Seuraava osakilpailu olikin jo tänään koska kilpailua ei haluta järjestää keskellä joulun pyhiä. Aika raa'alta tuntui lähteä Iihin ajelemaan kun jo aamulenkillä tuntui kroppa aika väsyneeltä. Toissaviikolla juostun tuhannen metrin kisan (2'53,9) jälkeen olen treenannut aika lujaa. Siihen kun vielä yhdistää töissäkäynnin ja treenien aikataulujen aiheuttamat logistiset ongelmat niin kiirettä on pitänyt että olen ehtinyt mm. pestä pyykkiä ja nukkua tarpeeksi.
Osallistujia oli taas hienosti ja luvassa oli hyvää kisailua mm. revanssia viimekertaisesta väännöstä Juha-Matin kanssa. Samuli Huusko oli paikalla ja pitkästä aikaa myös Jani Määttä. Markku myös paikalla mutta tällä kertaa jänistämässä Limingan väkeä 36' aikaan. Samuli kyseli että meinaanko uskaltautua tuohon porukkaan mutta itse olin ajatellut että juoksisin hieman tuota lujempaa.
Lähdössä jäin hieman pussiin ja Juha-Matti lähti latomaan muiden edellä. Minä lähdin perään heti kun lähtöruuhkasta pääsin irtaantumaan. Sain kärjen kiinni tasaisella vedolla ja menin heti ohi kärkipaikalle. Ajattelin että nyt pidän vauhtia sen verran lujana että Juha-Matti tippuisi matkasta.
Parin kilometrin jälkeen alkoi kuitenkin olla vaikeuksia ja vauhti alkoi väkisellä tippumaan. Siinä ensin Samuli meni ohi ja kohta Juha-Matti muiden niittomiesten kanssa. Limingan kilpakumppanit koittasivat tsempata meikäläistä mutta en vain pystynyt lähtemään seuraamaan samaa tahtia. Mietiskelin että kohta sitä porukkaa lappaa lisää ohi. Mieli mustui yhä enemmän ja enemmän.
Kääntöpaikalla pääsin näkemään että Arto Hiltula ja Jarkko Paukkeri tulivat ehkä sadan tai parinsadan metrin päässä. Olin aivan varma että kohta jätkät menee ohi ja mietin että ihan oikein, ei tällaisella juoksulla ansaitse edes viidettä sijaa kisassa. Yritin kuitenkin juosta sen mitä pystyin mutta kyllähän se vauhti hiipui koko ajan hitaasti kunnes tuntui että mennäänkö tässä enää ollenkaan eteenpäin. Jostain syystä vain muita ei alkanut näkymään ja sain löntystellä maaliin viitossijalla.
Olihan surkea juoksu, mutta näitä sattuu. Liian raju aloitus kisassa kostautui nyt todella karulla tavalla. Vaikka sitä miten ajattelee että uskalsinko nyt juosta tarpeeksi lujaa alusta lähtien niin välillä taas saa hyvän opetuksen siitä mitä tapahtuu kun alkuvauhti on kuntotasoon nähden liian kova.
Kisan jälkeen oli ohjelmassa kunnon kuntopiirit kuntosalilla mutta meinattuani lähes nukahtaa rattiin Ouluun päin ajellessa ajelinkin vain kotiin jossa tein lyhyehkön enimmäkseen liikkuvuuteen keskittyvän harjoituksen, söin mahan täyteen ja menin sohvalle nukkumaan pariksi tunniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.