Neljäs testijuoksu

Tänään oli vuorossa neljäs testijuoksu aiemmilta kerroilta tutulla reitillä. Kunto tuntuu nousseen hyvin loman aikana ja kevyesti otetun viikon jälkeen tunsin, että tulos voi parantua paljonkin.

Ehkäpä kesän viimeiset hellepäivien jälkeen lauantaiaamu valkeni vielä kohtalaisen lämpimään 15 asteen lämpöön ja tuulta oli säätietojen mukaan 5 m/s. Tuulen suunta piti olla reitin suhteen sivuttainen, mutta verryttelyssä jo tuntui että se puhaltaa kyllä aika lailla vastaiseen reitin alussa. Alkuverryttelyssä jalat eivät tuntuneet kovin herkiltä ja asfaltti tuntui taas kovalta vanhojen kisakenkien alla. Pitäisi varmaan nuokin uusia. Pari aukkaria, Erkkolan sillasta yli ja Myllyojan puolella olevalta liikennemerkiltä matkaan kohti Poikkimaantien siltaa.

Lähdin aika rohkeasti matkaan. En taaskaan katsonut kelloa koko matkan aikana vaan pyrin säästämään vähän voiman rippeitä paluumatkallekin. Tällaisella matkalla ei voi kuitenkaan lähteä katselemaan meininkiä vaan parhaan tuloksen saavuttamiseksi täytyy latoa heti alusta alkaen todella kovaa. Matka tuntui sujuvan hyvin pienestä vastatuulesta huolimatta. Askel tuntui rullaavan ja kohta olinkin jo sillan ylityksessä.

Sillalla puhalsi aika tymäkkä vastatuuli, mutta onneksi sitä ei kauaa kestä. Paluumatkalle kääntyessä tunsin että tuuli on sinne myötäistä, mikä helpotti fiilistä kun lähdin kirimään tahtia. Tällaisella matkalla käy helposti niin, että jos yrittää pitää tasaista vauhtia niin vauhti itseasiassa hieman hiipuu. Täytyy ihan tietoisesti keskittyä vauhdin pitoon ja yrittää hieman kiriäkin jos mielii välttää hiipumisen. Juoksu tuntui paluumatkallakin vielä kohtalaisen helpolta verrattuna edelliseen kertaan. Eipä tuosta kyllä tehnyt mieli hirveästi lähteä repimäänkään, mutta voimia riitti mättää ihan kunnolla varsinkin kun Erkkolan silta alkoi häämöttää. Jaksoin ottaa vähän loppukiriäkin, mikä kertoo ehkä siitä että paukkuja jäi jonkun verran käyttämättä. Loppuverryttelyssäkään ei tarvinnut tällä kertaa pistää kävelyksi.

Kello näytti tällä kertaa 20'33. Sehän on selkeää parannusta edelliskertaan (21'46). Tuo merkitsee tällä reitillä keskivauhtina noin 3'31 / km. Menomatka sujui 3'32 / km ja paluumatka 3'30 / km, joten pientä kiihdytystäkin sain aikaan. Tällä kertaa se selittyy kyllä osittain tuuliolosuhteillakin, mutta vauhtikestävyys on selvästi paremmalla tolalla mitä alkukaudesta.

Ei hullumpi tulos kuuden viikon harjoittelulla! Jos miettii sitä, mistä tilanteesta lähdin liikkeelle toukokuussa niin kesän harjoittelu on onnistunut mahtavasti. Tässähän alkaa jonkun verran houkutella kisahommatkin.

Loppuun vielä testin perusteella laskemani harjoitusvauhdit:

Peruslenkit	5'13 … 4'20
Reipas	4'17 … 3'55
Vauhtikestävyys	3'57 … 3'46
Intervallit	3'32 … 3'24

Näillä kaavoilla teoreettinen suorituskyky olisi kympillä 36'26 ja puolimaratonilla 1:20'32, mitä pidän kyllä turhan pessimistisenä arviona. Mielenkiintoisena sivujuonteena olen saanut pudotettua painoa kesän aikana kuutisen kiloa. Laskin, että kesän alussa testijuoksujen aikaparannukset tulivat aika lailla samaa tahtia painon pudotuksen kanssa, mutta tämä viimeinen parannus ei enää selitykään pelkästään sillä. Laskennallinen hapenottokyky on itseasiassa yli 3 yksikköä korkeampi mitä pelkällä painon pudotuksella saisi kuitattua.