Sovittiin viime viikolla Kauppilan Jukan kanssa, että lähdetään Iihin juoksemaan jos kelit sallii. Täällä Oulun seudulla on ollut jo yöpakkasia ja minua ainakaan ei hirveästi motivoi lähteä juoksemaan kilpaa jäiselle maantielle. Keli oli kuitenkin hyvä joten suuntasimme aamusta kohti Illinsaarta.
Minä olin vetänyt Mourunki runista lähtien aika kovaa määräharjoittelua. Kuuteen päivään mahtui 157 km juoksua josta toki ainoastaan 10 km kovavauhtista. Silti tuo lienee yksi kovimmista määristä mitä olen kuuden päivän aikana koskaan juossut. Pitkin viikkoa jalat tuntuivat melko raskaalta, mutta eilen palauttavalla alkoi tuntua jo aika irtonaiselta. Tiistain tv kovalla pystyin juoksemaan rennosti 4'00 / km tahtia, joten olin luottavainen että ainekset kohtuulliseen kisatulokseen pitäisi olla läjässä.
Liikkeelle lähtiessä jalat tuntuivat tosi kevyiltä, mutta tiesin että nyt mennään sen verran kovaa etten uskaltanut ruveta enempiä keulimaan. Koitin vain juosta porukassa rennosti. Ja hyvin se alkoikin menemään. Kärjessä Hussa veti taas omaa juoksuaan. Vähän hänen takanaan nuori Aarre ja Joonas juoksivat kahdestaan. Sitten oli vielä yksi juoksija jota en tunnistanut ja sitten meikäläinen. Minun takana juoksi ryhmää, joista en heti hoksannut ketä siellä on. Taisin Määtän Janin ääntä kuulla jossain vaiheessa. Parin kilsan kohdalla Johanna Peiponen paahtoi meistä ohi tosi lujaa. Hän oli ilmeisesti myöhästynyt startista ja veti silti tosi kovan ajan. On se kovassa kunnossa.
Minä mietin välillä pitäisikö kaverit pistää vetohommiin, mutta toisaalta halusin ahdistaa niin paljon kuin mahdollista vetämällä lujaa. Kuulosti siltä, että väki alkoi vähenemään ja viimeinenkin peesissä juossut alkoi olla vähän jojon päässä. Kääntöpaikalla ainakin yksi juoksija tuli vielä silti hyvin mukana. Siinä oli hyvin tiukka käänös, käytännössä piti pysähtyä ja kääntyä takaisin. Tuossa kohtaa pääsee laskettelemaan muutaman mäen alas ja tiesin olevani vahvoilla alamäissä. Koitin hiillostaa juoksemalla ne mahdollisimman lujaa. Kaveri pääsi kuitenkin tasaisilla viimeistään takaisin kyytiin.
Jatkoin silti tasaisen tappavaa vauhtia ja niin siinä lopulta kävi että pari kilsaa ennen maalia kaveri tippui kyydistä. Aloin myös saavuttaa Aarrea, joka oli hieman väsähtänyt kovassa vauhdissa. Sain noin 500 metrin päässä maalista Aarren kiinni ja ohitinkin, mutta hienosti kaveri sisuuntui ja paahtoi viimeisillä sadoilla metreillä karkuun. Ei minua hirveästi harmittanut tämä tappio, vaikka kaikkeni toki yritinkin.
Minun aika oli ilmeisesti 36'17 mutta odottelen vielä tässä virallista tulosta. Lähes minuutin parannus Oulun juoksuun jonka reitti on paljon tätä helpompi. Suunta on hyvä! Nyt pitää vaan malttaa varoa, etten voimani tunnossa juokse suoraan rotkoon. Joskus hyvin menneen kisan jälkeen menee homma yli, kun tuntuu että pystyy mihin tahansa. Huomiseksi on onneksi sovittuna yhteislenkki minua järkevämpien ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.