Lauantaina ja sunnuntaina oli viimein hallikauden huipentuman, Suomen Aikuisurheiluliiton SM-hallien vuoro. Ensimmäinen starttini oli lauantaina 1500 metrillä johon lähdin kohtuu luottavaisin mielin. Tiesin entuudelta, että porukassa on kovia menijöitä ja vauhtia riittäisi minun tarpeisiin aivan riittämiin. Yllätyinkin aika lailla joutuessani letkan kärkeen heti ensimmäisellä kierroksella. Ei vauhti minusta mitään päätä huimaavaa siinä vaiheessa ollut.
Aikani siinä juostuani olin pehmennyt siinä määrin, että kavereiden alkaessa juosta kilpaa en löytänytkään enää menohaluja ja rimpuilin maaliin neljäntenä ajassa 4'28,10. Ihan kohtalainen tulos kun ottaa huomioon että tämäkin oli parempi juoksu kuin aiempi ennätykseni joka rikkoontui tammikuussa loppiaishalleissa. Minulle jäi kuitenkin selvästi olo, että seuraavassa juoksussa olisi näytön paikka. Muuten hallikausi päättyisi aikamoiseen antikliimaksiin.
Kutsu kävi illanviettoon kavereiden kanssa mutta jouduin kieltäytymään, koska halusin palautella sunnuntain 3000 metrin starttia varten. Sanna ja Peter olivat kutsuneet minut luokseen majoittumaan ja heidän huomassaan palautuminen sujui erittäin hyvin. Sain jopa nukuttua yöllä kohtuu hyvin mikä on kisan jälkeen aika poikkeuksellista.
Kisapaikalla ja verryttelyn alkaessa alkoi vaivata tuttu lähes lamaannuttava jännitys. Kolmetonnia on maksimivetona kuitenkin niin brutaali matka. Yritin hillitä tärinää miettimällä hyvin mennyttä kevättä ja muistutin itseäni että tarvitsee juosta vain juuri niin lujaa kuin haluan. Pakko ei ole tehdä yhtään mitään. Harmittavasti kisajännityksessä muiden kisojen seuraaminen jäi vähän heikoksi enkä muistanut olla kannustamassa.
Lopulta päästiinkin viivalle. Oltiin aika reilusti etuajassa, mutta kaikille sopi startata joten säästyin ainakin 10 minuutin hermoilulta. Löysin paikkani Rahkosen Jukan perästä juoksemasta. Seurasin kannoilla ensimmäisen kilometrin ajan vaikka hinkua olisi ollutkin ohittaa. Tiesin miten vaikea toinen kilometri tällä matkalla on ja kuudennelle kierrokselle lähtiessä ajattelin laittaa löylyä tietoisesti lisää. Ensimmäinen kilometri taittui noin 3'07 ja ohitin Jukan melkein samantien ja olin taas letkan kärjessä.
Sitten pitikin yrittää vääntää niin kovaa kuin irtoaa ettei muut pääsisi ohi, tai ainakin että enimmät kiriherkkyydet saisi sammutettua kilpakumppaneilta. Taktiikka ei aivan onnistunut kun ensin ohi painelivat Halme ja Aho ja sitten Rahkosen Jukka ohitti minut uudestaan. Kiriherkkyys oli mennyttä vain itseltäni ja loppumatka menikin rimpuillessa hyytymistä vastaan. Tulin maaliin neljäntenä ajalla 9'24,23 mutta koska Halme ja Aho olivat M30-sarjassa sijoituin M35-sarjassa hopealle.
Ihmiset oli ottaneet väliaikoja, mistä iso kiitos! Toinen tonni oli taittunut 3'07 kuten ensimmäinenkin. Vauhdin säilyttäminen kolmellatonnilla onnistuu vain sillä keinoin että alkaa puskea siinä kohtaa selvästi alkua lujempaa. Viimeinen tonnikin oli ollut kuitenkin noin 3'09 joten mitään hirmu hyytymistä ei päässyt tapahtumaan. Vauhdinjako onnistui mielestäni tämän hetken kunnolle lähes optimaalisesti. Naureskelin edellisiltana Peterin ja Sannan kanssa että oikeasti tosi hyvä mieli juoksuista jää noin parin vuoden välein. Edellisestä kunnon onnistumisesta taitaakin olla noin pari vuotta joten ehkä oli viimein aikakin. Tähän on hyvä päättää hallikausi ja alkaa harjoittelemaan kohti kevään supertapahtumia, SM-maantietä ja SM-maastoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.