Pakkomielteistä joulua

Hesarin juoksublogissa oli joulun alla artikkeli siitä, miten kuntoilu voi riistäytyä pakkomielteiseksi suorittamiseksi jolloin ei pysty rentoutumaan edes joulun pyhinä vaan on karattava juoksulenkeille läheisten vastustuksista huolimatta. Provosoiva kirjoitus herätti monia ajatuksia ja runsasta keskustelua eri puolilla netin juoksuaiheisia keskustelufoorumeita.

Minä puolestani silmäilin jo viime viikolla joulun myötä koittavia ylimääräisiä vapaapäiviä ja harmittelin sitä että treenirytmissä jouluviikolle osuisi kevyt viikko. Tuntui siltä, että runsas palautumiseen käytettävissä oleva aika valuisi hukkaan ilman kunnon treenejä. Juttelin asiasta valmentajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että aina ei tarvi noudattaa samaa rytmitystä härkäpäisesti vaan vaihtelu on hyvästä. Suunnittelimme tähän jouluvapaille tähän asti tiukimman viikon tämän peruskuntokauden aikana. Voipa olla ettei yhtä kovaa viikkoa ole aiemmin tullut tehtyäkään, vaikka kenties määrällisesti joskus on enemmänkin kilometrejä kertynyt.

Kolmannen perättäisen kovan viikon aloitus tuntui aika helpolta ja tiistaina vetoharjoituksessa kulku oli lennokasta ja voimakasta. Tuntui mahtavalta kun kerrankin homma pysyi kunnolla hanskassa ja kiihtyvästä tahdista huolimatta viimeinenkin veto sujui hyvässä kontrollissa ja tekniikka ei sortunut räpistelemiseen edes loppurutistuksessa. Yöllä ei kovin hyvin uni tullut - ihan normaalia kovan harjoituksen jälkeen. Seuraavana aamuna palautteleva pitempi harjoitus kulki myös hyvin. Työpäivän aikana alkoi kuitenkin väsymys tuntua ja kotimatkalla juostu peruskestävyysharjoitus tuntui aika väkinäiseltä. Yö meni pyöriessä, kai siinä muutama tunti untakin tuli.

Aattopäivän aloitin kevyellä harjoituksella joka venähti pari kilometriä suunniteltua pitemmäksi mokattuani reittisuunnittelun. Päivä kului suurimmaksi osaksi syöden ja leväten. Mietin jo iltapäivän harjoituksen väliin jättämistä mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja pitempi vauhtileikittely sujuikin yllättävän hyvin. Loppumatkasta oikean jalan pikkuvarpaaseen tuli kivulias rakko mutta sellaista se on. Yöllä uni tuli hyvin - palautuminen oli siis hyvin käynnissä.

Joulupäivän harjoitus oli koko viikon rajuin ja hirvitti lähteä tekemään minulle pitkää 15 kilometrin reippaasta kovaan vauhtiin kiihtyvää harjoitusta valmiiksi vähän väsyneenä. Huoletti myös miten pahasti rakko vaivaisi juoksua. Päivä valkeni paljastaen todella huonot olosuhteet kovan tuulen puhaltaessa märän jäätikkään päällä. Harjoitus sujui kuitenkin kohtuu hyvin ja olosuhteisiin nähden tyydyttävällä vauhdilla. Parasta oli että jaksoin kovan osuuden loppuun asti hyvällä rennolla askeleella. Loppuvaiheessa lenkkiä oli jo jotain lennokkuuden merkkiäkin kun huomasin miten sain jarrutusta pois askeleesta ja vauhti nykäisi välittömästi napsun kovemmaksi.

Vielä pari harjoitusta on jäljellä mutta näyttää siltä että kyllä tästäkin viikosta selviän. Mahdollisuus levätä todella runsaasti auttaa jaksamaan läpi normaalia kovemmasta määrän annostelusta huolimatta. Minulla on siinä mielessä ainutlaatuinen mahdollisuus keskittyä vapaapäivinä treenaamaan että vietän useimmiten aikaa vanhempieni luona ja saan tulla valmiiseen pöytään. Rauhallinen elämäntahti poistaa stressiä ja auttaa rentoutumaan sekä lepäämään. Palautuminen on siis normaalia parempaa.

Mitä pakkomielteiseen ja liian runsaaseen harjoitteluun tulee - mietin joskus sitä miksi se on juuri ulkoilu ja liikunta jossa ajatellaan että nyt menee överiksi? Eikö joskus olisi syytä höllätä kotiaskareista tai työkuormasta jos mitenkään vain mahdollista? Olisiko kuitenkin parempi mennä nukkumaan tuntia aiemmin kuin valvoa telkkarin tai pelien ääressä? Yksin elävänä minun on tietysti helppo huudella kun velvoitteita on vähemmän kuin perheellisillä. Toisaalta kenen tahansa tavoitteellisesti harjoittelevan ohjelmaan kuuluu selvä kovempien ja kevyempien jaksojen rytmitys. Samoin myös kevyemmät harjoitukset ovat osa rutiinia. Levosta ja ravinnosta täytyy myös pitää huolta. Ei sitä kehity jos päivästä toiseen vetää yhä kovempaa rääkkiä ja samaan aikaan laiminlyö palautumista.