lauantai 12. lokakuuta 2019

Mourunki run, Kempele

Juoksin pari vuotta sitten ensimmäisen kerran Mourunki runissa ja mietin silloin, että harmi ettei ole tullut aikaisemmin osallistuttua. Viime syksynä kisa jäi välistä, mutta tällä kertaa se sopi oikein hyvin ohjelmaani. Edellinen aikani oli 54'05 josta olin täysin varma ettei tule onnistumaan. Tuumasin, että 14,5 km pitkällä pehmeällä reitillä tunnin alitus olisi ehkä realistinen tavoite.

Mourunki run on siitäkin kiva tapahtuma, että sinne pääsee Oulusta kätevästi bussilla. Ilmoittautuminen sujui hyvin ja vaihdoin kamppeet pikimmiten. Kauppilan Jukka tuli vastaan ja sovittiin, että käydään verkkaamassa yhdessä. Lähdimme hölkkäilemään reittiä pitkin ja turistiin samalla kuulumisia. Reitti tuntui olevan hyvässä kunnossa, muistaakseni edelliskerralla oli paljon hankalampi keli. Juostiin vähän päälle 6 km verryttelyä.

Lähdössä Samuli Hussa lähti omia menojaan ollen selvästi porukan nopein juoksija. Minä lähdin vetämään aluksi pääjoukkoa. Kuuntelin, että porukalla vetää aika hengästyneeksi ja päätin yrittää kiriä vauhtia vähän, josko peesistä tippuisi väkeä pois. Ei se oikein toiminut, vaan hetken kuluttua sieltä alkoi kuulua puhetta. Arvioivat, onko vauhti sopiva ja kuulin kommentin, että ei oikein osaa sanoa. Hetken päästä sieltä tultiinkin ohi ja yritin jäädä peesiin roikkumaan.

Mourungin reitillä on tavallista vaikeampaa peesata, kun toisen takana on vaikea nähdä mihin askeleet tulee sovittaa epätasaisella reitillä. Yhtään ei auttanut sekään, että vauhti oli itselle vähän turhan kovaa. Niinpä tipuinkin peesistä ja omat tulitikut oli aika lailla raavittu siinä vaiheessa. Matkaa oli vielä reilu kymppi jäljellä ja en pystynyt oikein muuta kuin koittaa juosta maaliin kohtuu vauhdilla. Porukkaa lappoi ohi, mutta en pystynyt enää mihinkään vastaamaan. Positiivisena puolena ei omakaan vauhti siitä sitten enää enempää hyytynyt, vaan porukkaa pääsi ohi vauhdin pudottua jo aiemmin.

Loppuajoissa oli jotain häikkää eivätkä tulokset ole vielä tulleet. Useampi henkilö sanoi järjestäjän kuuluttaneen noin 15 sekuntia enemmän mitä omilla kelloilla olivat saaneet. Minun aika oli ilmeisesti luokkaa 60'18. En päässyt alle tunnin, mikä on kieltämättä pettymys. Ei sitä silti kannata jäädä murehtimaan, sillä sekuntikin on loppujenlopuksi täysin mielivaltainen mittayksikkö.

Reitti oli taas mukavan haastava ja tänne kannattaa tulla uudestaankin.

Lisäys: Järjestäjän tuloksissa aika lopulta 60'03.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Yhdessä juoksemista

Olen pitkään kadehtinut Helsingissä asuvien ystävieni tapaa juosta paljon yhteislenkkejä. Tuntuu, että joka päivälle löytyy joku kaverilenkki, eikä paljoa tarvitse yksin juosta. Ajattelin aina sen johtuvan siitä, että siellä yksinkertaisesti on vain enemmän porukkaa. Kun  harrastajia on enemmän, on mahdollisuuksiakin enemmän. Toisaalta siellä päin on varmasti myös paljon hankaluuksia yhteislenkkeilylle. Esimerkiksi välimatkat ovat helposti pitempiä kuin täällä Oulussa, kun ihmiset saattavat asua eri puolilla Helsinkiä.

Onhan meillä välillä täällä Oulussakin ollut hyviä lenkkiporukoita. Niiden aktiivisuus on vain tahtonut levätä muutaman henkilön varassa ja kun he ovat sattuneet muuttamaan pois paikkakunnalta tai loukkaantumaan, ei yhteislenkkejä olekaan enää riittänyt. Olen miettinyt myös paljon sitä, että miten saisi esimerkiksi työpaikalle pyörimään säännöllisen lenkkikerhon. Tuntuu että mikä tahansa aikataulujen ja treenin sisällön yhdistelmä on useimmille hankala.

En ole tässä ollut välttämättä yhtään muita sopeutuvampi. Ei siitä niin hirveän kauan ole, kun ohjelmoin omat juoksuni niin tiukasti, että pystyin käytännössä osallistumaan yhteislenkeille erittäin harvoin. Olin hyvin tarkka siitä, mitä vauhtia ja miten pitkään juoksisin milläkin lenkillä ja mihin aikaan. Mitä tiukempi omista vaatimuksistaan on, sitä vaikeampi on löytää sopivaa porukkaakaan.

Tänä syksynä yhteislenkkeily on onnistunut hienosti, kun olen vähän löysännyt omia vaatimuksiani. Toisaalta nyt kun työskentelen keskustassa ja työmatkajuoksua ei kerry niin hirveästi, ehdin paremmin mukaan muiden kanssa juoksemaan. Työpaikallekin perustettiin uusi lenkkikerho, joka on kokoontunut miltei joka viikko. Pari kertaa olen juossut pitkistä siten, että on kerätty osallistujia yksi sieltä, toinen täältä. Kaikki ovat saaneet juosta haluamansa määrän, kun koko matkaa ei tarvitse välttämättä juosta yhdessä. Voin tarvittaessa kerätä lisäkilometrejä yksin ja aika hyvin matkaa kertyy jo ihan porukkaa kerätessä.

Jos ei ole hirveästi tullut juostua porukassa, kannattaa ehdottomasti ehdottaa yhteislenkkejä tai lähteä mukaan johonkin porukkaan. Yleisesti ottaen vauhtia voidaan sovittaa hitaimman mukaisesti tai kovempia harjoituksia tehdessä on keinoja miten eri kuntoiset voivat tehdä harjoitusta samassa paikassa ja samalla teemalla. Yhdessä juostessa tulee yleensä myös vaihdettua ajatuksia juoksemisesta ja treenaamisesta. Samalla näkee muiden juoksutekniikkaa ja näin voi saada paljon hyvää oppia omaan tekemiseensä.

Rohkeasti siis porukkalenkille!

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Oulun juoksu 2019

Kävin eilen testaamassa syyskuntoa Oulun juoksussa. Se on jo perinteinen 10 kilometrin maantiejuoksu Oulun rantamaisemissa. Mukaan oli ilmoittautunut iso joukko kovia juoksijoita, joten tiesin että kirittäjiä riittää kovaankin vauhtiin. Omasta kunnostani en ollut ihan varma, koska en ole tehnyt kovia harjoituksia juurikaan. Passiivisen kesän jälkeen olen saanut ihan hyvin määrää kasaan ja juoksuun on tullut jo vähän lennon tuntuakin. Polarin mukaan juoksukunto olisi kympillä 39'50 mitä pidin kyllä pessimistisenä arviona.

Kisapaikalla oli tuttuja joka puolella ja tuntui, että koko ajan saa olla moikkailemassa ja kyselemässä kuulumisia. Silti aika moni tuttu jäi näkemättäkin. Kävimme verryttelemässä Antin kanssa. Kun Antti otti ennen kisaa avaavan vedon, ajattelin että juoksen osan matkaa mukana. Enhän minä siinä pysynyt. No, tuumin että kyllä tästä silti ihan kohtuulliseen aikaan pitäisi selvitä maaliin.

Vielä viivallakin huomasin lisää tuttuja. Toivoin tsemppejä oikealle ja vasemmalle. Ei tässä ainakaan itsellä kilpailussa kovin veren maku suussa ole, vaikka haluankin toki maaliin mielellään ennen muita. Sain aika hyvän lähdön, mutta jo ensimmäisen sadan  metrin aikana tuli porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta. Kärki lähti vauhtia johon en uskaltanut lähteä mukaan ollenkaan. Sieltä löytyi itselle ihan sopivan tuntuinen porukka. En katsonut kelloa missään vaiheessa. Koitin tällä kertaa hyödyntää vähän peesejäkin, vaikka fiilis oli että olisi helppo juosta ohi.

Kuten arvata saattaa, tuo helppouden tuntemus karisi matkan edetessä. Oli todella iso hyöty siitä, ettei tarvinnut juosta yksin. Tuolla 5-8 km paikkeilla varsinkin sain isoa hyötyä muiden perässä roikkumisesta. Viimeisillä kilometreillä juostiin Kyöstin kanssa ja Kyösti kuulosti hengityksen perusteella olevan vahvasti punaisella. Kun tulimme Raatin stadionille yritin tehdä iskua tuossa 200 metrin paikkeilla. Pääsin aluksi ohi, mutta Kyöstiltä löytyi vielä yksi lisävaihde ja kaveri porhalsi ohi 60 m ennen maalia. Sen verran hurjalta meno näytti, että oma veto loppui siihen ja juoksentelin maaliin jääden lopulta 3 s erolla kymmenenneksi.

Aika oli positiivinen yllätys, 37'09 eli kauden paras kymppi kuitenkin. Kun nyt mietin, niin tästä on tosi hyvä mennä eteenpäin. Jaksan juosta ihan kunnolla määrää, lyhyissä vedoissa on kohtuu hyvä nopeustaso ja vauhtikestävyys tällä tasolla. Seuraavaksi kisaksi olin jo miettinyt Virpiniemen maastomaratonin jotain lyhyttä matkaa, mutta näköjään sivuilla sanotaan, että kisa on peruttu. Harmillista. Sen jälkeen näyttää, että Mourunki run Kempeleessä on seuraava järkevä startti. Sitä kohden.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Miten aloitan ratajuoksun?

Olet ehkä katsellut televisiosta ratakisoja. Kenties olet törmännyt sosiaalisessa mediassa tai foorumeilla muutamaan lajin harrastajaan ja miettinyt miten hommaan pääsee mukaan. Missä kisoja edes järjestetään ja mistä niistä saa tietoa? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vastata näihin kysymyksiin, koska ainakin kun itse homman aloitin ei tietoa ollut varsinaisesti missään selkeästi kerrottuna. Kerron asioista pääasiassa aikuisen harrastajan näkökulmasta, koska junioritoiminnassa mukana olleet saavat varmaan tietoa jo valmentajiltaan.

Ratajuoksut ovat pääasiassa Suomen Urheiluliiton (SUL) tai Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) ja niiden jäsenseurojen järjestämiä tapahtumia. Toiminta on kaikille avointa, mutta molemmissa tapauksissa osallistuakseen kisoihin täytyy kuulua urheiluseuraan. Useimmissa pienissä tapahtumissa pääsee mukaan kilpailun ulkopuolisena, mutta silloin ilmoittautuminen voi vaatia ylimääräistä päänvaivaa ja yhteydenottoa kilpailun järjestäjään.

Seuraan liittyminen vaihtelee seurakohtaisesti, mutta yleensä seurojen nettisivuilla on ohjeita asiaan liittyen. Mikäli olet täyttänyt 30 vuotta niin kannattaa varmistaa, että liittymäsi seura on SAUL jäsen, jolloin saat automaattisesti osallistumisoikeuden aikuisurheilukisoihin. Seuran jäsenyyden lisäksi tarvitset lisenssin osallistuaksesi SUL:n alaisiin kisoihin, joten pyydä seuraa hankkimaan sinulle yleisurheilulisenssi.

Kun lisenssiasia on kunnossa, voi ilmoittautua kilpailuihin jotka löytää helpoiten sivulta https://kilpailukalenteri.fi/. Kauden tärkeimmät kisat löytää yleensä viimeistään kauden alussa listattuna SUL:n osalta osoitteessa https://www.yleisurheilu.fi/kilpailukalenterit/ ja SAUL:n tapauksessa https://www.saul.fi/kilpailu/kilpailukalenteri/. Moniin kisoihin ilmoittaudutaan kilpailukalenterin kautta, mutta joka tapauksessa tuolta löytyy tiedot miten mihinkin voi ilmoittautua. Tapahtuman nimeä klikkaamalla selviää mitä lajeja on tarjolla. Lähempänä  kilpailua tuonne tulee yleensä myös tarkempi aikataulu ja tieto siitä keitä kisaan on ilmoittautunut.

Yleisesti ottaen kisoihin voi osallistua täysin vapaasti. Poikkeuksena tästä on Kalevan kisat ja SM maraton, joihin on tulosrajat. Saattaa myös olla, että televisioiduissa kisoissa ei pääse A-erään juoksemaan mikäli 1500 m ei taitu tarvittaessa alle neljän minuutin. Noissakin kisoissa on yleensä useampia eriä joissa pääsee juoksemaan. Kisat on tarkoitettu kaikille juoksijoille ja varsinkin aikuisurheilukisoissa on hyvä ja rento meininki.

Kaikki siis ratajuoksemaan. Vaikka polkujuoksijat höpöttävät että flat is boring niin itestä ainakin ratajuoksu on jännää ja on siistiä juosta täysiä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Treenien sovittaminen lähes täyteen kalenteriin

Tällä viikolla oli selkeä ongelma - joka arkipäivä maanantaita lukuunottamatta jotain iltaohjelmaa. Koska halusin juosta määrällisesti hyvän viikon, täytyi vähän miettiä miten homma onnistuu unesta ja palautumisesta tinkimättä.

Päätin siirtää aamuherätyksen klo 04:30 ja tehdä pitkät harjoitukset aamusta. Toisen, lyhyemmän harjoituksen ehtisin tehdä töiden ja iltamenojen välissä. Maanantai-iltana hoidin pyykkejä niin, että niihin ei tarvitse käyttää aikaa keskellä viikkoa. Näin se meni.

Ma: aamulla 16 km, iltapäivällä 10 km
Ti: aamulla 16 km, iltapäivällä vauhtileikittelyä 10,5 km
Ke: aamulla 13,6 km, iltapäivällä 10 km

Keskiviikkoiltana oli työprojektin iltabileet, joten yöunet jäivät vähäisiksi.

To: aamulla 10 km. Olin sen verran väsynyt ja iltapäivällä oli tiedossa bänditreenit, että päätin ottaa nokoset lenkin sijasta. Se oli hyvä päätös.

Pe: aamulla 10,7 km, iltapäivällä 7 km ennen työpaikan aftereita. Meni taas myöhään, joten nukuin aamulla huoletta niin pitkään kuin unta riitti.

La: puolen päivän jälkeen verkkaa ~2,5 km ja sitten reipasta juoksua kuntoradalla noin 11 km ja vielä loppuverkkaa ~2,5 km

Sunnuntaina kaverin kanssa 27 km

Yhteensä sain läjään 147 km juoksua, joka on oikein hyvä määrä.

Aikataulu onnistui oikein hyvin eikä sosiaalisia kuvioita tarvinnut rajoittaa juoksun vuoksi tällä kertaa. Koska en käytä alkoholia, iltabileistä ei ollut unirytmin katkeamista suurempaa haittaa palautumiselle. Tuleva viikko onkin aikataulullisesti paljon helpompi. Saa nähdä onnistuuko treenit yhtä hyvin, kun ei ole yhtä tiukkaa viitekehystä missä treenejä toteuttaa. Lauantaina on tosiaan luvassa Oulun juoksussa maantiekymppi joka sekin varmasti vaikuttaa sunnuntain jaksamiseen.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Kevyt viikko kiireiden keskellä

Tällä viikolla sattui kaikkea hulinaa, minkä vuoksi oli ihan hyväkin ottaa vähän rauhallisemmin juoksun kannalta. Lyhensin pikkuisen aamulenkkejä ja koitin ujuttaa juoksua kiireiden lomaan sopivasti sen verran mitä jaksoin. Juoksin joka päivä, mikä ei ollut alunperin läheskään itsestään selvä asia.

Tiistaina kävin näyttämässä työkaverille lenkkireittiä Pikisaaressa ja yhteislenkin jälkeen menin vielä Raattiin aikomuksena juosta katsomoon menevässä rampissa mäkivetoja. Siellä sattuikin olemaan tuttuja tekemässä kolmisatasia. Hyppäsin treeniin mukaan, kun vauhti tuntui sopivalta. Ehdin tekemään heidän mukana 8 x 300 m / 100 m kävelypalautuksin. Tosi hyvä reeni ja vauhdikkaampi juoksu tuntui yllättäen rennolta ja hyvältä.

Seuraavanakin päivänä oli työporukan yhteislenkkiä. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että katson vähän juoksutekniikkaa kaverina. Neuvoin rullaavaa tekniikkaa sillä tavalla, että juostiin tosi hitaasti, jotain 8 min / km (normaali tahti meidän yhteislenkeillä ehkä 6 min / km). Koitin vinkata miten vauhtia saa säädettyä ilman, että tarvitsee jarruttaa. Mielestäni se on tosi tärkeä taito, että osaa juoksussa tuottaa voimaa oikeaan suuntaan ja pitää momenttia yllä. Taidettiin saada jotain hoksauksiakin aikaan, mutta pitää vielä varmasti jatkaa treenejä.

Perjantaina lähettiin työpaikan järjestämään syystapahtumaan Sappeelle, missä oli tekkiaiheisia esityksiä, ruokaa ja juomaa sekä muuta hauskanpitoa. Sain ujutettua virallisen osuuden ja illallisen väliin lenkin Sappeen hiihtokeskuksen vuoren kiertolenkillä. Olipa hurjan mäkinen reitti näin oululaisittain tasaiseen tottuneelle. Viimeiset pari kilsaa taisi olla pelkkää ylämäkeä. Sain vielä aamullakin kammettua itseni lenkkeilemään latupohjilla. Unet jäivät kyllä vähiin tuona yönä.

Kävin vielä tässä sunnuntaina pitkällä kevyellä lenkillä. Tosi hyvä viikko kiireen keskellä. Seuraavasta viikosta tulee kyllä iltaohjelmien osalta vieläkin kiireisempi, joten juoksujen mukaan sovittaminen  on entistä haastavampaa. Nyt ei kannata siitä liikaa stressata vaan käyttää vähän mielikuvitusta ja tehdä ehkä pitempiä lenkuroita aamusta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Turbokytkin


Kaverini Mia-Mari julkaisi vastikään Facebookissa tällaisen kirjoituksen:

”Joka päivä, kun haen Unton päiväkodista, me kävellään tällaisen alamäen kautta. Ja joka kerta haetaan se sama kohta asfaltista, sanotaan lähtösanat ja sitten poika pinkaisee juoksuun. Alhaalla liikennemerkin kohdalla tavataan. Pitkään juoksin mukana, raskausmahan kasvaessa askel lyheni ja nyt rullailen vaunuilla hissuksiin perässä ja huudan jee.
Untolla on videopelityyliin kuulemma eri puolilla kehoaan nappuloita ja saattaa esimerkiksi kesken mäkeä karjaista ”turbo!” ja painaa itseään kyljestä ja ilosta hihkuen juosta vielä vähän lujempaa.”

Jutusta tuli tosi hyvä mieli ja sain luvan kertoa sen eteenpäin blogissani. Kokeilin tänään pitkiksellä turbokytkintä, joka minulta löytyy oikean korvan takaa. Toden totta vauhti kiihtyy entisestään ja kyllähän siinä alkaa väkisinkin naurattamaan. Villi alamäkeen rullailu on muutenkin yksi mieliasioistani juoksemisessa. Kannattaa kokeilla jos tarvitsee vähän piristystä lenkillä, tai ihan muuten vaan.