Miten aloitan ratajuoksun?

Olet ehkä katsellut televisiosta ratakisoja. Kenties olet törmännyt sosiaalisessa mediassa tai foorumeilla muutamaan lajin harrastajaan ja miettinyt miten hommaan pääsee mukaan. Missä kisoja edes järjestetään ja mistä niistä saa tietoa? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vastata näihin kysymyksiin, koska ainakin kun itse homman aloitin ei tietoa ollut varsinaisesti missään selkeästi kerrottuna. Kerron asioista pääasiassa aikuisen harrastajan näkökulmasta, koska junioritoiminnassa mukana olleet saavat varmaan tietoa jo valmentajiltaan.

Ratajuoksut ovat pääasiassa Suomen Urheiluliiton (SUL) tai Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) ja niiden jäsenseurojen järjestämiä tapahtumia. Toiminta on kaikille avointa, mutta molemmissa tapauksissa osallistuakseen kisoihin täytyy kuulua urheiluseuraan. Useimmissa pienissä tapahtumissa pääsee mukaan kilpailun ulkopuolisena, mutta silloin ilmoittautuminen voi vaatia ylimääräistä päänvaivaa ja yhteydenottoa kilpailun järjestäjään.

Seuraan liittyminen vaihtelee seurakohtaisesti, mutta yleensä seurojen nettisivuilla on ohjeita asiaan liittyen. Mikäli olet täyttänyt 30 vuotta niin kannattaa varmistaa, että liittymäsi seura on SAUL jäsen, jolloin saat automaattisesti osallistumisoikeuden aikuisurheilukisoihin. Seuran jäsenyyden lisäksi tarvitset lisenssin osallistuaksesi SUL:n alaisiin kisoihin, joten pyydä seuraa hankkimaan sinulle yleisurheilulisenssi.

Kun lisenssiasia on kunnossa, voi ilmoittautua kilpailuihin jotka löytää helpoiten sivulta https://kilpailukalenteri.fi/. Kauden tärkeimmät kisat löytää yleensä viimeistään kauden alussa listattuna SUL:n osalta osoitteessa https://www.yleisurheilu.fi/kilpailukalenterit/ ja SAUL:n tapauksessa https://www.saul.fi/kilpailu/kilpailukalenteri/. Moniin kisoihin ilmoittaudutaan kilpailukalenterin kautta, mutta joka tapauksessa tuolta löytyy tiedot miten mihinkin voi ilmoittautua. Tapahtuman nimeä klikkaamalla selviää mitä lajeja on tarjolla. Lähempänä  kilpailua tuonne tulee yleensä myös tarkempi aikataulu ja tieto siitä keitä kisaan on ilmoittautunut.

Yleisesti ottaen kisoihin voi osallistua täysin vapaasti. Poikkeuksena tästä on Kalevan kisat ja SM maraton, joihin on tulosrajat. Saattaa myös olla, että televisioiduissa kisoissa ei pääse A-erään juoksemaan mikäli 1500 m ei taitu tarvittaessa alle neljän minuutin. Noissakin kisoissa on yleensä useampia eriä joissa pääsee juoksemaan. Kisat on tarkoitettu kaikille juoksijoille ja varsinkin aikuisurheilukisoissa on hyvä ja rento meininki.

Kaikki siis ratajuoksemaan. Vaikka polkujuoksijat höpöttävät että flat is boring niin itestä ainakin ratajuoksu on jännää ja on siistiä juosta täysiä.

Treenien sovittaminen lähes täyteen kalenteriin

Tällä viikolla oli selkeä ongelma - joka arkipäivä maanantaita lukuunottamatta jotain iltaohjelmaa. Koska halusin juosta määrällisesti hyvän viikon, täytyi vähän miettiä miten homma onnistuu unesta ja palautumisesta tinkimättä.

Päätin siirtää aamuherätyksen klo 04:30 ja tehdä pitkät harjoitukset aamusta. Toisen, lyhyemmän harjoituksen ehtisin tehdä töiden ja iltamenojen välissä. Maanantai-iltana hoidin pyykkejä niin, että niihin ei tarvitse käyttää aikaa keskellä viikkoa. Näin se meni.

Ma: aamulla 16 km, iltapäivällä 10 km
Ti: aamulla 16 km, iltapäivällä vauhtileikittelyä 10,5 km
Ke: aamulla 13,6 km, iltapäivällä 10 km

Keskiviikkoiltana oli työprojektin iltabileet, joten yöunet jäivät vähäisiksi.

To: aamulla 10 km. Olin sen verran väsynyt ja iltapäivällä oli tiedossa bänditreenit, että päätin ottaa nokoset lenkin sijasta. Se oli hyvä päätös.

Pe: aamulla 10,7 km, iltapäivällä 7 km ennen työpaikan aftereita. Meni taas myöhään, joten nukuin aamulla huoletta niin pitkään kuin unta riitti.

La: puolen päivän jälkeen verkkaa ~2,5 km ja sitten reipasta juoksua kuntoradalla noin 11 km ja vielä loppuverkkaa ~2,5 km

Sunnuntaina kaverin kanssa 27 km

Yhteensä sain läjään 147 km juoksua, joka on oikein hyvä määrä.

Aikataulu onnistui oikein hyvin eikä sosiaalisia kuvioita tarvinnut rajoittaa juoksun vuoksi tällä kertaa. Koska en käytä alkoholia, iltabileistä ei ollut unirytmin katkeamista suurempaa haittaa palautumiselle. Tuleva viikko onkin aikataulullisesti paljon helpompi. Saa nähdä onnistuuko treenit yhtä hyvin, kun ei ole yhtä tiukkaa viitekehystä missä treenejä toteuttaa. Lauantaina on tosiaan luvassa Oulun juoksussa maantiekymppi joka sekin varmasti vaikuttaa sunnuntain jaksamiseen.

Kevyt viikko kiireiden keskellä

Tällä viikolla sattui kaikkea hulinaa, minkä vuoksi oli ihan hyväkin ottaa vähän rauhallisemmin juoksun kannalta. Lyhensin pikkuisen aamulenkkejä ja koitin ujuttaa juoksua kiireiden lomaan sopivasti sen verran mitä jaksoin. Juoksin joka päivä, mikä ei ollut alunperin läheskään itsestään selvä asia.

Tiistaina kävin näyttämässä työkaverille lenkkireittiä Pikisaaressa ja yhteislenkin jälkeen menin vielä Raattiin aikomuksena juosta katsomoon menevässä rampissa mäkivetoja. Siellä sattuikin olemaan tuttuja tekemässä kolmisatasia. Hyppäsin treeniin mukaan, kun vauhti tuntui sopivalta. Ehdin tekemään heidän mukana 8 x 300 m / 100 m kävelypalautuksin. Tosi hyvä reeni ja vauhdikkaampi juoksu tuntui yllättäen rennolta ja hyvältä.

Seuraavanakin päivänä oli työporukan yhteislenkkiä. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että katson vähän juoksutekniikkaa kaverina. Neuvoin rullaavaa tekniikkaa sillä tavalla, että juostiin tosi hitaasti, jotain 8 min / km (normaali tahti meidän yhteislenkeillä ehkä 6 min / km). Koitin vinkata miten vauhtia saa säädettyä ilman, että tarvitsee jarruttaa. Mielestäni se on tosi tärkeä taito, että osaa juoksussa tuottaa voimaa oikeaan suuntaan ja pitää momenttia yllä. Taidettiin saada jotain hoksauksiakin aikaan, mutta pitää vielä varmasti jatkaa treenejä.

Perjantaina lähettiin työpaikan järjestämään syystapahtumaan Sappeelle, missä oli tekkiaiheisia esityksiä, ruokaa ja juomaa sekä muuta hauskanpitoa. Sain ujutettua virallisen osuuden ja illallisen väliin lenkin Sappeen hiihtokeskuksen vuoren kiertolenkillä. Olipa hurjan mäkinen reitti näin oululaisittain tasaiseen tottuneelle. Viimeiset pari kilsaa taisi olla pelkkää ylämäkeä. Sain vielä aamullakin kammettua itseni lenkkeilemään latupohjilla. Unet jäivät kyllä vähiin tuona yönä.

Kävin vielä tässä sunnuntaina pitkällä kevyellä lenkillä. Tosi hyvä viikko kiireen keskellä. Seuraavasta viikosta tulee kyllä iltaohjelmien osalta vieläkin kiireisempi, joten juoksujen mukaan sovittaminen  on entistä haastavampaa. Nyt ei kannata siitä liikaa stressata vaan käyttää vähän mielikuvitusta ja tehdä ehkä pitempiä lenkuroita aamusta.

Turbokytkin

Kaverini Mia-Mari julkaisi vastikään Facebookissa tällaisen kirjoituksen:

”Joka päivä, kun haen Unton päiväkodista, me kävellään tällaisen alamäen kautta. Ja joka kerta haetaan se sama kohta asfaltista, sanotaan lähtösanat ja sitten poika pinkaisee juoksuun. Alhaalla liikennemerkin kohdalla tavataan. Pitkään juoksin mukana, raskausmahan kasvaessa askel lyheni ja nyt rullailen vaunuilla hissuksiin perässä ja huudan jee.

Untolla on videopelityyliin kuulemma eri puolilla kehoaan nappuloita ja saattaa esimerkiksi kesken mäkeä karjaista ”turbo!” ja painaa itseään kyljestä ja ilosta hihkuen juosta vielä vähän lujempaa.”

Jutusta tuli tosi hyvä mieli ja sain luvan kertoa sen eteenpäin blogissani. Kokeilin tänään pitkiksellä turbokytkintä, joka minulta löytyy oikean korvan takaa. Toden totta vauhti kiihtyy entisestään ja kyllähän siinä alkaa väkisinkin naurattamaan. Villi alamäkeen rullailu on muutenkin yksi mieliasioistani juoksemisessa. Kannattaa kokeilla jos tarvitsee vähän piristystä lenkillä, tai ihan muuten vaan.

Filosofisempaa suhtautumista juoksemiseen

Päätin edellisen kirjoituksen tuumintaan, että mikäs kiire tässä on. Se taisi enteillä jo, ettei ihan heti tule aloitettua täysipainotteista treenaamista. Olen juossut kesän läpi muutaman kerran viikossa. Yritin kesäloman alussa hieman tiiviimpää tahtia, mutta koska vietin sen lisäksi tuntikausia päivästä jaloillani luontovalokuvausharrastuksen parissa, paikat eivät kestäneet äkillistä treenin lisäystä. Aluksi kunto tuntui nousevan, mutta parin päivän päästä lihakset alkoivat kipeytyä ja palautumista ei tuntunut tapahtuvan. Olin ihan täysin koukussa luontokuvaukseen, joten käytin aikani siihen. Kävin sentään parilla yhteislenkillä velipojan kanssa joten ihan täysin juoksutta ei loma kulunut.

Lomilta palaamisen jälkeen olen käynnistellyt uudestaan arkirytmiä jossa juoksen aamulla ennen töihin menoa ja toisen lenkin heti töistä palattua. Se onkin onnistunut oikein hyvin. Päivä alkaa hyvin mukillisella kahvia ja aamulenkillä, jonka jälkeen on mukava käydä suihkussa ja syödä kunnon aamupala. Työpaikka on nyt niin lähellä, että työmatka menee mukavasti kävellen. Koska teen istumatyötä, palaudun hyvin iltapäivälenkeille. Kaikelta tältä jää myös aikaa hoitaa kotihommia ja harrastaa muutakin kuin juoksua.

Ensimmäisellä työviikolla juoksukilometrejä kertyi satakunta ja nyt toisella viikolla näyttää tulevan pientä lisäystä. Olen kokeillut jo vähän nopeampaakin juoksua peruslenkkien lisäksi. Tässä vaiheessa ei mitään sankaritreenejä kannata lähteä tekemään, vaan riittää aivan hyvin totutella sähäkämpään juoksuun ja makustella miltä hengästyminen taas tuntuukaan.

Kilpailukalenteriakin olen jo varovaisesti vilkuillut ja kyllähän ne talven hallikisat on kaikista kiinnostavimpia tällä hetkellä. Syksyllä on hyviä kisoja kuten Mourunkirun, jossa voi käydä jos sille päälle sattuu, mutta en viitsi laittaa mitään kalenteriin.

Pidemmällä aikavälillä juoksuharrastukseen ehtii osua hyviä ja huonompia kausia. Onkin tärkeää ymmärtää että tällaiset pikkuongelmat mitä minulla on ollut eivät kestä ikuisesti. Toisaalta myöskään nousukiito ei voi jatkua loputtomiin. Juoksusta saa varmaankin kaikista eniten kun ei odota koko ajan kärsimättömänä maalia vaan nauttii jokaisesta askeleesta matkalla.

Kuukauden juoksutauko ohi

Juoksutauko venyi lopulta kuukauden mittaiseksi ja kaikki suunnittelemani kisat jäivät lopulta käymättä. Oli selvää, ettei kannata lähteä lenkille kun pienikin rasitus kuten portaissa kävely aiheutti huonon olon. Pystyin kuitenkin käymään töissä parin sairauslomapäivän jälkeen ja tila ei haitannut normaalielämää juurikaan.

Tilanne pääsi venymään näin pitkäksi, kun aluksi luulin kyseessä olevan ihan tavallisen flunssan. Flunssa voi ihan hyvin kestää pari viikkoa ja kun oireet eivät niin vakavia olleet, en halunnut mennä hakemaan lääkäristä antibioottikuuria. Kolmannen viikon paikkeilla päätin ettei tämä enää ihan normaalia ole ja varasin ajan työterveyteen.

Juteltiin lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista. Tulimme siihen tulokseen, että kannattaa kokeilla allergialääkitystä. Nykyään ei kuulemma tehdä varsinaisia allergiatestejä ainakaan aikuisille. Minulla ei ole todettu allergiaa koskaan, mutta tänä vuonna on ilmeisesti ollut poikkeuksellisen runsaasti siitepölyä ja katupölyhän minua on vaivannut useana keväänä. Tarkistimme lääkityksen vielä https://kamu.suek.fi -palvelusta, josta löytyy kätevästi tiedot useimpien Suomessa myytävien lääkkeiden sisältämistä aineista. Sieltä näkee suoraan, onko vaikuttavissa aineissa jotain urheilussa kiellettyjä aineita. Tämä olikin ensimmäinen kerta minulle, kun lääkäri ottaa vakavasti kun sanon, että kilpaurheiluharrastukseni vuoksi en halua käyttää dopingaineita sisältäviä lääkkeitä.

Oireet eivät helpottaneet aivan heti lääkityksen aloittamisen jälkeen. Muutaman päivän päästä tunsin aamulla, että nyt on olo selvästi aiempaa parempi ja kävin kokeilemassa juoksemista. Raskastahan se oli, mutta hengitys tuntui normaalilta ja rasitus ei saanut aikaan huonoa oloa. Nyt olen juossut muutamana päivänä normaaleja keveitä lenkkejä ja vaikuttaa siltä, että voi taas vähitellen palata juoksun pariin. En ole vielä päättänyt mille tässä alkaisi, mutta mikäs kiire tässä on?

Maastokisat jäivät välistä

Viimeksi esittelemäni tiivis kisasuunnitelma törmäsi jo ensimetreillä ongelmiin tosielämän kanssa. Kirjoitin allergiaoireista, mutta ilmeisesti kyseessä olikin ihan oikea flunssanpoikanen, joka pakotti muutamaksi päiväksi sairauslomallekin. En lopulta pystynyt lähtemään piirinmestaruusmaastoihin, eikä olo ole vieläkään hyvä. Näin ollen päätin, etten lähde ensi viikonloppuna Janakkalaan SM-maastoihinkaan. En halua uusintaa muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin lähdin treenaamaan liian nopeasti flunssatauon jälkeen ja flunssa pitkittyi koko kevään mittaiseksi riesaksi. Seuraavana vuorossa olisi sitten Baanarun Kempeleessä. Saapa nähdä pääsenkö sinnekään asti. Valmistautuminen ei missään nimessä tule optimaalista olemaan, eikä ole odotettavissa parannusta kisakunnossa.

Se hyvä puoli tässä treenitauossa on, että olen pitkästä aikaa ehtinyt käydä valokuvaamassa lintuja. Juoksutreenin ollessa päivittäistä ei tahdo riittää energiaa saati aikaakaan hillua tuntikausia pusikossa räpsimässä kuvia.