Kauden parasta Oulun juoksussa

Tänään juostiin viimeaikaisten treenieni päätavoitekisa Oulun juoksu. Sääennuste lupasi kisapäivälle suorastaan vaarallisen voimakasta tuulta. Mietin jo jättäväni kisan väliin mikäli näin käy, mutta lopulta lauantaiaamun koittaessa ei mitään vesisadetta kummempaa säätilassa ollut joten läksin kävelemään kisapaikalle. Kastuin läpikotaisin kahden kilometrin matkalla kotoa Ainolanpuiston kautta Raatin stadionille, joka toimi kisan lähtö- ja maalipaikkana. Reittiä merkinnyt auto ohitti minut ja näin, miten sade huuhtoi kalkkiviivaa vauhdilla näkymättömiin. Onneksi reitti oli merkitty myös muilla tavoin eikä ollut erityisen mutkikas. Olin kisakansliassa puolitoista tuntia ennen starttia, mikä jätti hyvin aikaa hakea numerolappu, vaihtaa vaatteet ja verrytellä ennen starttia.

Heti startista lähdettiin liikkeelle tosi kovaa vauhtia. Tuomas ja pari minulle tuntematonta juoksijaa lähtivät vetämään joukkoa alusta saakka. Tiesin heidän olevan selvästi minua kovemmassa iskussa ja koitin löytää itselle sopivaa tahtia. Antti juostessa edelle yritin hetken iskeytyä peesiin, mutta vauhti oli minulle liikaa. Jäin juoksemaan omaa vauhtiani viidentenä, eikä edessä tai takana ollut selkeästi samassa tahdissa kulkevaa porukkaa. Antti ei kuitenkaan loitonnut ihan hirveän nopeasti toisin kuin kärkikolmikko.

Huomasin, että jättämällä lätäköt kiertämättä ja juoksemalla muutenkin reitin mutkat suoraksi saan hivuttauduttua pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi Anttia ja yhtä kärkiporukasta tippunutta juoksijaa. Reitillä ei saa oikoa, mutta ottamalla juoksulinjat tarkasti maantiejuoksuissa pystyy säästämään turhia lisämetrejä melko lailla. Suoraan juokseminen auttaa myös pitämään rytmistä kiinni.

Sain Antin ja toisen juoksijan kiinni siinä seitsemännen kilometrin paikkeilla. Mietin pitäisikö iskeytyä hetkeksi peesiin lepäämään vai yrittää nopealla ohituksella päästä samantien irti. Omat voimavaranikin alkoivat olla sen verran vähissä, että nopea ohitus ei tuntunut kovin houkuttavalta taktiikalta. Koska ohitus oli tapahtumassa kuitenkin kohtuullista vauhtia en halunnut jäädä hidastelemaan heidän taakseen. Jatkoin lopulta sitten omaa tahtiani heistä ohi ja ainakin toinen juoksija iskeytyi peesiin, en ole Antista varma.

Mietin pitäisikö yrittää iskeä voimalaitoksen nousussa. Kone oli kuitenkin hyvin pitkällä punaisella joten siinä kävikin pitkälti niin, että nousun jälkeen kaveri paahtoi ohi sellaisella vauhdinnostolla johon en pystynyt vastaamaan. Siinä meni kolmas sija. Takaa kuului askelia ja mietin, tuntuuko nyt oikeasti niin pahalta että on ihan pakko hidastaa vauhtia. Tällaisessa tilanteessa itselleen on pirun vaikea valehdella, joten sitä yrittää sitten vain painaa edes jonkinlaista vauhtia maaliin asti. Niinpä askelet tuntuivat jäävän vähän kauemmas, joskaan en voinut olla varma johtuiko se siitä että tultiin asfaltille jolla askeleet eivät välttämättä läpsy yhtä kovasti.

Maalialueen kuulutuksista päätellen olin tulossa ihan tavoitteen mukaiseen aikaan perille ja maalisuoralla sain tähän varmistuksen isosta kellosta. Pienen loppukirin päätteeksi saavuin maaliin ajassa 36'33. Kisan jälkeen selvisi vielä, että kisan toiseksi nopein juoksija oli sarjassa M40 jolloin tulin yleisen sarjan kolmanneksi. Tuntuu silti ihan neljänneltä sijalta. Aikahan ei viime vuosien valossa kovin kummoinen ole, mutta olen siihen tosi tyytyväinen. Sain kuitenkin parannettua elokuun ratakisasta melkein minuutin. Kyllä se treeni vain puree kun pääsee terveenä harjoittelemaan. Kaikin puolin juoksu tuntuu nyt paremmalta kuin tähän asti koko vuonna.

Tänään ja huomenna pitääkin vähän tuumata, mitä, miten, miksi ja milloin seuraavaksi.