa paremmin kuin piirinmestaruuskisoissa mutta karsiutui niukasti finaaleista.
Haaparantaan oli hyvä lähteä kisaamaan jo senkin takia, että en ole ennen juossut hallissa normaalimittaiseksi tilastoitavalla 175 metriä pitkällä radalla. Meillä Oulussahan rata on ylipitkä. Lisäksi Aspen-hallin radan kaarteet on kallistettu. Pääsin siis hakemaan kokemusta Jyväskylän rataa varten. Verryttelyssä huomasin, että hidasvauhtinen juoksu kaarteissa tuntuu ihan kamalalta ja nopeavauhtinen juoksu ihan kohtuu hyvältä.
Muiden juoksijoiden saavuttua paikalle osoittautuikin että ihan tuttuja miehiä oli kyseessä, nimimuisti vaan oli pettänyt. Verryteltyämme tulikin aika astua lähtöviivalle ja aika rennoin mielin siinä olin. Paukusta kärkeen. Olin ajatellut pyrkiväni juoksemaan n. 31 sekunnin kierroksia mutta jäin tahdista vähän heti ensimmäisillä kierroksilla. Sitten menin hyvin nopeasti sekaisin laskuissa kun väliaikoja olisi pitänyt katsoa ihan yhtenään. En myöskään nähnyt missään jäljellä olevien kierrosten lukumäärästä kertovaa laikkaa joten ihan sokkona vetelin menemään. Ohitin yhden juoksijan kierroksellakin. Sen verran pistin merkille, että kyllä ne jyrkät kaarteet väsyneenä alkoivat tuottamaan vähän enemmän vaikeuksia.
Ihan yhtä-äkkiä viimeisen kierroksen kello kilahti ja tajusin että tämä oli nyt sitten tässä. Puristin kuitenkin hyvävoimaisena loppukiriä mutta eipä sitä viimeisen 175 metrin aikana paljoa ehdi tehdä. Painui aika kuitenkin lukemiin 4'37,52 eli olisi saattanut mennä jopa päälle 4'40 muuten. Jotenkin en silti suostu uskomaan että nämä huonot keskimatkojen suoritukset kertoisivat ihan koko totuutta tämän hetken kunnostani. Toisaalta aiempina vuosina kehitystä on tullut kunhan vain olen päässyt juoksemaan sopivasti määrää. Ehkä tällä kaudella alkaa tulla vastaan tilanne jossa eteen päin mennäkseen tarvitsee tehdä jo enemmänkin töitä.
Tämä oli ensimmäinen kisa piikkareilla ja jalat toimivat hyvin niiden kanssa. Aion kokeilla niitä vielä ainakin 3000 metrillä. Seuraava kilpailu olisikin juuri tuolla matkalla ensi sunnuntaina Rovaniemellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.