Vuoden päätteeksi kävin ensimmäistä kertaa jo perinteeksi asti muodostuneessa Limingan uudenvuodenjuoksussa. Oli oikeastaan jo aikakin. Turhan usein tämä hienosti järjestetty kovatasoinen kisa on jäänyt välistä.
Vireystila ei ollut mitenkään hirveän hyvä ja piti lähteä töistä vähän normaalia aiemmin että ehdin vetää vielä nokoset ennen kisapaikalle lähtöä. Jännittikin aika lailla mutta siitä se sitten pehmeni kun tutut ystävät olivat juttuineen ja vinkeineen paikalla vastaanottamassa. Sen yhteisön merkitystä ei kyllä voi liikaa korostaa.
Lähdettiin liikenteeseen ja mietin että nyt kyllä porukka lähti ylikovaa. Meinasin ihan suorastaan jäädä jalkoihin. Tiesin että kärki varmaan menee omia menojaan mutta kun pitkälti toistakymmentä juoksijaa karkasi välittömästi oletin että selkiä tulee vielä melko monta vastaan kisan edetessä. Pikkuhiljaa saavutinkin juoksijoiden ryhmiä mutta en mitenkään hirveän montaa toiseen kierrokseen mennessä ollut ohittanut.
Olipa kyllä tunnelmallista juosta pimeässä lyhtyjen ja soihtujen valossa ilotulitteiden räiskyessä lakeuksien yllä. Alusta oli pitävä ja reitti selkeä ja hyvä. Eikä tuultakaan ollut riesana.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä pääsin Määtän Janin ohi ja Paukkerin Jarkosta vähän myöhemmin. Sitten joku selkä edessä oli vähän sitkeämmin saavutettava. Matkaa oli vielä reilusti jäljellä joten en halunnut alkaa vielä kovin hötkyilemään. Jossain vaiheessa pääsin kaverista ohi mutta en irti. Tyyppi iskeytyi visusti kantaan kiinni ja viimeiselle kilometrille lähtiessä nykäisi vauhtia tai sitten meikäläinen sammahti. Yritin pysyä mukana mutta kaveri onnistui kuitenkin vetämään ehkä parinkymmenen metrin kaulan kunnes matkaa oli jäljellä enää kolmisensataa metriä.
Jostain sain siinä vaiheessa sitten kaivettua kirivaihteen päälle vaikka hetkeä aiemmin tuntui vielä siltä että ei irtoa ei millään. Ajattelin että tuota etumatkaa en saa millään kiinni mutta sama yrittää, mitä se haittaa jos ei onnistu. Täysin yllättäen pääsinkin kaverista ohi ja maaliin edellä. Taisin olla kymmenenneksi nopein ajalla 36'04,9. Kun ensimmäinen kierros oli vienyt aikaa 18'10 niin toinen kierros oli hiukan nopeampi.
Maalissa kättelin kaveria ja kiitin hyvästä kisasta. Sain kyllä kuulla heti että ei hän ottanut tätä ollenkaan tosissaan vaan juoksi vain harjoituksena. Ilmankos ei loppukirissä ollut hankaluuksia mennä kaverista ohi!
Kovaa puuhaa on kilpajuoksu. Aina pitää juosta niin kovaa kuin pääsee! ;)
VastaaPoistaKeskimäärin ainakin tulee paremmat sijoitukset näin.
Poista