torstai 5. heinäkuuta 2012

Pohjola Gamesin pelonsekaisia ennakkotunnelmia

Huomenna olisi tarkoitus edustaa ensimmäistä kertaa Kuivasjärven Auraa Oulussa Raatin kentällä järjestettävässä Pohjola Games -juoksukisassa 5000 m matkalla. Rovaniemi maratonin kympin jälkeen harjoittelu on mennyt huonompaan suuntaan, joten päätin purkaa ajatuksiani blogiin saadakseni asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kävin heti sunnuntaina heittämässä 23 kilometrin lenkin Ounasvaaran rinteillä. Pidin yllä tavanomaista lenkkivauhtiani, mikä tietysti merkitsee tavallista haastavammassa maastossa suurempaa rasitusta. Iltapäivällä kävimme vielä kettiksen kanssa parin tunnin pyörälenkillä, jossa sainkin itsekin aika uuvuksiin. Maanantaina kävimme tutustumassa SantaSportiin parin tunnin salitreenin muodossa ja myöhemmin menimme sinne vielä uudestaan. Minä kävin kiertämässä Ounasvaaraa kympin verran väsyneissä tunnelmissa ja menin uiskentelemaan sekä pulikoimaan kylmä- ja porealtaissa.

Seuraavana aamuna selvisi että Pohjola Gamesin ilmoittautuminen on onnistunut, joten aloin keventelemään harjoittelua parhaani mukaan. Lenkillä oikeassa lonkassa tuntui ikäviä tuntemuksia mutta juoksin kuitenkin kahdeksan kilometriä. Lenkki alkoi nilkuttamalla, mutta olo parani hieman lenkin edetessä. Ruskoja en uskaltanut kuitenkaan ruveta vääntämään. Illalla menin SantaSportiin räpiköimään pari altaanmittaa ja hoidin lonkkaani kylmäaltaassa. Lonkka tuntuikin jo paremmalta.

Tänä aamuna lonkka tuntui taas kipeältä, mutta kävin löntystelemässä kuutisen kilometriä noin minuutin normaalia hitaampaa kilometrivauhtia. Lonkka turtui siinä vähäsen, mutta mieli alkoi olla jo aika maassa. Päivän mittaan lonkka on ollut välillä lähes kivuton ja välillä särkee. Hoidin äsken tilannetta vuorottelemalla kylmää vesisuihkua ja saunaa.

Olen tullut rytinällä alas parissa päivässä puolikkaan ja kympin enkan parannuksien jälkeisestä voimakkaasta olosta. Osallistuminen kilpailuun kipeällä lonkalla ja ilman kunnon harjoituksia saa minut tuntemaan oloni tosi epävarmaksi. Pikkuvaivoista valittaminen tuntuu tämäkin naurettavalta ja tiedän kyllä että olon surkeus ei ole missään suhteessa asian vakavuuteen. Kestävyysjuoksu ei taida olla päivästä päivään hyviä fiiliksiä enkä aina pysty lähtemään viivalle ja harjoituksiin voimia puhkuen. Nyt pitää saada ruuvattua pää takaisin oikeinpäin ja hoitaa kauden tavoite 17:45 purkkiin, jos vain mitenkään siihen pystyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.