torstai 19. maaliskuuta 2020

Koronan perumat kilpailut

Kuten kaikki muutkin, jouduin toteamaan kaikkien kevään kisasuunnitelmien kariutuneen koronaviruksen johdosta. Jokainen kisa johon olin ajatellut mennä on joko peruttu tai siirretty syksylle. Tällaisessa tilanteessa motivaatiota liikuntaan täytyy hakea jostain muusta kuin tulevista kisoista. Halu lähteä juoksemaan on ollut aika vähissä. Olen kuitenkin pari kertaa viikossa käynyt lenkkareita ulkoiluttamassa. Lenkkeily tuo rytmiä muuten niin pahasti puuroutuviin etätyöpäiviin, joissa vapaa-ajan ja työajan ainut erottava asia on näppäilenkö työnantajan tietokonetta vai omaani.

Kävin tänään pitkästä aikaa valokuvaamassa ajatuksena, että käyn vähän herkistämässä kuvaustaitoja ennen suurten muuttolintuparvien saapumista. Aluksi tuntui, ettei lintuja juuri ole, mutta sitten Ainolanpuistossa puita tihrustaessani näin jotain, mitä olen jo muutaman vuoden halunnut nähdä: Urpiaisia! Urpiainen ei ole mikään harvinaisuus, mutta ei sitä vain ole sattunut tulemaan vastaan. Ihan tavallinen puistolintu se ei tässä Oulun keskustassa ole ja minä lähden harvoin kuvaamaan minnekään, mihin en jalan pääse. Urpiaisten näkeminen piristi kummasti päivää ja oli oikeastaan ensimmäinen aidosti kiva juttu mitä on tapahtunut sitten maanantain poikkeustilan julistamisen.

Elämä ja juoksukin toivottavasti siis jatkuu. Saa nähdä koska pääsee seuraavan kerran laittamaan numerolappua rintaan, mutta se tulee olemaan aivan erityinen juhlapäivä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Treenien käynnistys sakkailee

Juoksu ei ole lähtenyt vauhtiin ihan sillä tavalla, mitä olen odottanut. Vaikka olenkin saanut hengitystieoireet kuntoon, ei intoa ole riittänyt juosta joka päivää, saati sitten kahta kertaa päivässä. Selvästi tässä virinnyt into koodata on syönyt motivaatiota käydä lenkillä. On kuitenkin selvää, että lenkeillä kuluvan ajan lisäksi ne syövät energiaa myös lenkin ulkopuoliselta ajalta. En koskaan saa puuhattua juoksulenkkien jälkeen mitään ylimääräistä samalla tarmolla kuin jos en olisi käynyt liikkumassa. Elämään mahtuu kunnolla kolme isoa asiaa, jotka useimmilla ovat
  1. Perhe ja ystävät
  2. Työ
  3. Liikunta ja harrastukset
Jos jokin noista ottaa liian suuren roolin, niin toiset ihan varmasti kärsivät. On hankala saada tuonne kolmanteen lokeroon kovin montaa näin ajanvievää harrastusta kuin juoksu, koodaus ja valokuvaus.
Jää nähtäväksi, lähteekö entisen tasoinen treenaus enää koskaan liikkeelle. Ei sekään väärin ole, jos varsinainen kova tavoitteellinen juoksuharjoittelu loppuu, kunhan kuntoilu ei kokonaan lopu. Olen pitkään katsonut kadehtien kavereita, jotka eivät enää treenaa niin pilkuntarkasti ja ehtivät siten käydä kaikenlaisissa liikuntaharrasteissa. Ei tarvitse optimoida tekemistä sitä ajatellen, että mikä vie juoksuvauhtia parhaiten eteenpäin. Jossain vaiheessa sellaiseenkin elämäntapaan olisi hyvä siirtyä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Lääkitys kuntoon

Kävin maanantaina lääkärin juttusilla ja sovimme, että kokeillaan samaa allergialääkitystä kuin viime keväänä. Varmistimme vielä https://kamu.suek.fi -palvelun avulla lääkkeiden soveltuvuuden kilpaurheilun harrastajalle. Haluan pelata reilua peliä. Lääkettä otetaan päivittäin ja otin ensimmäisen annoksen jo samana iltana.

Seuraavana aamuna lähdin kokeilemaan juoksua lyhyellä testilenkillä. Olo oli tosi hyvä. Hengitystievaivat olivat poissa ja vaikka juoksu tietysti tauon jälkeen tuntui raskaalta, on aivan eri asia hengästyä terveeltä tuntuvalla tavalla. Seuraavana aamuna en malttanut jättää aamulenkkiä viiteen kilometriin, vaan jatkoinkin kympin verran. Torstaina sama kymmenen kilometrin lenkki tuntui vielä paremmalta.

Seuraavat pari päivää pidin taukoa. Kävin äsken kokeilemassa juoksua. Lenkki tuntui vähän raskaalta, joten jätin sen kuuteen kilometriin. Hengitystieoireita ei vieläkään tuntunut, joten olen aika luottavaisin mielin. Eiköhän tässä ala vähitellen pääsemään taas juoksun makuun.

Jätin kuitenkin Tampereen kisat välistä, kun juoksu ei kuitenkaan ihan normaalilta vielä parin testilenkin jälkeen tuntunut. Haluan sen tietyn keveyden takaisin askeleeseen ennen kuin laitan numerolappua taas rintaan. Näin ollen seuraavaksi tähtäimessä on maantiejuoksun SM-kisat.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kisaviikkoon huonoilta pohjilta

Siinä missä koko viime loppuvuosi oli hyvää treeniä ja nousukiitoa, tämä vuosi onkin sitten ollut rähmällään konttaamista. Sama meininki tuntuu jatkuvan kisaviikon alkaessa huomenna. Ensi viikonloppuna on Tampereen Pirkkahallissa aikuisurheilun SM-hallit. Olen ilmoittautunut sinne 800 m, 1500 m ja 3000 m matkoille. Minkäänlaista valmistautumista niihin en pysty nyt tekemään. Kävin eilen tunnustelemassa vajaan viiden kilometrin testilenkillä. Eihän se hääviä ollut. Henki ei yksinkertaisesti kulje normaalisti eikä juoksu tunnu hyvältä eikä kevyeltä.
Käyn huomenna työterveydessä juttelemassa allergialääkityksen uusimisesta. Toiveena on saada olo edes sen verran kohenemaan, että kannattaa ylipäätään lähteä Tampereelle viikonlopuksi. Eipä tässä tällä kertaa sen kummempaa. SM-maantiellekin taitaa olla enää 8 viikkoa aikaa.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Sairaana

Kisojen jälkeisenä aamuna tunsin heti olon flunssaiseksi. Kurkkua kivisti, nenä vuosi ja lihaksia särki. Matkustin Ouluun junalla ja käytin matka-ajan työn tekemiseen. Normaalisti olisin varmaan pitänyt sairauslomaa, mutta kun kerran matkustaa täytyi oli aivan sama tehdä etänä koodaustöitä. Tiistaista eteenpäin olenkin sitten ollut sairauslomalla kotona.

Nyt viikonloppuna olo on jo parempi ja koen että varmaan maanantaina pystyn menemään töihin. Silti heti kun lähden kävelemään, tunnen että kaikki ei ole aivan kunnossa. Henki ei kulje normaalisti. Viime keväänä allergiakauden alettua alkoi ihan samantyylinen meininki. Olisikohan nytkin päässyt allergiaoireet yllättämään? Oulussahan on vielä ihan selkeästi talvi, mutta etelässä käydessä oli runsaasti kevään merkkejä ilmassa. Ihan kuin joissain pajuissa olisi jo näkynyt pajunkissan alkuja.


Pitää varmaan varautua jo normaalia aiemmin allergiakauden alkuun, varsinkin kun kevään mittaan on useita etelän reissuja tiedossa. Kevät tulee etelässä aiemmin, ja viime kevään tuskailu allergiaoireiden kanssa ei houkuttele.

Hirveästihän tässä ei nyt pääse valmistautumaan mihinkään kisoihin, mutta pitää olla tyytyväinen jos edes starttaamaan pääsisi.

Askartelin muuten tuota selainversiossa näkyvää parhaat juoksut -listausta. Nyt aikoja klikkaamalla pääsee lukemaan kyseiseen juoksuun liittyvää kisaraporttia.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Avoimet Helsy-hallit, 2. kisapäivä

Tänään jatku kisailu Liikuntamyllyssä. Kahdeksansadan metrin juoksuja oli erä toisensa jälkeen, kun eri sarjoissa taisi olla lähes satakunta juoksijaa. Olipa siistiä nähdä tuollainen määrä keskimatkan juoksijoita samalla paikalla. Yleiseenkin sarjaan riitti neljä erää juoksijoita. Minulle oli tullut paikka toiseen erään. Hieman harmillista, kun toiveissa oli päästä kisaamaan kavereiden kanssa samaan erään.

Verrytellessä mietitytti vähän vasemman polven kunto. Se oli vielä hiukan aran tuntuinen eiliseltä. Päätin kuitenkin lähteä juoksemaan, kun matka ei kuitenkaan niin pitkä ollut. Valmistautuminen sujui rutiininomaisemmin kuin eilen. Vaihdoin piikkaritkin vasta ihan viime hetkillä enkä heittänyt takkia pois liian aikaisin.

Olin miettinyt, että täytyy lähteä agressiivisesti liikkeelle ja se onnistuikin hyvin. Olin letkassa ihan hyvillä sijoituksilla ensimmäisen kierroksen lopussa. Kello näytti jotain vähän päälle 30 s jossa kohtaa mieleen tuli, että mahtoiko alku olla kuitenkin turhan lujaa. Siitä alkoikin sitten väkeä valua ohi eikä minulla riittänyt paukkuja seurata. Sammuin oikeastaan aika täysin ja luulenpa, että eilen en missään vaiheessa juossut yhtä hitaasti kuin viimeiset kierrokset tänään. Aika oli 2'30,64 taisi olla kaikkien aikojen surkein tulos minulta. Hauskaa tälläkin kertaa silti oli ja oli mukava nähdä, että ehdin porukan vauhtiin edes ensimmäisellä kierroksella.

Pikkuisen turhaa ryntäilyä tässä nyt kuitenkin oli eikä aika todellakaan tyydytä. Ei tässä nyt kuitenkaan kannata itkua alkaa tuhertamaan, kun sai kuitenkin juosta kasisatasta hienossa kisassa.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Avoimet Helsy -hallit, 1, kisapäivä

Kun sain tietää tämän viikkoisesta Helsingin työmatkasta, menin hetki kilpailukalenterista katsomaan, onko lähialueella sopivia kisoja. Helsingin seudun yleisurheilu järjestää tänä viikonloppuna kaksipäiväiset kisat, joissa tänään juostiin 1500 metriä ja huomenna 800 metriä. Laitoin heti ilmoittautumiset sisään ja täällä sitä nyt ollaan. Eilinen venyi todella myöhään, kun työnantajan bileet jatkuivat puoleen yöhön saakka. Tänään oli kuitenkin hyvin aikaa nukkua pitkään kisojen alkaessa vasta 15.00 ja oman startin ollessa klo 17.40.

Kisassa oli osallistujia kahteen erään asti, joten yksin ei tarvinnut juosta. Hyvä tunnelma kisapaikalla oli muutenkin, kun yleisöäkin oli eksynyt paikalle. Hallissa mahtui hyvin verryttelemään, mikä oli hyvä koska ulkona oli rankka vesisade. Pääsin ottamaan yhden pidemmän ratavedonkin muiden 1500 metrin starttien lomassa.

Omassa lähdössä jäin aluksi melko häntäpäähän, mutta en kuitenkaan pudonnut letkasta. Roikuin kolme ensimmäistä kierrosta joukon mukana vaikka meinasin hetkittäin tipahtaa kyydistä. Kun matkaa oli jäljellä neljä kierrosta, aloin kiriä vauhtia. Pääsin aika nopeasti useasta juoksijasta ohi ja minullakin tuli siitä parempi olo. Nähtävästi se on totta, kun sanotaan että vaikealla hetkellä kannattaa yrittää kiristää vauhtia.

Olin nähdäkseni jossain vaiheessa jo porukan kolmantena, kunnes viimeisen kolmensadan metrin aikana minusta mentiin ohi. Yritin lähteä mukaan, mutta tuohon rytminvaihdokseen en enää saanut kirittyä vauhtia. Loppusuoralla vielä yksi juoksija tuli ohi.

Kisasta jäi kuitenkin tosi hyvä mieli ja aika 4'45,23 oli kuitenkin yli neljän sekunnin parannus viime viikonloppuun. Ei huono!