Kokkolaan muuttanut ystäväni kutsui minut tupaantuliaisiin tänä viikonloppuna, ja kun Venetsialaismaraton sattui kätevästi samalle viikonlopulle, päätin osallistua tapahtuman lyhimmälle matkalle, kuntokympille. Käsittääkseni matka oli varttimaraton eli noin 10,5 km pitkä. Ainakin reitin varrella tuli 10 km etappi n. puoli kilometriä ennen maalia.
Tapahtumapaikalla opastus toimi hyvin, ja sain ilmoittauduttua melko nopeasti. Kiitoksia muuten Pekka Piipolle tavarasäilytyksestä kisan aikana, helpotti kun ei tarvinnut raahata mukana avaimia juostessa.
Alkuun ehdin ottaa puolittaiset lämmittelyt ja sitten olikin jo aika suunnistaa kohti lähtöä. Sijoituin Rovaniemellä saamieni kokemuksien mukaan lähtöviivan tuntumaan. Lähdössä iskeydyin kärkijoukon mukaan ensimmäisen kahden kilometrin ajaksi, ennenkuin tajusin heidän menevän minulle turhan kovaa vauhtia, noin 3.35 / km. Tuossa vaiheessa (kenties turhaankin) hillitsin hieman vauhtia.
Juoksu alkoi tuntua hieman vaikealta n. 5-6 km kohdilla, jossa tapani mukaan pohdin jo keskeyttämistäkin. Tuossa vaiheessa juoksin kisan hitaimmat kilometrini, joiden aikana ilmeisesti palauduin sen verran että loppu sujui kiihtyvällä tahdilla.
Loppuaika 41.15 ja sijoitus neljäntenä ei ollut ollenkaan paha tulos koska en ole loukkaantumisen johdosta juossut kovavauhtista n. kuukauteen. Mitenkään erityisen tyytyväinen en itseeni ole, mutta tuskin tulosta on syytä hävetäkään.
Maalissa sain pussin energiapatukoita ja sellaista mikä nyt tuntui vähän hassulta kympin kisan jälkeen.
Epäilemättä kisan tulosta voi pitää merkkinä siitä, että maratonia ei tarvitse perua vaan olen valmis juoksemaan sen.
lauantai 30. elokuuta 2008
tiistai 26. elokuuta 2008
Loukkaantumisen jälkeen
En jäänyt makaamaan sängynpohjalle jalkakivuista huolimatta. Vammani oli sen luonteinen, että kykenin silti harjoittelemaan soutulaitteella ja crosstrainerissa, joten käyvin salilla useita kertoja juoksutauon aikana. Loppuvaiheessa otin myös mukaan hieman varovaista voimaharjoittelua.
Nyt tuntuu siltä, että juoksumääriä voi taas vähitellen kasvattaa, ja peruslenkit sujuvat vauhtiin ~4:40 / km. Ei hullumpaa. Maratoniin on vielä aikaa 18 päivää, jossa ehtii tehdä jonkinlaiset viimeistelyt. Olisin kuitenkin mieluummin käyttänyt kuluneet kolme viikkoa intensiiviseen juoksuharjoitteluun, mutta on elettävä tilanteen mukaan.
Tavoitettani olen hieman ruuvannut löysemmälle ja aionkin lähteä kisaan mukaan enemmän fiilispohjalta kuin suorittamisasenteella. Toivottavasti maratonista tulee mukava kokemus jonka haluan toistaa vielä monta kertaa tulevina vuosina.
Nyt tuntuu siltä, että juoksumääriä voi taas vähitellen kasvattaa, ja peruslenkit sujuvat vauhtiin ~4:40 / km. Ei hullumpaa. Maratoniin on vielä aikaa 18 päivää, jossa ehtii tehdä jonkinlaiset viimeistelyt. Olisin kuitenkin mieluummin käyttänyt kuluneet kolme viikkoa intensiiviseen juoksuharjoitteluun, mutta on elettävä tilanteen mukaan.
Tavoitettani olen hieman ruuvannut löysemmälle ja aionkin lähteä kisaan mukaan enemmän fiilispohjalta kuin suorittamisasenteella. Toivottavasti maratonista tulee mukava kokemus jonka haluan toistaa vielä monta kertaa tulevina vuosina.
maanantai 4. elokuuta 2008
Loukkaantuminen
Maratonharjoittelun aikana lievänä lihaskipuna alkanut säärivaiva yltyi viime keskiviikon kiihtyvävauhtisella pitkällä lenkillä niin kovaksi, että se on estänyt harjoittelun nyt viiden päivän ajan. Nyt kun Finlandia maratoniin on aikaa enää 40 päivää, punnitaan paineensietoa tosissaan. Kiusaus lähteä harjoittelemaan kipulääkkeiden turruttamana tuntuu voimakkaalta. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt keskittymään palautteluun, lepäämiseen, kylmähoitoon ja tulehduskipulääkkeen annostelemiseen iholle pari kertaa päivässä.
Vaikka harjoittelussa pitäisi olla kuumin vaihde päällä, nyt on syytä hoitaa kinttu kuntoon ettei tuloksena ole DNS, eli ei lähtenyt kisaan ollenkaan. Vaikka joutuisin pitämään taukoa vielä tämän viikon loppuun asti, jäljelle jää viisi viikkoa ennen maratonia joka tarkoittaa neljää täyttä harjoitusviikkoa ja yhtä keventelyviikkoa. Sen pitäisi riittää valmistautumiseen, joskin voi olla että tavoitetta joudun tarkastelemaan uudestaan.
Jälkiviisautena tuntuu, että olisi kenties voinut reagoida kipuun jo aiemmin. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä kipu oli hyvin lievää ja tuntui vain pienen pienenä kolotuksena sääressä eikä vaivannut lainkaan juostessa. Jos kuitenkin vertaan tätä ennen Terwahölkkää tapahtuneeseen loukkaantumiseeni, olen kuitenkin selvästi varhaisemmassa vaiheessa lopettanut turhat tunnustelulenkit ja keskittynyt lepäämiseen.
Toivottavasti seuraavassa blogitekstissä kerrotaan jo maratonharjoittelusta eikä vain ryvetä itsesäälissä.
Vaikka harjoittelussa pitäisi olla kuumin vaihde päällä, nyt on syytä hoitaa kinttu kuntoon ettei tuloksena ole DNS, eli ei lähtenyt kisaan ollenkaan. Vaikka joutuisin pitämään taukoa vielä tämän viikon loppuun asti, jäljelle jää viisi viikkoa ennen maratonia joka tarkoittaa neljää täyttä harjoitusviikkoa ja yhtä keventelyviikkoa. Sen pitäisi riittää valmistautumiseen, joskin voi olla että tavoitetta joudun tarkastelemaan uudestaan.
Jälkiviisautena tuntuu, että olisi kenties voinut reagoida kipuun jo aiemmin. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä kipu oli hyvin lievää ja tuntui vain pienen pienenä kolotuksena sääressä eikä vaivannut lainkaan juostessa. Jos kuitenkin vertaan tätä ennen Terwahölkkää tapahtuneeseen loukkaantumiseeni, olen kuitenkin selvästi varhaisemmassa vaiheessa lopettanut turhat tunnustelulenkit ja keskittynyt lepäämiseen.
Toivottavasti seuraavassa blogitekstissä kerrotaan jo maratonharjoittelusta eikä vain ryvetä itsesäälissä.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Ensimmäinen tehoviikko
Maratonharjoitteluni peruskestävyysjakso huipentui Rovaniemellä juostuun puolimaratoniin. Tästä eteenpäin on luvassa enemmän laatuharjoituksia ja kenties hieman maltillisemmin määrää. Aikaisempien kokemuksien perusteella tehoharjoittelun alkaessa määrät pääsevät helposti kasvamaan, koska vauhtikestävyysharjoitusten yhteydessä tapahtuvat verryttelyjuoksut lisäävät kilometrimäärää huomattavasti.
Hyvin menneen puolimaratonin seuraavana päivänä juoksimme siskoni kanssa kevyen palauttavan harjoituksen. Maanantaina alkoi ensimmäinen tehoviikko, jossa ajattelin tunnustella kuitenkin vielä puolimaratonin aiheuttamaa rasitusta ja aloittaa varovasti. Koska maanantaina aamupäivän erittäin kevyt lenkki sujui helposti, juoksin vielä iltapäivällä toisen harjoituksen. Tiistaina en juossut lainkaan, koska ajoin Rovaniemeltä Lahteen.
Keskiviikkoiltapäivänä juoksin jo tempojuoksua 6 km. Matka ei suinkaan jäänyt lyhyeksi väsymyksen vuoksi, vaan koska eksyin Lahden minulle ennestään tuntemattomissa maastoissa! Huomattuani etten enää tiedä missä olen minun täytyi keskittyä etsimään reitti takaisin kotiin hölkkäämällä. Enhän tiennyt olinko menossa oikeaan vai väärään.
Perjantaina kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kiihtyvävauhtista pitkää lenkkiä. Juoksin Orimattilasta Lahteen n. 25 km kiihdyttäen vauhtia koko ajan kunnes lopussa juoksin maratonvauhtista. Harjoitus tuntui tehokkaalta ja mielekkäältä, joten aion toistaa sen vielä tulevina viikkoina.
Viikon viimeinen avainharjoitus oli sunnuntaiaamun maratonvauhtinen lenkki: 14 km joka vei aikaa tunnin verran. Ihan tuon harjoituksen lupaamaan maratonin loppuaikaan en usko pystyväni ilman todella voimakasta vauhtikestävyyden kehittymistä. Täytyy varmaan kuluttaa seuraavat kahdeksan viikkoa intensiivisesti ulkoilun merkeissä.
Hyvin menneen puolimaratonin seuraavana päivänä juoksimme siskoni kanssa kevyen palauttavan harjoituksen. Maanantaina alkoi ensimmäinen tehoviikko, jossa ajattelin tunnustella kuitenkin vielä puolimaratonin aiheuttamaa rasitusta ja aloittaa varovasti. Koska maanantaina aamupäivän erittäin kevyt lenkki sujui helposti, juoksin vielä iltapäivällä toisen harjoituksen. Tiistaina en juossut lainkaan, koska ajoin Rovaniemeltä Lahteen.
Keskiviikkoiltapäivänä juoksin jo tempojuoksua 6 km. Matka ei suinkaan jäänyt lyhyeksi väsymyksen vuoksi, vaan koska eksyin Lahden minulle ennestään tuntemattomissa maastoissa! Huomattuani etten enää tiedä missä olen minun täytyi keskittyä etsimään reitti takaisin kotiin hölkkäämällä. Enhän tiennyt olinko menossa oikeaan vai väärään.
Perjantaina kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kiihtyvävauhtista pitkää lenkkiä. Juoksin Orimattilasta Lahteen n. 25 km kiihdyttäen vauhtia koko ajan kunnes lopussa juoksin maratonvauhtista. Harjoitus tuntui tehokkaalta ja mielekkäältä, joten aion toistaa sen vielä tulevina viikkoina.
Viikon viimeinen avainharjoitus oli sunnuntaiaamun maratonvauhtinen lenkki: 14 km joka vei aikaa tunnin verran. Ihan tuon harjoituksen lupaamaan maratonin loppuaikaan en usko pystyväni ilman todella voimakasta vauhtikestävyyden kehittymistä. Täytyy varmaan kuluttaa seuraavat kahdeksan viikkoa intensiivisesti ulkoilun merkeissä.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Puolimaraton Rovaniemellä
Songan ympärijuoksun jälkeen oli syytä ottaa seuraava viikko rauhallisesti. Alunperin en ajatellut kevennellä Rovaniemeä varten mitenkään, mutta Songan ympärisjuoksun hyvä tulos antoi odottaa hyvää aikaa joten muutin suunnitelmiani. Harjoittelun keventäminen aiheutti jo totuttuun tapaan ensin muutamaksi päiväksi väsyneen ja löysän olon, mutta perjantaina olo alkoi tuntua voimakkaalta. Jalat tuntuivat olevan iskussa.
Kävin jo perjantaina hakemassa kisamateriaalin siskoni ja serkkuni kanssa. Sisko osallistui puolimaratonille ja serkku urakoi täysmatkan. Hyvissä ajoin ilmoittautuneet saivat kaupan päälle teknisen paidan, joka vaikutti oikein mainiolta. Iltapäivällä päätimme vain rentoutua ja levätä ennen kilpailua, alkuverryttely saisi riittää lihasten herättämiseksi kisaa varten.
Koska serkku osallistui maratonille ja on tutustunut paljon tankkaukseen, kiinnitimme tällä kertaa erityistä huomiota laadukkaaseen aamupalaan. Kisajännitys tuntui todella voimakkaana ja täytyi ravata vessassa koko ajan. Vatsassa oli perhosia ja keskustelu tuntui vähän hysteeriseltä. Tuloksesta tuntui olevan Songan jälkeen jonkinlaisia paineitakin vaikka juoksun piti alunperin olla pelkkä välitavoite maratonharjoittelussa.
Kävin jo perjantaina hakemassa kisamateriaalin siskoni ja serkkuni kanssa. Sisko osallistui puolimaratonille ja serkku urakoi täysmatkan. Hyvissä ajoin ilmoittautuneet saivat kaupan päälle teknisen paidan, joka vaikutti oikein mainiolta. Iltapäivällä päätimme vain rentoutua ja levätä ennen kilpailua, alkuverryttely saisi riittää lihasten herättämiseksi kisaa varten.
Koska serkku osallistui maratonille ja on tutustunut paljon tankkaukseen, kiinnitimme tällä kertaa erityistä huomiota laadukkaaseen aamupalaan. Kisajännitys tuntui todella voimakkaana ja täytyi ravata vessassa koko ajan. Vatsassa oli perhosia ja keskustelu tuntui vähän hysteeriseltä. Tuloksesta tuntui olevan Songan jälkeen jonkinlaisia paineitakin vaikka juoksun piti alunperin olla pelkkä välitavoite maratonharjoittelussa.
Siirryimme kisapaikalle n. tunnin ennen starttia. Alkulämmittelyksi hölkkäsimme pari kilometriä ja otimme kevyitä kiihdytyksiä. Siirryimme jätkänkynttilälle, josta lähtö tapahtuisi hetken päästä. Ilma oli paahtava ja kuumassa väentungoksessa kovaäänisen musiikin pauhatessa syke oli hyvinkin 120-130 koko ajan. Toivotimme kilpakumppaneille onnea ja asetuimme lähelle kärkijoukkoa odottamaan lähtölaukausta.
Kärkeen sijoittautuminen oli hyvä siirto, sillä sen avulla onnistuin välttämään aiempien kisojen alkuruuhkan. Varjopuolena lähtö oli turhan reipas, ensimmäinen 5 km meni alle 20 minuuttiin. Tuossa vaiheessa päätin hillitä vauhtiani ja kiinnitin erityistä huomiota hengityksen tarkkailemaan. Puolimaraton on siinä mielessä hankala matka, että vauhdin tulee tuntua helpolta melko pitkään toisin kuin kympillä, jossa maali tulee äkkiä vastaan. Tosiasia oli kuitenkin että en pystynyt ylläpitämään läheskään yhtä kovaa vauhtia kisan edetessä, pikemminkin loppua kohden vauhti hieman hidastui.
Tällä kertaa vaikeudet alkoivat taas kympin kohdalla, mutta 14-16 km väli meni yllättäen helpommasti kuin siihen asti. Sen jälkeen loppuun asti oli aikamoista raastoa. Etenkin lopun ylämäki tuntui turhankin pitkältä, vaikka olimme aiemmin todenneet sen olevan melko vaatimaton ennakkopuheista huolimatta.
Maaliin tulin ajassa 1.26.26 hieman Terwahölkkää hyvävoimaisempana. Etominen loppui jo puolen tunnin sisällä ja kilpakumppaneiden jututtaminen onnistui ihan mukavasti kun olo ei ollut niin kauhea. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi tyytyväinen mieli, vaikka aivan ennustelaskureiden aikaan en päässytkään. On kuitenkin hyvä muistaa, että tällä harjoituskaudella oli takana suurimmaksi osaksi peruskestävyys- ja vetoharjoittelua joten pitempiä vk-harjoituksia pohjalle ei ollut niin useita kuin terwahölkkää ennen. Tuskinpa 9 minuutin parannusta ennätykseenkään on syytä ylenkatsoa...
Siskoni tuli omassa sarjassaan toiseksi, ja serkku selvitti maratonin mahtavasti läpi.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Songan ympärijuoksu 5.7.2008
Viikkoa ennen Rovaniemi maratonin puolikasta päätin käydä tekemässä valmistavan harjoituksen Songan ympärijuoksussa. Tarkoituksena oli juosta 5 km hölkkäsarjan kisa alle 20 minuuttiin. Pidin tavoitetta melko vaativana Songan mäkisen hiekkatien takia. Samalla viikolla olin onnistunut kuitenkin tekemään reilun 12 km tempojuoksun 4:08 / km vauhtiin joten tavoite oli sentään realistinen.
Menin Sonkaan siskoni kanssa, joka oli aikeissa osallistua 11,3 km kilpasarjaan. Heti ilmoittautuessa järjestäjät kielsivät kuitenkin minua osallistumasta hölkkäsarjaan. Kuulemma ainoa sarja johon minut ottavat, on pitempi kilpasarjan kisa. Olin matkustanut Oulusta asti, joten pakkohan se oli vaihtaa sarjaa.
Siskon kanssa tehtiin alkulämmittely joka olikin erityisen tarpeellinen. Heti autosta poistuessa tuntui hyytävän kylmältä ja näytti että alkaisi ehkä vähän satamaankin. Varovainen hölkkä ja pari ylämäkivetoa tuli tehtyä kunnes tuli aika riisua pitkät trikoot ja takki ja vaihtaa kisa-asusteisiin.
Lähdin heti lähtölaukauksen kuultuani matkaan melko reipasta vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni 3:43 ja toinen kilometri 3:36 vauhtiin, joka tuntui aika hurjalta siinä vaiheessa. Alku oli kuitenkin alamäkeä ja ensimmäisessä ylämäkiosuudessa vauhti hiipui 4:18 tasolle seuraavalle kilometrille. Vielä toisen mäen jälkeen käännyttiin maantieosuudelle, jossa keskittymiseni pääsi hieman herpaantumaan ja syketaso sekä vauhdit tippuivat kolmen kilometrin ajaksi hieman. Edelläni juosseet kaksi juoksijaa loittonivat tällä osuudella näkymättömiin asti. Tiesin kuitenkin olevani hyvässä vauhdissa, selvästi alle 4 minuuttia per kilometri.
Tässä vaiheessa takaa lähti joku yrittämään ohitusta, mutta onnistuin pitämään vauhtia koko kisan isoimman mäen yli ja kuulin miten kilpakumppanini hengitys muuttui hälyttävän raskaaksi. Itse työskentelin siinä vaiheessa vielä alle anaerobisen kynnyksen ja tiesin ettei todennäköisesti kaverista olisi vastusta pitkään. Ihmeen sinnikkäästi hän kuitenkin lyöttääntyi peesiin ja roikkuikin siinä jyrkän ja pitkän alamäkiosuuden ajan. Kun käännyttiin vaativammalle maasto-osuudelle raskaan hengityksen ääni katosi takaa ja oletan että siellä hyydyttiin pahemman kerran.
Tässä vaiheessa aloin lisätä pökköä pesään kunnes otin kiinni edellä juosseen maantiellä minulta karanneen tyypin. Oletettavasti edellä ollut raskas mäki oli ollut edukseni. Lyhyen kamppailun jälkeen ohitin, mutta tajusin jo tässä vaiheessa miten tulisi käymään. Ennusteeni mukaan kaveri lähti noin 500 m päässä maalista loppukiriin kuin ohjus, enkä pystynyt vastaamaan tuohon vauhtiin mitenkään. Juoksin kuitenkin viimeisen kilometri etapin 3:35 vauhtia ja viimeiset kolmesataa metriä hieman alle 3 minuutin kilometrivauhtia.
Aikani oli 43.32 ja olin miesten yleisen sarjan neljäs ja viimeinen juoksija. Olin sijoituksesta huolimatta kilpailuun erittäin tyytyväinen sillä olin onnistunut melko vaativassa maastossa alittamaan neljän minuutin kilometrivauhdin ja reilusti. Taivalsin kisan noin 3:51 / km keskivauhtia.
PS. Siskoni saavutti kolmannen sijan hienosti ajalla 50.10.
Menin Sonkaan siskoni kanssa, joka oli aikeissa osallistua 11,3 km kilpasarjaan. Heti ilmoittautuessa järjestäjät kielsivät kuitenkin minua osallistumasta hölkkäsarjaan. Kuulemma ainoa sarja johon minut ottavat, on pitempi kilpasarjan kisa. Olin matkustanut Oulusta asti, joten pakkohan se oli vaihtaa sarjaa.
Siskon kanssa tehtiin alkulämmittely joka olikin erityisen tarpeellinen. Heti autosta poistuessa tuntui hyytävän kylmältä ja näytti että alkaisi ehkä vähän satamaankin. Varovainen hölkkä ja pari ylämäkivetoa tuli tehtyä kunnes tuli aika riisua pitkät trikoot ja takki ja vaihtaa kisa-asusteisiin.
Lähdin heti lähtölaukauksen kuultuani matkaan melko reipasta vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni 3:43 ja toinen kilometri 3:36 vauhtiin, joka tuntui aika hurjalta siinä vaiheessa. Alku oli kuitenkin alamäkeä ja ensimmäisessä ylämäkiosuudessa vauhti hiipui 4:18 tasolle seuraavalle kilometrille. Vielä toisen mäen jälkeen käännyttiin maantieosuudelle, jossa keskittymiseni pääsi hieman herpaantumaan ja syketaso sekä vauhdit tippuivat kolmen kilometrin ajaksi hieman. Edelläni juosseet kaksi juoksijaa loittonivat tällä osuudella näkymättömiin asti. Tiesin kuitenkin olevani hyvässä vauhdissa, selvästi alle 4 minuuttia per kilometri.
Tässä vaiheessa takaa lähti joku yrittämään ohitusta, mutta onnistuin pitämään vauhtia koko kisan isoimman mäen yli ja kuulin miten kilpakumppanini hengitys muuttui hälyttävän raskaaksi. Itse työskentelin siinä vaiheessa vielä alle anaerobisen kynnyksen ja tiesin ettei todennäköisesti kaverista olisi vastusta pitkään. Ihmeen sinnikkäästi hän kuitenkin lyöttääntyi peesiin ja roikkuikin siinä jyrkän ja pitkän alamäkiosuuden ajan. Kun käännyttiin vaativammalle maasto-osuudelle raskaan hengityksen ääni katosi takaa ja oletan että siellä hyydyttiin pahemman kerran.
Tässä vaiheessa aloin lisätä pökköä pesään kunnes otin kiinni edellä juosseen maantiellä minulta karanneen tyypin. Oletettavasti edellä ollut raskas mäki oli ollut edukseni. Lyhyen kamppailun jälkeen ohitin, mutta tajusin jo tässä vaiheessa miten tulisi käymään. Ennusteeni mukaan kaveri lähti noin 500 m päässä maalista loppukiriin kuin ohjus, enkä pystynyt vastaamaan tuohon vauhtiin mitenkään. Juoksin kuitenkin viimeisen kilometri etapin 3:35 vauhtia ja viimeiset kolmesataa metriä hieman alle 3 minuutin kilometrivauhtia.
Aikani oli 43.32 ja olin miesten yleisen sarjan neljäs ja viimeinen juoksija. Olin sijoituksesta huolimatta kilpailuun erittäin tyytyväinen sillä olin onnistunut melko vaativassa maastossa alittamaan neljän minuutin kilometrivauhdin ja reilusti. Taivalsin kisan noin 3:51 / km keskivauhtia.
PS. Siskoni saavutti kolmannen sijan hienosti ajalla 50.10.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Määräjakson arviointia
Terwahölkän jälkeen aloittamani voimakas harjoitusmäärän lisääminen on aiheuttanut kauhistelua lähipiirissäni. Onpa ollut hetkiä, että itsekin olen epäillyt koko touhun järkevyyttä, vaikka harjoittelun maku ei ole kadonnut mihinkään. Olen nauttinut erittäin suuresti viimeisestä viidestä viikosta.
Viikolla 23 pidin viikonlopun vapaata, olin katsomassa mm. Stonea, Testamentia ja Mokomaa Sauna open air -festareilla. Viikoilla 22 - 24 kävin myös kasvattamassa jalkojen maksimivoimaa salilla. Prässisarjat nousivat 90 kilosta 110 kiloon, ja takareisilaitteen sarjat 55 kilosta 70 kiloon. Vauhtipuolta rassasin viikoilla 23 ja 24 tekemällä 800 m vetoja, sekä viikolla 25 1000 m vetoja. Viikolla 26 yritin tempojuoksua, mutta epäonnistuin liian kovan alkuvauhdin takia. Pitkät lenkit kuluneella jaksolla ovat olleet seuraavan pituisia: 18 km, -, 25 km, 29 km ja 34 km.
Miten harjoittelu on sitten vaikuttanut? Alkushokin jälkeen vauhti on kasvanut nopeasti. Myös vauhtiharjoitusten nopeudet ovat kasvaneet huimaa vauhtia. Viikon 23 harjoituksen 8x 800 m vauhdit 3:16 - 3:00 parantuivat seuraavan viikon 10x 800 m 3:17 - 2:55. Viikolla 25 pystyin tekemään 7x 1000 m vetoa vauhteihin 3:51 - 3:35, vaikka terwahölkkään valmistavassa harjoituksessa viikolla 21 kykenin vain 5x 1000 m aikoihin 4:24 - 4:14. Negatiivisena puolena on tempojuoksun tuntuman häviäminen, en pystynyt viikolla 26 arvioimaan vauhtia, jota pystyisin jatkamaan n.12 kilometriä.
Lopuksi voin kuitenkin todeta, että tämä viiden viikon jakso on ollut jopa kehittävin tähänastisesta harjoittelusta - mukaanlukien lenkkeilyn aloittamisessa kulutetut kuukaudet! Arvioin, että nopeaan kehitykseen ovat vaikuttaneet seuraavat muutokset harjoittelussani:
Viikolla 23 pidin viikonlopun vapaata, olin katsomassa mm. Stonea, Testamentia ja Mokomaa Sauna open air -festareilla. Viikoilla 22 - 24 kävin myös kasvattamassa jalkojen maksimivoimaa salilla. Prässisarjat nousivat 90 kilosta 110 kiloon, ja takareisilaitteen sarjat 55 kilosta 70 kiloon. Vauhtipuolta rassasin viikoilla 23 ja 24 tekemällä 800 m vetoja, sekä viikolla 25 1000 m vetoja. Viikolla 26 yritin tempojuoksua, mutta epäonnistuin liian kovan alkuvauhdin takia. Pitkät lenkit kuluneella jaksolla ovat olleet seuraavan pituisia: 18 km, -, 25 km, 29 km ja 34 km.
Miten harjoittelu on sitten vaikuttanut? Alkushokin jälkeen vauhti on kasvanut nopeasti. Myös vauhtiharjoitusten nopeudet ovat kasvaneet huimaa vauhtia. Viikon 23 harjoituksen 8x 800 m vauhdit 3:16 - 3:00 parantuivat seuraavan viikon 10x 800 m 3:17 - 2:55. Viikolla 25 pystyin tekemään 7x 1000 m vetoa vauhteihin 3:51 - 3:35, vaikka terwahölkkään valmistavassa harjoituksessa viikolla 21 kykenin vain 5x 1000 m aikoihin 4:24 - 4:14. Negatiivisena puolena on tempojuoksun tuntuman häviäminen, en pystynyt viikolla 26 arvioimaan vauhtia, jota pystyisin jatkamaan n.12 kilometriä.
Lopuksi voin kuitenkin todeta, että tämä viiden viikon jakso on ollut jopa kehittävin tähänastisesta harjoittelusta - mukaanlukien lenkkeilyn aloittamisessa kulutetut kuukaudet! Arvioin, että nopeaan kehitykseen ovat vaikuttaneet seuraavat muutokset harjoittelussani:
- Harjoittelumäärän lisääminen
- Intensiivisen voimaharjoittelun lisääminen
- Laadukkaat vetoharjoitukset
- Työmatkajuoksu repun kanssa
- Toukokuun kaksi puolimaratonin kilpailua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)