Pari viikkoa peruskuntotreeniä takana ja tämän viikon tuli olla kolmas ja kevyt viikko. Juuri sopivasti osui lauantaille ensimmäinen testijuoksu Iin yrityksen mainiosta talvijuoksusarjasta. Aivan liian harvoin tulee tuolla käytyä siihen nähden miten mahtava tapahtuma on kyseessä. Sitä voi kyllä lämpimästi suositella kaikille alueen juoksun harrastajille ja miksei kauempaakin tuleville.
Hölkkäsin alkuun 4 kilometriä Jounin ja Markun kanssa. Sitten tein parit koordinaatiot ja kiihdytykset. Oli sen verran kolea ilma että en enää tarjennut juosta hihattomassa paidassa vaan piti laittaa pitkähihaista alle. Shortseissa oli kuitenkin aivan hyvä.
Matkaan lähdettiin siten että reittiennätystä jahtaamaan lähtenyt Vattulaisen Arttu pinkoi meitä karkuun ja Jouni lähti seuraamaan. Minä ja Markku jäätiin kakkosryhmäksi nakuttelemaan. Ensimmäisen kilometrin jälkeen Jouni antoi periksi Artun huimasta vauhdista. Minä yritin vähän tempoa mutta lopulta kolmannella kilometrillä Markku alkoi tehdä kaulaa.
Kääntöpaikalla kuulin että minun aika oli 17'40 mikä on tietty ihan kohtalaista vauhtia kun edellinen 5000 m ratakisa vei 17'25. Kuudennella kilometrillä sain jo jonkunlaista kympin kisaan soveltuvaa hurmostakin päälle. Jotenkin pääsin tietynlaisesta velttoudesta yli ja pystyin menemään sinne epämukavuusalueelle. Vaikka muita ei ollut kisan kannalta lähettyvillä niin edestakaisella reitillä juostavana juuri tuossa kuudennen ja seitsemännen kilometrin kohdalla vastaan tuli paljon tuttuja ja tuntemattomia juoksijoita joilta sain voimaa vääntää.
Viimeisellä kilsalla koitin puristaa mutta lopulta maalisuorallakin vielä irtosi ihan selkeä nosto joten aikaisemminkin olisi voinut aloittaa. Omassa kellossa aika 35'22 josta matemaattisemmat lukijat ovatkin jo päätelleet että kisa tuli juostua hyvin tasavauhtisesti ja tiukentuva tuntuma johtui vain matkalla kertyneestä rasituksesta. Se on kuitenkin ihan hyvän tuntoinen tulos tähän palaan ja muistuupa mieleen että edellinen juoksu täällä taisi viedä minulta noin 43'. Se oli elämäni ensimmäinen juoksukisa aikanaan kaudella 2008.
Verryttelin loppuun vielä nelisen kilometriä kavereiden ja vähän uusienkin tuttujen kanssa höpötellen. Lopuksi ajelin Ouluun kuntosalille jossa sain aikaiseksi vain pikkuisen surkeaa nyhjäystä punttien parissa. Saunan, päivällisen ja nokkaunien jälkeen paikat onkin ihanan kipeät. Piti nousta laittamaan pyykkejä ja se tuntui kyllä vaativan paljon kovempaa puristusta mitä nuo viimeiset kilometrit.
lauantai 24. lokakuuta 2015
torstai 1. lokakuuta 2015
Kausi vaihtuu
Kausi 2015 on päättynyt. Kausi 2015 on päättynyt. Kausi 2016 alkaa. Kausi 2016 alkaa. Kausi 2015 on päättynyt...
Kauden 2015 tavoitteena oli ensimmäistä kertaa nostaa tasoa niin paljon, että pystyisin juoksemaan Kalevan kisojen tulosrajan 10 000 metrin juoksuun. Ajattelin, että edelliskauden 33'37 ennätyksestä olisi mahdollisuudet parantaa vaadittavaan 32'10 alitukseen. Kaiken lisäksi kauden mittaan selvisi että 33' alitus olisi riittänyt osallistumiseen, joten eihän tuo aivan täyttä haihattelua ollut.
Talviharjoittelu nosti mukavasti peruskuntoa, mutta jo hallikaudella alkoi tulla ensimmäisiä huonoja merkkejä. Keskimatkat eivät irronneet sellaista vauhtia että olisi lupa odotella tulosparannusta pitemmilläkään matkoilla. Lankesin siinä sitten harjoitussuunnitelman rukkaamiseen kesken kaiken ja yritin parantaa keskimatkojen tulosta keventelyillä ja kovilla vedoilla. Tuloksena oli sekunnin ennätysparannus 1500 metrillä aikuisurheilun SM-halleissa.
Kevään mittaan huonosti menneet tasavauhtiset kovat saivat päässä jyskyttämään ajatuksen että ei tämä nyt onnistu. SM-maantien 1:16'21 puolimaratonaika hyytyvänä juoksuna antoi kuitenkin uusia toiveita koska ajattelin, että paremmalla vauhdinjaolla olisin pystynyt parempaan aikaan. SM-maastojen pitkä matka jäi mieleen lämpimänä muistona raastamisesta pitkin Imatran kankaita.
Ensimmäiset kymmenen kilometrin kisat kevään lopuilla 34' tienoille alkoivat sinetöidä tilannetta. En ehtisi nostamaan tasoa kesän mittaan paria minuuttia. Kisa toisensa jälkeen tuotti pettymyksiä lukuunottamatta yhtä 800 metrin kisaa jossa roima ennätysparannus päälle 2'20 ajoista 2'12 tienoille. Rämpiminen jatkui aina elokuuhun asti jolloin juoksin jo 5000 metrilläkin enää 17'25.
Mitä sitten tuleva kausi tuo tullessaan? Pystynkö kääntämään kunnon takaisin nousuun? Tuoko taustajoukkojen vahvistus valmennusosastolla lisää vauhtia juoksuun? Onnistunko välttämään rasitusvammat ja ylilyönnit harjoittelussa? Hyppää mukaan niin otetaan selvää.
Kauden 2015 tavoitteena oli ensimmäistä kertaa nostaa tasoa niin paljon, että pystyisin juoksemaan Kalevan kisojen tulosrajan 10 000 metrin juoksuun. Ajattelin, että edelliskauden 33'37 ennätyksestä olisi mahdollisuudet parantaa vaadittavaan 32'10 alitukseen. Kaiken lisäksi kauden mittaan selvisi että 33' alitus olisi riittänyt osallistumiseen, joten eihän tuo aivan täyttä haihattelua ollut.
Talviharjoittelu nosti mukavasti peruskuntoa, mutta jo hallikaudella alkoi tulla ensimmäisiä huonoja merkkejä. Keskimatkat eivät irronneet sellaista vauhtia että olisi lupa odotella tulosparannusta pitemmilläkään matkoilla. Lankesin siinä sitten harjoitussuunnitelman rukkaamiseen kesken kaiken ja yritin parantaa keskimatkojen tulosta keventelyillä ja kovilla vedoilla. Tuloksena oli sekunnin ennätysparannus 1500 metrillä aikuisurheilun SM-halleissa.
Kevään mittaan huonosti menneet tasavauhtiset kovat saivat päässä jyskyttämään ajatuksen että ei tämä nyt onnistu. SM-maantien 1:16'21 puolimaratonaika hyytyvänä juoksuna antoi kuitenkin uusia toiveita koska ajattelin, että paremmalla vauhdinjaolla olisin pystynyt parempaan aikaan. SM-maastojen pitkä matka jäi mieleen lämpimänä muistona raastamisesta pitkin Imatran kankaita.
Ensimmäiset kymmenen kilometrin kisat kevään lopuilla 34' tienoille alkoivat sinetöidä tilannetta. En ehtisi nostamaan tasoa kesän mittaan paria minuuttia. Kisa toisensa jälkeen tuotti pettymyksiä lukuunottamatta yhtä 800 metrin kisaa jossa roima ennätysparannus päälle 2'20 ajoista 2'12 tienoille. Rämpiminen jatkui aina elokuuhun asti jolloin juoksin jo 5000 metrilläkin enää 17'25.
Mitä sitten tuleva kausi tuo tullessaan? Pystynkö kääntämään kunnon takaisin nousuun? Tuoko taustajoukkojen vahvistus valmennusosastolla lisää vauhtia juoksuun? Onnistunko välttämään rasitusvammat ja ylilyönnit harjoittelussa? Hyppää mukaan niin otetaan selvää.
lauantai 19. syyskuuta 2015
Kiiminki-½maraton
Valmistautuminen kauden päätöskisaan on mennyt aivan hyvin viimeisiin päiviin asti. Ihan loppuvaiheessa ylimääräisiä sydämentykytyksiä on aiheuttanut yllättäin kipeytynyt oikean jalan kakkosvarpaan kynsi. Se on irronnut monta kertaa ja on aika karmeassa kunnossa. Tällaisen seuraksena kynsi alkaa helposti kasvamaan sisäänpäin ja aiheuttaa kipua varpaassa. Toistaiseksi tuo kipu on ollut ihan siedettävissä rajoissa ja kyllä minä juoksemaan jalalla pystyn. Ei se hyvältä silti tunnu. Pienoisena helpotuksena olen kastanut varpaan perusvoiteeseen ja käärinyt sen elmukelmuun jolloin kynsi pehmenee. Joustava kynsi ei paina yhtä pahasti pehmytkudoksiin ja kipu helpottuu. Tällä mallilla kannattaa tosin pitää huolta, että jalka tulee välillä pestyäkin huolellisesti.
Kisa-aamuna varvas ei enää juuri vaivannut. Läksittiin vanhempieni kanssa tapahtumapaikalle. Siellä normikuviot ja liikkeelle. Lähdin juoksemaan rentoa vauhtia ja Ismo sekä Jani karkasivat heti kauas. Sen lisäksi edessä oli vielä kolme juoksijaa. Jonkun kilometrin päästä juoksin kiinni tuon ryhmän jotta pääsen vähän tuulensuojaan. Ajattelin ensin että jäisin siihen hetkeksi lepäilemään, mutta näin että porukan kärjessä oli naisjuoksija niin enhän minä voinut siinä jäädä peesailemaan vaan juoksin porukan etummaiseksi. Siinä sitten rentoa vauhtia eteenpäin.
Näin miten Janin ja Ismon selät eivät siinä vaiheessa vielä juuri loitontuneet. Oma vauhtini oli sellaista että tuumin vähintään toisen heistä vielä siitä vauhdista löysäävän. Näin aloinkin vähitellen saavuttaa Jania ja ohitin ensimmäisen kierroksen jälkeisellä juomapaikalla. Siinä tuli aika suora ohitus, eikä Jani tainnut yrittääkään jäädä peesiin vaan otti juomaa.
Ismoa ei kuitenkaan enää näkynyt missään. Jäin nakuttelemaan rennolta tuntuvaa vauhtia ja kun oli jotain kuusi kilometriä jäljellä joku huusi että minuutti kaulaa, vielä voi juosta kiinni. No ei se kyllä millään onnistuisi ellei Ismo hyytyisi toden teolla loppukilometreillä. Näin Ismon hyvävoimaisena juoksemassa vastaan reitin kohdassa jonka jälkeen tehdään täyskäännös ja juostaan takaisin. Tuon neulansilmän jälkeen Jani varoitti että perässä tulee joku tyyppi ja lujaa.
Yritin pitää vauhtia yllä mutta sieltähän se kaveri lopulta tuli iskuetäisyydelle. Matkaa oli jäljellä ehkä noin kolme kilometriä. Yritin vähän nostaa vauhtia, mutta turhaan. Viimeisellä kilometrillä yritin pitkää kiriä mutta kaveri paahtoi ohi ja minä yritin vähän aikaa rimpuilla peesissä. Pari kertaa vielä yritin repiä eroa kiinni ihan tosissaan, mutta ei vain voimat riittänyt ja tulin maaliin kuusi sekuntia jäljessä ajassa 1:19'49.
Eipä tämä kauden päätöskisakaan mitään hyvää tulosta suonut, mutta kisa oli hauska tappiosta huolimatta. Juoksun aikana kipeä varvas ei tuntunut yhtään, mutta nyt jälkeenpäin pistää vähän nilkuttamaan. Näin ylimenokauden ensimmäisiä askareita on hoitaa tuo pikkuvamma pois alta.
Kisa-aamuna varvas ei enää juuri vaivannut. Läksittiin vanhempieni kanssa tapahtumapaikalle. Siellä normikuviot ja liikkeelle. Lähdin juoksemaan rentoa vauhtia ja Ismo sekä Jani karkasivat heti kauas. Sen lisäksi edessä oli vielä kolme juoksijaa. Jonkun kilometrin päästä juoksin kiinni tuon ryhmän jotta pääsen vähän tuulensuojaan. Ajattelin ensin että jäisin siihen hetkeksi lepäilemään, mutta näin että porukan kärjessä oli naisjuoksija niin enhän minä voinut siinä jäädä peesailemaan vaan juoksin porukan etummaiseksi. Siinä sitten rentoa vauhtia eteenpäin.
Näin miten Janin ja Ismon selät eivät siinä vaiheessa vielä juuri loitontuneet. Oma vauhtini oli sellaista että tuumin vähintään toisen heistä vielä siitä vauhdista löysäävän. Näin aloinkin vähitellen saavuttaa Jania ja ohitin ensimmäisen kierroksen jälkeisellä juomapaikalla. Siinä tuli aika suora ohitus, eikä Jani tainnut yrittääkään jäädä peesiin vaan otti juomaa.
Ismoa ei kuitenkaan enää näkynyt missään. Jäin nakuttelemaan rennolta tuntuvaa vauhtia ja kun oli jotain kuusi kilometriä jäljellä joku huusi että minuutti kaulaa, vielä voi juosta kiinni. No ei se kyllä millään onnistuisi ellei Ismo hyytyisi toden teolla loppukilometreillä. Näin Ismon hyvävoimaisena juoksemassa vastaan reitin kohdassa jonka jälkeen tehdään täyskäännös ja juostaan takaisin. Tuon neulansilmän jälkeen Jani varoitti että perässä tulee joku tyyppi ja lujaa.
Yritin pitää vauhtia yllä mutta sieltähän se kaveri lopulta tuli iskuetäisyydelle. Matkaa oli jäljellä ehkä noin kolme kilometriä. Yritin vähän nostaa vauhtia, mutta turhaan. Viimeisellä kilometrillä yritin pitkää kiriä mutta kaveri paahtoi ohi ja minä yritin vähän aikaa rimpuilla peesissä. Pari kertaa vielä yritin repiä eroa kiinni ihan tosissaan, mutta ei vain voimat riittänyt ja tulin maaliin kuusi sekuntia jäljessä ajassa 1:19'49.
Eipä tämä kauden päätöskisakaan mitään hyvää tulosta suonut, mutta kisa oli hauska tappiosta huolimatta. Juoksun aikana kipeä varvas ei tuntunut yhtään, mutta nyt jälkeenpäin pistää vähän nilkuttamaan. Näin ylimenokauden ensimmäisiä askareita on hoitaa tuo pikkuvamma pois alta.
lauantai 29. elokuuta 2015
49. Oulun juoksu 10 km
Tällä kertaa olin jo valmiiksi päättänyt lähteväni vähän tavanomaista rennommalla asenteella kisaan ja saavani tästä juoksusta hyvän harjoituksen. Tein aikataulun jossa nostaisin vauhtia joka kolmannen kilometrin kohdalla ja viimeinen kilometri sopivasti ahdistaen. Ajattelin että noinkohan tuo paukun kuuluessa onnistuu pitää pää kylmänä. Tunsin kyllä vähän selitteleväni kun kerroin kaikille kysyttäessä että tarkoitus on juosta harjoitusjuoksu. Ei sitä varmaan kukaan olisi halunnut kuulla ja vähän hävettikin, mutta täytyyhän sitä rehellisesti vastata kun kysytään. Oli kuitenkin mukava jutella kaikkien tuttujen kanssa ja kun itsellä ei ollut nyt kilpailullista tavoitetta johon keskittyä niin tulikin paljon enemmän elettyä muiden fiilisten mukana.
Paukusta jäin aika taakse. Oikeastaan yllättävänkin taakse, mutta jatkoin kuitenkin rennolta tuntuvaa lätkyttelyä. Alun ryysiksessä tuli kuitenkin juostua sellaista 3'37 / km tahtia joten mietin että noinkohan näin usea kuitenkaan pystyy tätä tahtia maaliin saakka vetämään. Hietasaaren suoralla alkoi vastatuulipätkä ja vauhti putosi mullakin sen verran että kolmosen splitiksi tuli 11'12.
Olipa mukava painaista vähän kaasua kun huomasin että välittömästi aloin saavuttaa edellä menijöitä. Juoksin vielä kuitenkin kohtuu varovasti että riittäisi voimia nostaa vauhtia vielä kaksi kertaa ennen maalia. Kovin kova se vauhdinnosto ei ollut kun seuraavat kolme kilometriä vei kuitenkin 11'04. Taisi muidenkin vauhtia jonkun verran vastatuuli verottaa.
Tuiraan päästyä oli taas aika painaista vähän kaasua ja ohitin aika monta selkää välillä 6...9 km. Odotin että kyllä varmaan joku lähtee peesiin mutta sen verran sitä vauhtieroa kuitenkin oli etten ainakaan huomannut muiden kuin Kuokkasen Jessen yrittäneen lähteä mukaan. Ohitin Jessen siinä patosillan paikkeilla ja Jesse tuli vielä uudestaan minun ohi vähäksi aikaa. En siinä sen kummemmin rimpuillut vaan pidin oman vauhtini ja kohta menin taas edelle. Kolmas osuus vei aikaa 10'47.
Sopivasti viimeiselle kilometrille alkoi näkyä Hansi Kitin selkä. Sain siitä vähän tsemppiä puristaa viimeiselle kilometrille vielä pienen vauhdin noston ja Raatin stadionilla viimeiset kaksisataa metriä loppukiriä. Viimeinen kilometri vei aikaa 3'27 ja loppuaika 36'33 sekä sijoitus viides.
Ihan mukavat fiilikset tästä juoksusta jäi, vaikka koinkin olevani hieman petturi kun en juossutkaan kova tulos tai sijoitus mielessä. Vauhdin nosto onnistui kuitenkin ihan ok vaikka olisihan se tossu saanut nopeamminkin liikkua. Varmaan meikäläiseltä aika harvinainen vauhdinjako tällainen kiihtyvä. Mulle tuli sijoitus yllätyksenä, sen verran paljon porukkaa rynni alussa edelle. Tällä taktiikalla en kyllä pysty ollenkaan seuraamaan kilpailun etenemistä, kyllä siihen täytyisi pysyä alusta lähtien kärkiporukan mukana.
Paukusta jäin aika taakse. Oikeastaan yllättävänkin taakse, mutta jatkoin kuitenkin rennolta tuntuvaa lätkyttelyä. Alun ryysiksessä tuli kuitenkin juostua sellaista 3'37 / km tahtia joten mietin että noinkohan näin usea kuitenkaan pystyy tätä tahtia maaliin saakka vetämään. Hietasaaren suoralla alkoi vastatuulipätkä ja vauhti putosi mullakin sen verran että kolmosen splitiksi tuli 11'12.
Olipa mukava painaista vähän kaasua kun huomasin että välittömästi aloin saavuttaa edellä menijöitä. Juoksin vielä kuitenkin kohtuu varovasti että riittäisi voimia nostaa vauhtia vielä kaksi kertaa ennen maalia. Kovin kova se vauhdinnosto ei ollut kun seuraavat kolme kilometriä vei kuitenkin 11'04. Taisi muidenkin vauhtia jonkun verran vastatuuli verottaa.
Tuiraan päästyä oli taas aika painaista vähän kaasua ja ohitin aika monta selkää välillä 6...9 km. Odotin että kyllä varmaan joku lähtee peesiin mutta sen verran sitä vauhtieroa kuitenkin oli etten ainakaan huomannut muiden kuin Kuokkasen Jessen yrittäneen lähteä mukaan. Ohitin Jessen siinä patosillan paikkeilla ja Jesse tuli vielä uudestaan minun ohi vähäksi aikaa. En siinä sen kummemmin rimpuillut vaan pidin oman vauhtini ja kohta menin taas edelle. Kolmas osuus vei aikaa 10'47.
Sopivasti viimeiselle kilometrille alkoi näkyä Hansi Kitin selkä. Sain siitä vähän tsemppiä puristaa viimeiselle kilometrille vielä pienen vauhdin noston ja Raatin stadionilla viimeiset kaksisataa metriä loppukiriä. Viimeinen kilometri vei aikaa 3'27 ja loppuaika 36'33 sekä sijoitus viides.
Ihan mukavat fiilikset tästä juoksusta jäi, vaikka koinkin olevani hieman petturi kun en juossutkaan kova tulos tai sijoitus mielessä. Vauhdin nosto onnistui kuitenkin ihan ok vaikka olisihan se tossu saanut nopeamminkin liikkua. Varmaan meikäläiseltä aika harvinainen vauhdinjako tällainen kiihtyvä. Mulle tuli sijoitus yllätyksenä, sen verran paljon porukkaa rynni alussa edelle. Tällä taktiikalla en kyllä pysty ollenkaan seuraamaan kilpailun etenemistä, kyllä siihen täytyisi pysyä alusta lähtien kärkiporukan mukana.
lauantai 15. elokuuta 2015
Manjana, manjana!
Noora Toivo kirjoittaa blogissaan motivaatiomontusta: http://nooratoivo.fi/2015/08/motivaatio-ongelmat/
Pitkin kautta ja etenkin tässä kauden lopussa on ollut hyvin samanlaiset tuntemukset. Jossain vaiheessa kevättä ja alkukesää kun huomasin, ettei tällä kaudella tule toivomaani tulosta alkoi mielessä pyöriä ajatukset tulevasta kaudesta. Haluttaa aloittaa alusta ja tehdä asiat kunnolla. On ollut tosi vaikea yrittää puristaa harjoituksia siltä tasolta missä nyt olen ja tehdä parastani tämän kauden puitteissa.
Sitten kun lokakuu koittaa alan treenaamaan! Sitten kun peruskuntokausi alkaa teen kunnon pohjat! Sitten kun ensi kevät koittaa teen järkevästi töitä ja laadukkaita treenejä! Sitten kun seuraava kilpailukausi koittaa juoksen kilpailut tosissaan!
Kymmenen vuotta sitten ajattelin hyvin samalla tavalla, mutta tilanne oli vähän toinen. En ollut vielä löytänyt juoksuharrastusta. Olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Aina silloin tällöin mielessä pyöri että pitäisi tehdä elämäntapamuutos. Heti huomenna. Tai oikeastaan ensi kuussa, tai oikeastaan vielä paremmin uuden vuoden lupauksena.
Todellisuudessa uusi suunta löytyi kun eräänä päivänä päätinkin lähteä kävelylle. Mitä jos jättäisinkin tänään ylimääräiset lämpimät voileivät pois kun ei oikeasti ole nälkä? Nuo pienet valinnat ja muutokset jotka tein yksi kerrallaan juuri siinä hetkessä kasaantuivat päivien ja kuukausien mittaan niin isoksi massaksi että näytti siltä kuin olisin tehnyt valtavan elämäntapamuutoksen. Sama temppu on tietysti toistettava joka ikinen päivä.
Ei ole mitään syytä odotella tulevaa harjoitus- ja kilpailukautta ennen kuin alan tehdä tarvittavia muutoksia. Nyt on parhaat mahdolliset olosuhteet tehdä hyviä harjoituksia ja juosta vielä pari maantiekisaa. Jokaisen peruslenkin ja kehonhuollonkin voi tehdä vielä vähän paremmin mitä aiemmin. Suuria muutoksia ei tehdä välttämättä kertarysäyksenä vaan vähän kerrallaan aiemmin saavutettuihin jalansijoihin tukeutuen.
Pitkin kautta ja etenkin tässä kauden lopussa on ollut hyvin samanlaiset tuntemukset. Jossain vaiheessa kevättä ja alkukesää kun huomasin, ettei tällä kaudella tule toivomaani tulosta alkoi mielessä pyöriä ajatukset tulevasta kaudesta. Haluttaa aloittaa alusta ja tehdä asiat kunnolla. On ollut tosi vaikea yrittää puristaa harjoituksia siltä tasolta missä nyt olen ja tehdä parastani tämän kauden puitteissa.
Sitten kun lokakuu koittaa alan treenaamaan! Sitten kun peruskuntokausi alkaa teen kunnon pohjat! Sitten kun ensi kevät koittaa teen järkevästi töitä ja laadukkaita treenejä! Sitten kun seuraava kilpailukausi koittaa juoksen kilpailut tosissaan!
Kymmenen vuotta sitten ajattelin hyvin samalla tavalla, mutta tilanne oli vähän toinen. En ollut vielä löytänyt juoksuharrastusta. Olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Aina silloin tällöin mielessä pyöri että pitäisi tehdä elämäntapamuutos. Heti huomenna. Tai oikeastaan ensi kuussa, tai oikeastaan vielä paremmin uuden vuoden lupauksena.
Todellisuudessa uusi suunta löytyi kun eräänä päivänä päätinkin lähteä kävelylle. Mitä jos jättäisinkin tänään ylimääräiset lämpimät voileivät pois kun ei oikeasti ole nälkä? Nuo pienet valinnat ja muutokset jotka tein yksi kerrallaan juuri siinä hetkessä kasaantuivat päivien ja kuukausien mittaan niin isoksi massaksi että näytti siltä kuin olisin tehnyt valtavan elämäntapamuutoksen. Sama temppu on tietysti toistettava joka ikinen päivä.
Ei ole mitään syytä odotella tulevaa harjoitus- ja kilpailukautta ennen kuin alan tehdä tarvittavia muutoksia. Nyt on parhaat mahdolliset olosuhteet tehdä hyviä harjoituksia ja juosta vielä pari maantiekisaa. Jokaisen peruslenkin ja kehonhuollonkin voi tehdä vielä vähän paremmin mitä aiemmin. Suuria muutoksia ei tehdä välttämättä kertarysäyksenä vaan vähän kerrallaan aiemmin saavutettuihin jalansijoihin tukeutuen.
tiistai 11. elokuuta 2015
Mikkelin Kilpa-Veikkojen avoin aluekilpailu 4 ja 5000 m
Ajelin kentälle jo hyvissä ajoin ja löysin kilpailukanslian helposti. Kauaa ei tarvinnut etsiskellä myöskään Nisosen Anttia jonka tiesin osallistuvan kisaan. Oli oikein hauska tutustua tähän juoksutaiteilijaan.
Jalat olivat taas vaihteeksi oikein hyvän tuntoiset. Olin ottanut kisaa edeltävät päivät vielä vähän kevyemmin mitä ennen edellistä kisaa. Nyt ei verryttelyssäkään tuntunut jalat painavilta joten ajattelin että on hyvät mahdollisuudet lähteä juoksemaan sellaista 3'20 / km tahtia ja ehkä vähän kiristääkin loppua kohden.
Meidät kutsuttiin viivalle yllättäen vähän etuajassa eikä Antilla ollut edes piikkareita jalassa. No hän sitten juoksi paljain jaloin. Aika sälli. Lähdettiin aika sopuisasti liikenteeseen ja minä pääsin hyvin alkuvauhtiin kiinni. Askel tuntui toimivan hyvin ensimmäiset parituhatta metriä. Sitten alkoi taas selät karkaamaan vaikka koitin sinnitellä. Seuraavalle tonnille vauhti olikin hidastunut jo kuutisen sekuntia ja seuraavalle kilsalle edelleen kymmenen sekuntia. Siis aivan täydellinen hyytyminen. Ei kyllä oikein ollut enää taistelutahtoakaan pitkän kauden jälkeen yrittää pitää vauhtia yllä. Päätin kuitenkin vetää viimeisen kierroksen loppukirin ja sain nostettua vauhdin takaisin alkuvauhtiin. Ei siis siltäkään osalta irronnut oikein yhtään mitään.
Loppuaika 17'25 on selvästi kauden huonoin ja oikeastaan huonointa moneen vuoteen. Eipä tässä hirveästi taida olla tehtävissä ennen ensi kautta. Runsas ja raskas pitkään kestänyt kisailu on vienyt pohjamutiin voimavarat puristaa tulosta niin henkiset kuin fyysisetkin.Varmaan nuo uudet harjoituskuviotkin ovat sekoittaneet meininkiä sen verran että tarvitsisin lisää aikaa niihin sopeutumiseen. Sen verran hyvältä vauhdikas juoksu on kuitenkin niiden myötä alkanut tuntua että luotto systeemeihin on kova. Ensi kilpailukaudella päästään sitten nauttimaan työn tuloksista.
Tuskinpa asetan loppukaudelle enää mitään tavoitteita. Pitää vielä vähän suunnitella loppuuko kilpailukausi tähän ja pidänkö minkälaista ylimenokautta ja missä vaiheessa.
Loppuun pitää vielä todeta että paljain jaloin juossut Anttihan voitti kisan ajalla 16'14.
Jalat olivat taas vaihteeksi oikein hyvän tuntoiset. Olin ottanut kisaa edeltävät päivät vielä vähän kevyemmin mitä ennen edellistä kisaa. Nyt ei verryttelyssäkään tuntunut jalat painavilta joten ajattelin että on hyvät mahdollisuudet lähteä juoksemaan sellaista 3'20 / km tahtia ja ehkä vähän kiristääkin loppua kohden.
Meidät kutsuttiin viivalle yllättäen vähän etuajassa eikä Antilla ollut edes piikkareita jalassa. No hän sitten juoksi paljain jaloin. Aika sälli. Lähdettiin aika sopuisasti liikenteeseen ja minä pääsin hyvin alkuvauhtiin kiinni. Askel tuntui toimivan hyvin ensimmäiset parituhatta metriä. Sitten alkoi taas selät karkaamaan vaikka koitin sinnitellä. Seuraavalle tonnille vauhti olikin hidastunut jo kuutisen sekuntia ja seuraavalle kilsalle edelleen kymmenen sekuntia. Siis aivan täydellinen hyytyminen. Ei kyllä oikein ollut enää taistelutahtoakaan pitkän kauden jälkeen yrittää pitää vauhtia yllä. Päätin kuitenkin vetää viimeisen kierroksen loppukirin ja sain nostettua vauhdin takaisin alkuvauhtiin. Ei siis siltäkään osalta irronnut oikein yhtään mitään.
Loppuaika 17'25 on selvästi kauden huonoin ja oikeastaan huonointa moneen vuoteen. Eipä tässä hirveästi taida olla tehtävissä ennen ensi kautta. Runsas ja raskas pitkään kestänyt kisailu on vienyt pohjamutiin voimavarat puristaa tulosta niin henkiset kuin fyysisetkin.Varmaan nuo uudet harjoituskuviotkin ovat sekoittaneet meininkiä sen verran että tarvitsisin lisää aikaa niihin sopeutumiseen. Sen verran hyvältä vauhdikas juoksu on kuitenkin niiden myötä alkanut tuntua että luotto systeemeihin on kova. Ensi kilpailukaudella päästään sitten nauttimaan työn tuloksista.
Tuskinpa asetan loppukaudelle enää mitään tavoitteita. Pitää vielä vähän suunnitella loppuuko kilpailukausi tähän ja pidänkö minkälaista ylimenokautta ja missä vaiheessa.
Loppuun pitää vielä todeta että paljain jaloin juossut Anttihan voitti kisan ajalla 16'14.
torstai 6. elokuuta 2015
Harjoittelua ja avoimet aluekisat Kajaanissa 3000 m
Pohjois-Suomen mestaruuskisojen jälkeen päätin, että tulostaso ei varmasti kilpailemalla lähde enää nousemaan ja jäin kilpailutauolle. Pistin tavoitteeksi 10. elokuuta juostavan 5000 m kisan ja tarkoituksena oli harjoitella siihen asti hyvällä otteella. Pyysin tuttua valmentajaa avuksi katsomaan harjoittelua ulkopuolisen silmin koska tässä vaiheessa tuntuu, että omat lääkkeet kunnon nostamiseksi on käytetty. Samalla alkanut kesäloma mahdollisti paremman palautumisen harjoituksista.
Aika paljon harjoittelua muutettiinkin. Aivan yksityiskohtiin en nyt pureudu, mutta yleisemmällä tasolla harjoitusten tehoja säädettiin, mukaan tuotiin lisää oheisharjoittelua ja kehonhuoltoa sekä sopiviin kohtiin täydellisiä lepopäiviä. Täysin puuttuneet kuntopiirit ja venyttelyt palasivat ohjelmaan. Opeteltiin koordinaatioita. Kävin jopa vesijuoksemassakin täällä Suomussalmella.
Kevyet lenkit on tullut nyt juostua hiukan kevyemmin. Samalla kovien harjoitusten rakennetta on muutettu siten, että niiden alkuvauhti on hyvin hallinnassa ja harjoituksen lopussa mennään reilusti lujempaa mihin olen harjoituksissa tottunut. Käytännössä esimerkiksi tasavauhtisen kovan paikalla on nyt ollut selvästi kiihtyvävauhtinen kova lenkki jossa lopussa juoksuteho ylittää anaerobisen kynnyksen. Noin kovien harjoitusten lomassa yleensä karttamani täydelliset lepopäivät ovat tulleet tarpeeseen.
Harjoitukset ovat sujuneet vallan mainiosti ja vire tuntui hyvältä. Ohjelmassa oli nyt 5. elokuuta avaava alimatkan kisa Kajaanissa 3000 metrin matkalla. Tavoitteeksi olimme asettaneet 9'25 johon hyvin menneiden harjoitusten perusteella oli ihan realistiset mahdollisuudet.
Aamuverryttelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja olin aika luottavaisin mielin. Oli aika pitkä päivä odotellessa illalla juostavaa kisaa. Kisapaikalle saavuttua aloin verryttelemään ja jalat tuntuivatkin yllättävän raskailta. En tuosta säikähtänyt varsinkin kun tavoitevauhtiin olisi vetoapuakin tarjolla. Mukana oli Kalliokosken Markku joka meinasi lähteä hakemaan selvää 9'30 alitusta. Olosuhteetkin olivat tosi hyvät, parikymmentä astetta lämpöä ja tyyntä.
Ensimmäisen tuhannen metrin aikana selvisi että tänään ei kulje. Markun selkä karkasi turhan kauas ja kello näytti maalin kohdalla 3'16. Yritin nostaa vauhtia mutta seuraavakin tonni vei 3'14. Tuon jälkeen vauhti alkoikin hyytyä ja vääntämisestä huolimatta viimeinen tuhat metriä 3'20 loppuajan painuessa päälle 9'50. Markku sen sijaan juoksi hienosti 9'20 paikkeille kuten oli aikonutkin.
Olihan kova pettymys. Koitin kisan jälkeen raapia kasaan jotain kuntopiirin tapaista mutta aika surkeaa sähellystä sekin oli. Lopulta lähdin häntä koipien välissä suihkuun ja kotimatkalle. Ei tämä nyt oikein hyvää lupaa maanantain 5000 metrille mutta koitetaan nyt sekin käydä juoksemassa.
En oikein tiedä mikä mättää, mutta epäilen edelleen että pohjat ovat kertakaikkiaan riittämättömät kunnon tulosten aikaan saamiseksi. Uudet systeemit harjoittelussa vaikuttavat kuitenkin lupaavilta ja sitä kautta varmasti tulee parannusta tuloksiin ajan myötä. Kolmessa viikossa nyt ei kuitenkaan ihmeitä ehdi saamaan aikaiseksi.
Aika paljon harjoittelua muutettiinkin. Aivan yksityiskohtiin en nyt pureudu, mutta yleisemmällä tasolla harjoitusten tehoja säädettiin, mukaan tuotiin lisää oheisharjoittelua ja kehonhuoltoa sekä sopiviin kohtiin täydellisiä lepopäiviä. Täysin puuttuneet kuntopiirit ja venyttelyt palasivat ohjelmaan. Opeteltiin koordinaatioita. Kävin jopa vesijuoksemassakin täällä Suomussalmella.
Kevyet lenkit on tullut nyt juostua hiukan kevyemmin. Samalla kovien harjoitusten rakennetta on muutettu siten, että niiden alkuvauhti on hyvin hallinnassa ja harjoituksen lopussa mennään reilusti lujempaa mihin olen harjoituksissa tottunut. Käytännössä esimerkiksi tasavauhtisen kovan paikalla on nyt ollut selvästi kiihtyvävauhtinen kova lenkki jossa lopussa juoksuteho ylittää anaerobisen kynnyksen. Noin kovien harjoitusten lomassa yleensä karttamani täydelliset lepopäivät ovat tulleet tarpeeseen.
Harjoitukset ovat sujuneet vallan mainiosti ja vire tuntui hyvältä. Ohjelmassa oli nyt 5. elokuuta avaava alimatkan kisa Kajaanissa 3000 metrin matkalla. Tavoitteeksi olimme asettaneet 9'25 johon hyvin menneiden harjoitusten perusteella oli ihan realistiset mahdollisuudet.
Aamuverryttelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja olin aika luottavaisin mielin. Oli aika pitkä päivä odotellessa illalla juostavaa kisaa. Kisapaikalle saavuttua aloin verryttelemään ja jalat tuntuivatkin yllättävän raskailta. En tuosta säikähtänyt varsinkin kun tavoitevauhtiin olisi vetoapuakin tarjolla. Mukana oli Kalliokosken Markku joka meinasi lähteä hakemaan selvää 9'30 alitusta. Olosuhteetkin olivat tosi hyvät, parikymmentä astetta lämpöä ja tyyntä.
Ensimmäisen tuhannen metrin aikana selvisi että tänään ei kulje. Markun selkä karkasi turhan kauas ja kello näytti maalin kohdalla 3'16. Yritin nostaa vauhtia mutta seuraavakin tonni vei 3'14. Tuon jälkeen vauhti alkoikin hyytyä ja vääntämisestä huolimatta viimeinen tuhat metriä 3'20 loppuajan painuessa päälle 9'50. Markku sen sijaan juoksi hienosti 9'20 paikkeille kuten oli aikonutkin.
Olihan kova pettymys. Koitin kisan jälkeen raapia kasaan jotain kuntopiirin tapaista mutta aika surkeaa sähellystä sekin oli. Lopulta lähdin häntä koipien välissä suihkuun ja kotimatkalle. Ei tämä nyt oikein hyvää lupaa maanantain 5000 metrille mutta koitetaan nyt sekin käydä juoksemassa.
En oikein tiedä mikä mättää, mutta epäilen edelleen että pohjat ovat kertakaikkiaan riittämättömät kunnon tulosten aikaan saamiseksi. Uudet systeemit harjoittelussa vaikuttavat kuitenkin lupaavilta ja sitä kautta varmasti tulee parannusta tuloksiin ajan myötä. Kolmessa viikossa nyt ei kuitenkaan ihmeitä ehdi saamaan aikaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)