lauantai 14. marraskuuta 2020

Kauden 2. testijuoksu

Koska alkutalvesta ei ole kovin paljon kisoja tarjolla ja olosuhteet ulkona vaihtelevat paljon, olen päättänyt seurata harjoittelun onnistumista testaamalla kuntoa noin neljän viikon välein toistettavalla 3000 m testijuoksulla. Maksimaalisen kolmitonnisen ajasta näkee hyvin selvästi mihin suuntaan kunto on kehittymässä eikä siinä jää mitään arvailujen varaan. Kauden ensimmäinen testi sujui aikaan 9'54 ja ajattelin, että tuosta pitäisi kyllä saada parannusta aikaiseksi.

Korona-ajan vuoksi olin päättänyt tehdä testin heti hallin auettua aamuseitsemän aikaan. Pienet alkulämmöt tuli jo hallille pyöräilystä. Valmistaudun testijuoksuun pitkälti samoin kuin kilpailuunkin. Tuossa on samalla mahdollisuus harjoitella ja kokeilla rutiineja tulevia kisoja ajatellen. Näin lyhyessä juoksussa tavoitevauhti on niin kova, että tarvitsen melko kovaa alkuverryttelyä jotta kone on varmasti käynnissä heti suorituksen alusta asti. Käytännössä pitää juosta muutama 200 - 300 m veto lähes maksimaalista vauhtia, ennen kuin alkaa irrota. Noiden jälkeen kun tekee vielä koordinaatiot, niin ehtii mahdollisesti kertyneet hapotkin huuhtoutua pois ennen varsinaisen juoksun alkua.

Itse testiin laitoin uudet kisapiikkarit jalkaan. Olen hyvin tyytyväinen uusiin piikkareihini, saan niistä henkisestikin etua, kun fiilis on että nyt muuten lähtee. Kolmen tonnin testissä joutuu menemään aika syvälle epämukavuusalueelle, mutta mietin mielessäni että tämä on vain hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä. Kävi miten kävi, tieto lisääntyy ja tulos on otettava vastaan.

Ensimmäiset kierrokset lähtivät vähän turhan hitaasti liikkeelle. Normaalisti en hirveästi katso kelloa testijuoksuissa, mutta näissä on vähän pakko että saa lähdettyä riittävän lujaa liikkeelle. Toisen kierroksen jälkeen olin noin 3 sekuntia jälessä ajattelemaani aikataulua. Siinä kohtaa alkoi sitten kulkea paremmin ja aloin saada aikaa kiinni.

Ensimmäisen kilometrin täytyttyä täytyy yleensä kiinnittää erityistä huomiota vauhdin säilymiseen ja kyllä se nytkin siinä vaiheessa alkoi vaatia todellista ponnistelua. Mieleen puski koko ajan ajatuksia kesken jättämisestä, mutta jos tässä kohtaa jättää kesken niin on kärsinyt kuusi kierrosta aivan turhaan. Ihan viimeiset pari kierrosta vauhti alkoi hieman hyytyä, mutta tiesin että parannusta tulee edelliseen kertaan ihan mukavasti. Kello näytti 9'49 loppuajaksi, joten olin neljän viikon takaista aikaa kokonaista viisi sekuntia nopeampi.

Viisi sekuntia voi kuulostaa vähältä, mutta on mielestäni tosi hyvää parannusta näin lyhyessä ajassa. Tämä tulos antaa luottoa siihen, että treeni puree ja ei tarvitse lähteä suunnitelmia muuttamaan mihinkään suuntaan.

1 kommentti:

  1. Hyvä, Matti! Hyvin kuvailtu ja tuntemuksiin pystyi samaistumaan. 🙂

    VastaaPoista