Lonkka oli kipeä heti paukusta. Pyristelin tavoitevauhdissa ekan tonnin ja sitten alkoi pelkkä taistelu että askellus pysyisi edes jollain tapaa kasassa. Tuloksena kuitenkin niukka ennätyksen parannus 18:05,81. Eipä kyllä paljoa riemastuta kun tavoitteesta jäin 21 sekuntia ja ei meinaa kävelykään sujua.
Kevät on tähän asti ollut jonkunlaista henkilökohtaista riemukulkua. Nyt alkaa kestävyysjuoksu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.