Tällä kertaa olin jo valmiiksi päättänyt lähteväni vähän tavanomaista rennommalla asenteella kisaan ja saavani tästä juoksusta hyvän harjoituksen. Tein aikataulun jossa nostaisin vauhtia joka kolmannen kilometrin kohdalla ja viimeinen kilometri sopivasti ahdistaen. Ajattelin että noinkohan tuo paukun kuuluessa onnistuu pitää pää kylmänä. Tunsin kyllä vähän selitteleväni kun kerroin kaikille kysyttäessä että tarkoitus on juosta harjoitusjuoksu. Ei sitä varmaan kukaan olisi halunnut kuulla ja vähän hävettikin, mutta täytyyhän sitä rehellisesti vastata kun kysytään. Oli kuitenkin mukava jutella kaikkien tuttujen kanssa ja kun itsellä ei ollut nyt kilpailullista tavoitetta johon keskittyä niin tulikin paljon enemmän elettyä muiden fiilisten mukana.
Paukusta jäin aika taakse. Oikeastaan yllättävänkin taakse, mutta jatkoin kuitenkin rennolta tuntuvaa lätkyttelyä. Alun ryysiksessä tuli kuitenkin juostua sellaista 3'37 / km tahtia joten mietin että noinkohan näin usea kuitenkaan pystyy tätä tahtia maaliin saakka vetämään. Hietasaaren suoralla alkoi vastatuulipätkä ja vauhti putosi mullakin sen verran että kolmosen splitiksi tuli 11'12.
Olipa mukava painaista vähän kaasua kun huomasin että välittömästi aloin saavuttaa edellä menijöitä. Juoksin vielä kuitenkin kohtuu varovasti että riittäisi voimia nostaa vauhtia vielä kaksi kertaa ennen maalia. Kovin kova se vauhdinnosto ei ollut kun seuraavat kolme kilometriä vei kuitenkin 11'04. Taisi muidenkin vauhtia jonkun verran vastatuuli verottaa.
Tuiraan päästyä oli taas aika painaista vähän kaasua ja ohitin aika monta selkää välillä 6...9 km. Odotin että kyllä varmaan joku lähtee peesiin mutta sen verran sitä vauhtieroa kuitenkin oli etten ainakaan huomannut muiden kuin Kuokkasen Jessen yrittäneen lähteä mukaan. Ohitin Jessen siinä patosillan paikkeilla ja Jesse tuli vielä uudestaan minun ohi vähäksi aikaa. En siinä sen kummemmin rimpuillut vaan pidin oman vauhtini ja kohta menin taas edelle. Kolmas osuus vei aikaa 10'47.
Sopivasti viimeiselle kilometrille alkoi näkyä Hansi Kitin selkä. Sain siitä vähän tsemppiä puristaa viimeiselle kilometrille vielä pienen vauhdin noston ja Raatin stadionilla viimeiset kaksisataa metriä loppukiriä. Viimeinen kilometri vei aikaa 3'27 ja loppuaika 36'33 sekä sijoitus viides.
Ihan mukavat fiilikset tästä juoksusta jäi, vaikka koinkin olevani hieman petturi kun en juossutkaan kova tulos tai sijoitus mielessä. Vauhdin nosto onnistui kuitenkin ihan ok vaikka olisihan se tossu saanut nopeamminkin liikkua. Varmaan meikäläiseltä aika harvinainen vauhdinjako tällainen kiihtyvä. Mulle tuli sijoitus yllätyksenä, sen verran paljon porukkaa rynni alussa edelle. Tällä taktiikalla en kyllä pysty ollenkaan seuraamaan kilpailun etenemistä, kyllä siihen täytyisi pysyä alusta lähtien kärkiporukan mukana.
lauantai 29. elokuuta 2015
lauantai 15. elokuuta 2015
Manjana, manjana!
Noora Toivo kirjoittaa blogissaan motivaatiomontusta: http://nooratoivo.fi/2015/08/motivaatio-ongelmat/
Pitkin kautta ja etenkin tässä kauden lopussa on ollut hyvin samanlaiset tuntemukset. Jossain vaiheessa kevättä ja alkukesää kun huomasin, ettei tällä kaudella tule toivomaani tulosta alkoi mielessä pyöriä ajatukset tulevasta kaudesta. Haluttaa aloittaa alusta ja tehdä asiat kunnolla. On ollut tosi vaikea yrittää puristaa harjoituksia siltä tasolta missä nyt olen ja tehdä parastani tämän kauden puitteissa.
Sitten kun lokakuu koittaa alan treenaamaan! Sitten kun peruskuntokausi alkaa teen kunnon pohjat! Sitten kun ensi kevät koittaa teen järkevästi töitä ja laadukkaita treenejä! Sitten kun seuraava kilpailukausi koittaa juoksen kilpailut tosissaan!
Kymmenen vuotta sitten ajattelin hyvin samalla tavalla, mutta tilanne oli vähän toinen. En ollut vielä löytänyt juoksuharrastusta. Olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Aina silloin tällöin mielessä pyöri että pitäisi tehdä elämäntapamuutos. Heti huomenna. Tai oikeastaan ensi kuussa, tai oikeastaan vielä paremmin uuden vuoden lupauksena.
Todellisuudessa uusi suunta löytyi kun eräänä päivänä päätinkin lähteä kävelylle. Mitä jos jättäisinkin tänään ylimääräiset lämpimät voileivät pois kun ei oikeasti ole nälkä? Nuo pienet valinnat ja muutokset jotka tein yksi kerrallaan juuri siinä hetkessä kasaantuivat päivien ja kuukausien mittaan niin isoksi massaksi että näytti siltä kuin olisin tehnyt valtavan elämäntapamuutoksen. Sama temppu on tietysti toistettava joka ikinen päivä.
Ei ole mitään syytä odotella tulevaa harjoitus- ja kilpailukautta ennen kuin alan tehdä tarvittavia muutoksia. Nyt on parhaat mahdolliset olosuhteet tehdä hyviä harjoituksia ja juosta vielä pari maantiekisaa. Jokaisen peruslenkin ja kehonhuollonkin voi tehdä vielä vähän paremmin mitä aiemmin. Suuria muutoksia ei tehdä välttämättä kertarysäyksenä vaan vähän kerrallaan aiemmin saavutettuihin jalansijoihin tukeutuen.
Pitkin kautta ja etenkin tässä kauden lopussa on ollut hyvin samanlaiset tuntemukset. Jossain vaiheessa kevättä ja alkukesää kun huomasin, ettei tällä kaudella tule toivomaani tulosta alkoi mielessä pyöriä ajatukset tulevasta kaudesta. Haluttaa aloittaa alusta ja tehdä asiat kunnolla. On ollut tosi vaikea yrittää puristaa harjoituksia siltä tasolta missä nyt olen ja tehdä parastani tämän kauden puitteissa.
Sitten kun lokakuu koittaa alan treenaamaan! Sitten kun peruskuntokausi alkaa teen kunnon pohjat! Sitten kun ensi kevät koittaa teen järkevästi töitä ja laadukkaita treenejä! Sitten kun seuraava kilpailukausi koittaa juoksen kilpailut tosissaan!
Kymmenen vuotta sitten ajattelin hyvin samalla tavalla, mutta tilanne oli vähän toinen. En ollut vielä löytänyt juoksuharrastusta. Olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Aina silloin tällöin mielessä pyöri että pitäisi tehdä elämäntapamuutos. Heti huomenna. Tai oikeastaan ensi kuussa, tai oikeastaan vielä paremmin uuden vuoden lupauksena.
Todellisuudessa uusi suunta löytyi kun eräänä päivänä päätinkin lähteä kävelylle. Mitä jos jättäisinkin tänään ylimääräiset lämpimät voileivät pois kun ei oikeasti ole nälkä? Nuo pienet valinnat ja muutokset jotka tein yksi kerrallaan juuri siinä hetkessä kasaantuivat päivien ja kuukausien mittaan niin isoksi massaksi että näytti siltä kuin olisin tehnyt valtavan elämäntapamuutoksen. Sama temppu on tietysti toistettava joka ikinen päivä.
Ei ole mitään syytä odotella tulevaa harjoitus- ja kilpailukautta ennen kuin alan tehdä tarvittavia muutoksia. Nyt on parhaat mahdolliset olosuhteet tehdä hyviä harjoituksia ja juosta vielä pari maantiekisaa. Jokaisen peruslenkin ja kehonhuollonkin voi tehdä vielä vähän paremmin mitä aiemmin. Suuria muutoksia ei tehdä välttämättä kertarysäyksenä vaan vähän kerrallaan aiemmin saavutettuihin jalansijoihin tukeutuen.
tiistai 11. elokuuta 2015
Mikkelin Kilpa-Veikkojen avoin aluekilpailu 4 ja 5000 m
Ajelin kentälle jo hyvissä ajoin ja löysin kilpailukanslian helposti. Kauaa ei tarvinnut etsiskellä myöskään Nisosen Anttia jonka tiesin osallistuvan kisaan. Oli oikein hauska tutustua tähän juoksutaiteilijaan.
Jalat olivat taas vaihteeksi oikein hyvän tuntoiset. Olin ottanut kisaa edeltävät päivät vielä vähän kevyemmin mitä ennen edellistä kisaa. Nyt ei verryttelyssäkään tuntunut jalat painavilta joten ajattelin että on hyvät mahdollisuudet lähteä juoksemaan sellaista 3'20 / km tahtia ja ehkä vähän kiristääkin loppua kohden.
Meidät kutsuttiin viivalle yllättäen vähän etuajassa eikä Antilla ollut edes piikkareita jalassa. No hän sitten juoksi paljain jaloin. Aika sälli. Lähdettiin aika sopuisasti liikenteeseen ja minä pääsin hyvin alkuvauhtiin kiinni. Askel tuntui toimivan hyvin ensimmäiset parituhatta metriä. Sitten alkoi taas selät karkaamaan vaikka koitin sinnitellä. Seuraavalle tonnille vauhti olikin hidastunut jo kuutisen sekuntia ja seuraavalle kilsalle edelleen kymmenen sekuntia. Siis aivan täydellinen hyytyminen. Ei kyllä oikein ollut enää taistelutahtoakaan pitkän kauden jälkeen yrittää pitää vauhtia yllä. Päätin kuitenkin vetää viimeisen kierroksen loppukirin ja sain nostettua vauhdin takaisin alkuvauhtiin. Ei siis siltäkään osalta irronnut oikein yhtään mitään.
Loppuaika 17'25 on selvästi kauden huonoin ja oikeastaan huonointa moneen vuoteen. Eipä tässä hirveästi taida olla tehtävissä ennen ensi kautta. Runsas ja raskas pitkään kestänyt kisailu on vienyt pohjamutiin voimavarat puristaa tulosta niin henkiset kuin fyysisetkin.Varmaan nuo uudet harjoituskuviotkin ovat sekoittaneet meininkiä sen verran että tarvitsisin lisää aikaa niihin sopeutumiseen. Sen verran hyvältä vauhdikas juoksu on kuitenkin niiden myötä alkanut tuntua että luotto systeemeihin on kova. Ensi kilpailukaudella päästään sitten nauttimaan työn tuloksista.
Tuskinpa asetan loppukaudelle enää mitään tavoitteita. Pitää vielä vähän suunnitella loppuuko kilpailukausi tähän ja pidänkö minkälaista ylimenokautta ja missä vaiheessa.
Loppuun pitää vielä todeta että paljain jaloin juossut Anttihan voitti kisan ajalla 16'14.
Jalat olivat taas vaihteeksi oikein hyvän tuntoiset. Olin ottanut kisaa edeltävät päivät vielä vähän kevyemmin mitä ennen edellistä kisaa. Nyt ei verryttelyssäkään tuntunut jalat painavilta joten ajattelin että on hyvät mahdollisuudet lähteä juoksemaan sellaista 3'20 / km tahtia ja ehkä vähän kiristääkin loppua kohden.
Meidät kutsuttiin viivalle yllättäen vähän etuajassa eikä Antilla ollut edes piikkareita jalassa. No hän sitten juoksi paljain jaloin. Aika sälli. Lähdettiin aika sopuisasti liikenteeseen ja minä pääsin hyvin alkuvauhtiin kiinni. Askel tuntui toimivan hyvin ensimmäiset parituhatta metriä. Sitten alkoi taas selät karkaamaan vaikka koitin sinnitellä. Seuraavalle tonnille vauhti olikin hidastunut jo kuutisen sekuntia ja seuraavalle kilsalle edelleen kymmenen sekuntia. Siis aivan täydellinen hyytyminen. Ei kyllä oikein ollut enää taistelutahtoakaan pitkän kauden jälkeen yrittää pitää vauhtia yllä. Päätin kuitenkin vetää viimeisen kierroksen loppukirin ja sain nostettua vauhdin takaisin alkuvauhtiin. Ei siis siltäkään osalta irronnut oikein yhtään mitään.
Loppuaika 17'25 on selvästi kauden huonoin ja oikeastaan huonointa moneen vuoteen. Eipä tässä hirveästi taida olla tehtävissä ennen ensi kautta. Runsas ja raskas pitkään kestänyt kisailu on vienyt pohjamutiin voimavarat puristaa tulosta niin henkiset kuin fyysisetkin.Varmaan nuo uudet harjoituskuviotkin ovat sekoittaneet meininkiä sen verran että tarvitsisin lisää aikaa niihin sopeutumiseen. Sen verran hyvältä vauhdikas juoksu on kuitenkin niiden myötä alkanut tuntua että luotto systeemeihin on kova. Ensi kilpailukaudella päästään sitten nauttimaan työn tuloksista.
Tuskinpa asetan loppukaudelle enää mitään tavoitteita. Pitää vielä vähän suunnitella loppuuko kilpailukausi tähän ja pidänkö minkälaista ylimenokautta ja missä vaiheessa.
Loppuun pitää vielä todeta että paljain jaloin juossut Anttihan voitti kisan ajalla 16'14.
torstai 6. elokuuta 2015
Harjoittelua ja avoimet aluekisat Kajaanissa 3000 m
Pohjois-Suomen mestaruuskisojen jälkeen päätin, että tulostaso ei varmasti kilpailemalla lähde enää nousemaan ja jäin kilpailutauolle. Pistin tavoitteeksi 10. elokuuta juostavan 5000 m kisan ja tarkoituksena oli harjoitella siihen asti hyvällä otteella. Pyysin tuttua valmentajaa avuksi katsomaan harjoittelua ulkopuolisen silmin koska tässä vaiheessa tuntuu, että omat lääkkeet kunnon nostamiseksi on käytetty. Samalla alkanut kesäloma mahdollisti paremman palautumisen harjoituksista.
Aika paljon harjoittelua muutettiinkin. Aivan yksityiskohtiin en nyt pureudu, mutta yleisemmällä tasolla harjoitusten tehoja säädettiin, mukaan tuotiin lisää oheisharjoittelua ja kehonhuoltoa sekä sopiviin kohtiin täydellisiä lepopäiviä. Täysin puuttuneet kuntopiirit ja venyttelyt palasivat ohjelmaan. Opeteltiin koordinaatioita. Kävin jopa vesijuoksemassakin täällä Suomussalmella.
Kevyet lenkit on tullut nyt juostua hiukan kevyemmin. Samalla kovien harjoitusten rakennetta on muutettu siten, että niiden alkuvauhti on hyvin hallinnassa ja harjoituksen lopussa mennään reilusti lujempaa mihin olen harjoituksissa tottunut. Käytännössä esimerkiksi tasavauhtisen kovan paikalla on nyt ollut selvästi kiihtyvävauhtinen kova lenkki jossa lopussa juoksuteho ylittää anaerobisen kynnyksen. Noin kovien harjoitusten lomassa yleensä karttamani täydelliset lepopäivät ovat tulleet tarpeeseen.
Harjoitukset ovat sujuneet vallan mainiosti ja vire tuntui hyvältä. Ohjelmassa oli nyt 5. elokuuta avaava alimatkan kisa Kajaanissa 3000 metrin matkalla. Tavoitteeksi olimme asettaneet 9'25 johon hyvin menneiden harjoitusten perusteella oli ihan realistiset mahdollisuudet.
Aamuverryttelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja olin aika luottavaisin mielin. Oli aika pitkä päivä odotellessa illalla juostavaa kisaa. Kisapaikalle saavuttua aloin verryttelemään ja jalat tuntuivatkin yllättävän raskailta. En tuosta säikähtänyt varsinkin kun tavoitevauhtiin olisi vetoapuakin tarjolla. Mukana oli Kalliokosken Markku joka meinasi lähteä hakemaan selvää 9'30 alitusta. Olosuhteetkin olivat tosi hyvät, parikymmentä astetta lämpöä ja tyyntä.
Ensimmäisen tuhannen metrin aikana selvisi että tänään ei kulje. Markun selkä karkasi turhan kauas ja kello näytti maalin kohdalla 3'16. Yritin nostaa vauhtia mutta seuraavakin tonni vei 3'14. Tuon jälkeen vauhti alkoikin hyytyä ja vääntämisestä huolimatta viimeinen tuhat metriä 3'20 loppuajan painuessa päälle 9'50. Markku sen sijaan juoksi hienosti 9'20 paikkeille kuten oli aikonutkin.
Olihan kova pettymys. Koitin kisan jälkeen raapia kasaan jotain kuntopiirin tapaista mutta aika surkeaa sähellystä sekin oli. Lopulta lähdin häntä koipien välissä suihkuun ja kotimatkalle. Ei tämä nyt oikein hyvää lupaa maanantain 5000 metrille mutta koitetaan nyt sekin käydä juoksemassa.
En oikein tiedä mikä mättää, mutta epäilen edelleen että pohjat ovat kertakaikkiaan riittämättömät kunnon tulosten aikaan saamiseksi. Uudet systeemit harjoittelussa vaikuttavat kuitenkin lupaavilta ja sitä kautta varmasti tulee parannusta tuloksiin ajan myötä. Kolmessa viikossa nyt ei kuitenkaan ihmeitä ehdi saamaan aikaiseksi.
Aika paljon harjoittelua muutettiinkin. Aivan yksityiskohtiin en nyt pureudu, mutta yleisemmällä tasolla harjoitusten tehoja säädettiin, mukaan tuotiin lisää oheisharjoittelua ja kehonhuoltoa sekä sopiviin kohtiin täydellisiä lepopäiviä. Täysin puuttuneet kuntopiirit ja venyttelyt palasivat ohjelmaan. Opeteltiin koordinaatioita. Kävin jopa vesijuoksemassakin täällä Suomussalmella.
Kevyet lenkit on tullut nyt juostua hiukan kevyemmin. Samalla kovien harjoitusten rakennetta on muutettu siten, että niiden alkuvauhti on hyvin hallinnassa ja harjoituksen lopussa mennään reilusti lujempaa mihin olen harjoituksissa tottunut. Käytännössä esimerkiksi tasavauhtisen kovan paikalla on nyt ollut selvästi kiihtyvävauhtinen kova lenkki jossa lopussa juoksuteho ylittää anaerobisen kynnyksen. Noin kovien harjoitusten lomassa yleensä karttamani täydelliset lepopäivät ovat tulleet tarpeeseen.
Harjoitukset ovat sujuneet vallan mainiosti ja vire tuntui hyvältä. Ohjelmassa oli nyt 5. elokuuta avaava alimatkan kisa Kajaanissa 3000 metrin matkalla. Tavoitteeksi olimme asettaneet 9'25 johon hyvin menneiden harjoitusten perusteella oli ihan realistiset mahdollisuudet.
Aamuverryttelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja olin aika luottavaisin mielin. Oli aika pitkä päivä odotellessa illalla juostavaa kisaa. Kisapaikalle saavuttua aloin verryttelemään ja jalat tuntuivatkin yllättävän raskailta. En tuosta säikähtänyt varsinkin kun tavoitevauhtiin olisi vetoapuakin tarjolla. Mukana oli Kalliokosken Markku joka meinasi lähteä hakemaan selvää 9'30 alitusta. Olosuhteetkin olivat tosi hyvät, parikymmentä astetta lämpöä ja tyyntä.
Ensimmäisen tuhannen metrin aikana selvisi että tänään ei kulje. Markun selkä karkasi turhan kauas ja kello näytti maalin kohdalla 3'16. Yritin nostaa vauhtia mutta seuraavakin tonni vei 3'14. Tuon jälkeen vauhti alkoikin hyytyä ja vääntämisestä huolimatta viimeinen tuhat metriä 3'20 loppuajan painuessa päälle 9'50. Markku sen sijaan juoksi hienosti 9'20 paikkeille kuten oli aikonutkin.
Olihan kova pettymys. Koitin kisan jälkeen raapia kasaan jotain kuntopiirin tapaista mutta aika surkeaa sähellystä sekin oli. Lopulta lähdin häntä koipien välissä suihkuun ja kotimatkalle. Ei tämä nyt oikein hyvää lupaa maanantain 5000 metrille mutta koitetaan nyt sekin käydä juoksemassa.
En oikein tiedä mikä mättää, mutta epäilen edelleen että pohjat ovat kertakaikkiaan riittämättömät kunnon tulosten aikaan saamiseksi. Uudet systeemit harjoittelussa vaikuttavat kuitenkin lupaavilta ja sitä kautta varmasti tulee parannusta tuloksiin ajan myötä. Kolmessa viikossa nyt ei kuitenkaan ihmeitä ehdi saamaan aikaiseksi.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Miltä kiihtyvä kova lenkki tuntuu?
Kävin tänään tekemässä kuuden kilometrin verran kiihtyvää Raatissa ja painoin mieleeni miltä juoksu tuntui eri vaiheissa harjoitusta. Tässäpä tuntemukset ihan tuoreesta muistista:
- kiekka 1'26 (OHO meni turhan lujaa)
- kiekka 1'28 (todii nyt ollaan sapluunassa)
- kiekka 1'26 (kappas ku kiihty vähän turhan paljo)
- kiekka 1'26 (ok no seuraavat kiekat samaa tahtia)
- kiekka 1'24 (meinaapa keulia)
- kiekka 1'26 (no ei ihan näin paljo ois tarvinnu löysiä)
- kiekka 1'25 (speksiin, ja tarkasti)
- kiekka 1'24 (vieläkö meinaa keulia?)
- kiekka 1'23 (örrr nyt ei ainakaan tarvi tästä kiihyttää)
- kiekka 1'24 (en muuten varmaan kiihytä tästä enempää)
- kiekka 1'22 (en VARMANA kiihytä enää yhtään)
- kiekka 1'23 (eiköpä tää vauhti riitä viimesille kiekoille)
- kiekka 1'22 (ei ei EI EI EI en kiihytä EN ENNÄÄ kiihytä)
- kiekka 1'21 (no vika kierrokselle EN VARMANA mitään loppukiriä aikaan ota)
- kiekka 1'17 (säeäeäeäeäähäääääääää)
Kylläpä tuosta aika hyvin näkee missä kohtaa alkaa anakynnys ylittyä. Loppuun vielä muutamat rennot kiihdytykset ja hölkäten kotiin.
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Aluemestaruuskisat Kajaanissa 5000 m ja 1500 m
Hurjan kisatahdin seuraava etappi olikin sitten Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Päästiin juoksemaan ihan vasta uusitulle kentälle. Oli tosi pehmyt novotan-pinnoite, suorastaan pomppuuttavan pehmeä alusta. Tuossa on varmasti hyvä treenata kun pehmyt kenttä ei riko jalkoja. Pitkän matkan juoksijalle kelpaa myös kisailuun kun ei iskutus muussaa jalkoja niin kamalaan kuntoon.
Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 5000 metriä. Enemmänkin olisi kilpailijoita saanut olla. Meitä oli lopulta niin vähän, että miehet ja naiset laitettiin viivalle samaan aikaan. Läksin yrittämään ihan kunnon tulosparannusta kesän aikoihin. Kampesin heti kärkeen ja juoksin ensimmäiset tuhat metriä ilmeisesti 3'16 mikäli kuulin väliajan oikein. Juoksu tuntui ihan hyvältä ensimmäiset 1500 metriä mutta sitten Laakkosen Mari alkoi saavuttaa minua ja tiesin että nyt muuten hyytyy. Mari tuli ohi ehkä suurinpiirtein puolimatkassa. Levähtelin pari kierrosta siinä peesissä ja yritin sitten mennä omaan vetovuoroon keulille mutta kestin ehkä 80 metriä etummaisena kunnes oli pakko antaa tietä etten jarruta Marin menoa loppumatkalla. Loppu olikin sitten maaliin juoksua hyytyvillä kierrosajoilla. Loppuaika 16'53 kertoo paljon. Ylikovalla aloituksella tulee rumaa jälkeä mutta ajattelin että josko sittenkin olisin pystynyt rimpuilemaan tavoitevauhdissa pitempään.
Olin miesten sarjan nopein, mutta kyllähän tuota komealta kuulostavaa Pohjois-Suomen mestaruutta himmentää tieto, että viivalta puuttui monia monia kovia juoksijoita. Yhtään miettimättä tulee sellaisia nimiä kuin Nikkanen, Tolonen, Ronkainen, Taini, Peltoniemi, Oravakangas, Ukonmaanaho, Keskipoikela ja Kärjä. Sehän nyt on selvää että kisakalenterissa ei varsinkaan aivan kovimmille juoksijoille ole tilaa tällaisille kisoille eikä tarkoitus ole mollata juoksijoita jotka eivät paikalle tulleet. Pikemminkin haluan tuoda ilmi että kyllä meiltä Pohjois-Suomesta todellakin löytyy kovempia kuin 16'50-tason miesjuoksijoita.
Seuraavan päivän 1500 metriä ei paljoa enää kiinnostanut, mutta päätin kuitenkin jäädä sen juoksemaan. Päivä oli tosi pitkä. Oma juoksu oli vasta 19:20 ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12 mennessä. Kulutin aikaa keskustassa pörräten mutta ideat loppuivat aika pian ja olin jo puoli kolmen maissa kentällä. Pyysin kentänhoitajaa avaamaan pukkarin ja vessan ovet. Aika ei tahtonut kulua millään ja istuskelin ja käveleskelin siellä ympäri kenttää, kun kentänhoitaja tuli sanomaan että kelepaisko kahvit. Hän keittää. Olisi ollut munkkejakin, mistä kyllä piti kisan takiakin kieltäytyä. Olipahan mainio esimerkki kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta.
Lopulta paikalle valui muitakin 1500 juoksijoita ja käytiin läpi heidän eilistä 800 metrin juoksua. Jätkät oli aloittaneet melko hurjalla vauhdilla kun yksikin miehistä sanoi juosseensa ensimmäisen kierroksen sellaista kyytiä että tuli neljänsadan metrin ennätyskin samalla kertaa. Tulostaso oli sen verran kova että odotin jotain 4'15 kyytiä kärjeltä.
Pikkuisen tottumattomuutta lähtöihin oli ilmassa sekä lähettäjän että urheilijoiden puolella mutta saatiin kuitenkin letka liikkeelle. Mietin että onpa helppoa juoksua täällä jonon hännillä, pysyn kevyesti mukana. Tuon olisi kyllä pitänyt olla signaali siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta en sitä ymmärtänyt sillä hetkellä. Nelisenkymmentä metriä siinä kuitenkin pääsi muodostumaan eroa jota lähdin kuromaan kiinni kun tuntui jaloissa olevan puhtia. Samaan aikaan kuitenkin Alexi ja Kim edellä kirivät omaa vauhtiaan ja eihän se kiinniotto oikein onnistunut. Takasuoralla tiesin että noille kavereille en kyllä tule pärjäämään mutta juoksin sen mitä pääsin selkien loitotessa edellä.
Aikoja kuulutettaessa pelin henki selvisi. Jätkät olivat eilisen ylikovan alun jälkeen sitten lähteneet tänään ylirauhallista tahtia. Sen takia siinä alkuvauhdissa oli niin helppo pysyä mukana. Tuollaisella vauhdinjaolla en pysty kirimään vauhtia lopussa niin paljoa että pääsisin kunnon aikoihin. Oma loppuaika oli hyvin vaatimaton 4'36 ja olin porukan hitain. Olisi pitänyt lähteä rohkeammin tekemään omaa juoksua kun voimia tuntui olevan, mutta nyt tein sen virheen että tein liikaa olettamuksia kavereiden tilastoaikojen perusteella.
Tästä onkin hyvä jäädä pienelle kilpailutauolle. Olen siivonnut kalenterista kaikki kisat pois muutaman viikon ajaksi jotta pääsen viimeinkin harjoittelemaan. Ihan ensimmäinen sudenkuoppa on varmasti alkaa treenaamaan liian pian liian paljon heti rankan kahden kisapäivän jälkeen. Täytyy nyt tunnustella varsinkin tänä viikonloppuna hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu ettei tulisi ylilyöntiä sen suhteen. Valitettavasti tätä myötä muutama tosi kiinnostava kisa jää väliin, mutta en halua jatkaa tällä linjalla jolla näköjään tulokset laskee kuin lehmänhäntä.
Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 5000 metriä. Enemmänkin olisi kilpailijoita saanut olla. Meitä oli lopulta niin vähän, että miehet ja naiset laitettiin viivalle samaan aikaan. Läksin yrittämään ihan kunnon tulosparannusta kesän aikoihin. Kampesin heti kärkeen ja juoksin ensimmäiset tuhat metriä ilmeisesti 3'16 mikäli kuulin väliajan oikein. Juoksu tuntui ihan hyvältä ensimmäiset 1500 metriä mutta sitten Laakkosen Mari alkoi saavuttaa minua ja tiesin että nyt muuten hyytyy. Mari tuli ohi ehkä suurinpiirtein puolimatkassa. Levähtelin pari kierrosta siinä peesissä ja yritin sitten mennä omaan vetovuoroon keulille mutta kestin ehkä 80 metriä etummaisena kunnes oli pakko antaa tietä etten jarruta Marin menoa loppumatkalla. Loppu olikin sitten maaliin juoksua hyytyvillä kierrosajoilla. Loppuaika 16'53 kertoo paljon. Ylikovalla aloituksella tulee rumaa jälkeä mutta ajattelin että josko sittenkin olisin pystynyt rimpuilemaan tavoitevauhdissa pitempään.
Olin miesten sarjan nopein, mutta kyllähän tuota komealta kuulostavaa Pohjois-Suomen mestaruutta himmentää tieto, että viivalta puuttui monia monia kovia juoksijoita. Yhtään miettimättä tulee sellaisia nimiä kuin Nikkanen, Tolonen, Ronkainen, Taini, Peltoniemi, Oravakangas, Ukonmaanaho, Keskipoikela ja Kärjä. Sehän nyt on selvää että kisakalenterissa ei varsinkaan aivan kovimmille juoksijoille ole tilaa tällaisille kisoille eikä tarkoitus ole mollata juoksijoita jotka eivät paikalle tulleet. Pikemminkin haluan tuoda ilmi että kyllä meiltä Pohjois-Suomesta todellakin löytyy kovempia kuin 16'50-tason miesjuoksijoita.
Seuraavan päivän 1500 metriä ei paljoa enää kiinnostanut, mutta päätin kuitenkin jäädä sen juoksemaan. Päivä oli tosi pitkä. Oma juoksu oli vasta 19:20 ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12 mennessä. Kulutin aikaa keskustassa pörräten mutta ideat loppuivat aika pian ja olin jo puoli kolmen maissa kentällä. Pyysin kentänhoitajaa avaamaan pukkarin ja vessan ovet. Aika ei tahtonut kulua millään ja istuskelin ja käveleskelin siellä ympäri kenttää, kun kentänhoitaja tuli sanomaan että kelepaisko kahvit. Hän keittää. Olisi ollut munkkejakin, mistä kyllä piti kisan takiakin kieltäytyä. Olipahan mainio esimerkki kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta.
Lopulta paikalle valui muitakin 1500 juoksijoita ja käytiin läpi heidän eilistä 800 metrin juoksua. Jätkät oli aloittaneet melko hurjalla vauhdilla kun yksikin miehistä sanoi juosseensa ensimmäisen kierroksen sellaista kyytiä että tuli neljänsadan metrin ennätyskin samalla kertaa. Tulostaso oli sen verran kova että odotin jotain 4'15 kyytiä kärjeltä.
Pikkuisen tottumattomuutta lähtöihin oli ilmassa sekä lähettäjän että urheilijoiden puolella mutta saatiin kuitenkin letka liikkeelle. Mietin että onpa helppoa juoksua täällä jonon hännillä, pysyn kevyesti mukana. Tuon olisi kyllä pitänyt olla signaali siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta en sitä ymmärtänyt sillä hetkellä. Nelisenkymmentä metriä siinä kuitenkin pääsi muodostumaan eroa jota lähdin kuromaan kiinni kun tuntui jaloissa olevan puhtia. Samaan aikaan kuitenkin Alexi ja Kim edellä kirivät omaa vauhtiaan ja eihän se kiinniotto oikein onnistunut. Takasuoralla tiesin että noille kavereille en kyllä tule pärjäämään mutta juoksin sen mitä pääsin selkien loitotessa edellä.
Aikoja kuulutettaessa pelin henki selvisi. Jätkät olivat eilisen ylikovan alun jälkeen sitten lähteneet tänään ylirauhallista tahtia. Sen takia siinä alkuvauhdissa oli niin helppo pysyä mukana. Tuollaisella vauhdinjaolla en pysty kirimään vauhtia lopussa niin paljoa että pääsisin kunnon aikoihin. Oma loppuaika oli hyvin vaatimaton 4'36 ja olin porukan hitain. Olisi pitänyt lähteä rohkeammin tekemään omaa juoksua kun voimia tuntui olevan, mutta nyt tein sen virheen että tein liikaa olettamuksia kavereiden tilastoaikojen perusteella.
Tästä onkin hyvä jäädä pienelle kilpailutauolle. Olen siivonnut kalenterista kaikki kisat pois muutaman viikon ajaksi jotta pääsen viimeinkin harjoittelemaan. Ihan ensimmäinen sudenkuoppa on varmasti alkaa treenaamaan liian pian liian paljon heti rankan kahden kisapäivän jälkeen. Täytyy nyt tunnustella varsinkin tänä viikonloppuna hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu ettei tulisi ylilyöntiä sen suhteen. Valitettavasti tätä myötä muutama tosi kiinnostava kisa jää väliin, mutta en halua jatkaa tällä linjalla jolla näköjään tulokset laskee kuin lehmänhäntä.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Keskimatkat on parasta
Juoksuharrastustani aloitellessa kokeilin ensin useita pitkien matkojen kisoja 5000 m matkoista aina maratoniin asti. Meni useampia vuosia ennen kuin päätin liittyä urheiluseuraan ja kokeilla ensimmäistä kertaa keskimatkoja 2013 pm-hallikisoissa 1500 metrillä.
Muistan vielä aika hyvin, miten paljon alussa pelkäsin todella rankaksi kuvailtua tonnivitosta. Oli puhetta kuoleman kierroksista ja elämää suuremmasta raastamisesta kivun tuolla puolen. Päähän oli myös juurtunut ajatus siitä ettei nopeus riitä eikä tulisi ikinä riittämäänkään. Kisan jälkeen ihmettelin että tässäkö tämä nyt oli? En kuollutkaan eikä edes hirveän pahalta tuntunut. Kokemattomuuttani olin tietysti lähtenyt aivan liian hiljaisella vauhdilla mutta kuitenkin selvästi kovempaa mitä missään olin ikinä aiemmin juossut. Kuoleman kierros jäi vielä siltä kertaa kokematta.
Myöhemmätkin keskimatkojen kokeilut olivat tuon kivun pelon sävyttämiä ja alisuoriuduin ainakin osittain juuri sen takia että näillä matkoilla on niin hirveä maine. Vasta tänä vuonna sain juostua kasin suurinpiirtein sellaista vauhtia mitä tasoiseni kympin juoksijan tulisi pystyä juoksemaan. Ja voi veljet, mikä se tunne kisassa oli.
Ei puhettakaan kivusta ja äärimmäisestä tuskasta. Pikemminkin valtava vapautuneisuuden tunne kun saa rypistää kerrankin kunnon vauhtia ympäri rataa. Toisen kierroksen vimmainen puristus oli kokemus johon jäin takuuvarmasti koukkuun. Sanotaan, että hapotti niin hirveästi ettei pystynyt jatkamaan. Olin luullut, että hapotus tarkoittaa jotain äärimmäistä kipua mutta ainakin mun tapauksessa tuntuu että se on enemmänkin kangistumista. Jäsenet eivät tottele käskyjä. En luonnehtisi tuota kivuksi, en varsinkaan ratakympin kärsimykset muutaman kerran selätettyäni.
Haluaisinkin rohkaista epäröiviä kokeilemaan rohkeasti keskimatkoja. Aivan turhaan niistä pelotellaan. Useimmat pitkän matkan juoksijat ovat luultavasti kokeneet paljon pitempään kestävää rankkaa ponnistelua omilla kisamatkoillaan. Ei sillä että haluaisin keskimatkoja väheksyä, päinvastoin. Kirjoitukseni tarkoituksena on nimenomaan kannustaa uusia kokeilijoita hienon lajin pariin. Ei siitäkään kannata säikähtää jos ensiyritykset jäävät vaatimattomiksi. Keskimatkojen tulokset kehittyvät huimasti ihan keskimatkoja kisaamalla. Innokkaille kilpailijoille laji sopii siksikin niin mainiosti että kisoista palautuu suhteellisen nopeasti ja niitä mahtuu kilpailukauteen paljon. Uudet ärsykkeet lyhyemmistä kisoista tuovat varmasti myös potkua ja itseluottamusta pitemmille matkoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)