maanantai 25. maaliskuuta 2019

Aktia-cup

Vantaalla juostava Aktia-cup valikoitui kisaohjelmaan, koska se on sopivasti puolessa välissä valmistautumista kohti SM-maantietä. Aktia-cup on perinteikäs talvijuoksusarja, jossa on tosi hyvä taso ja varmasti kirittäjiä olipa oma kuntoni sitten mitä tahansa. Maaliskuussa juostava viimeinen osakilpailu on yleensä ollut varsin hyvissä olosuhteissa, joten siinäkin mielessä saisin tarkkaa tietoa tämän hetkisestä kunnosta. Valitettavasti pari edellistä viikkoa on mennyt treenien suhteen alamaissa töiden vietyä enimmät mehut. En ole juossut viimeiseen pariin viikkoon juuri ollenkaan. Ajattelin silti, että kyllä minä sulalla asfaltilla juoksen alle 37'00.

Kisa-aamu valkeni tuulisena ja sateisena. Lämpötila oli niukasti plussan puolella, joten kisa-asuksi valitsin shortsit, teknisen pitkähihaisen paidan, seuran kisapaidan, hikinauhan ja hanskat. Suojasin vielä kaulan putkihuivilla ja laitoin aurinkolasit suojaamaan silmiä tuulelta. Verrytellessä tunsin oloni ihan hyväksi ja etenkin jalat tuntuivat kevyiltä. Mistäpä ne rasittuneet olisivatkaan näillä kilometreillä? Mielessä jyskytti kuitenkin jo tässä vaiheessa, ettei vauhtikestävyys tule riittämään tänään.

Starttiviivalla oli hirveä tungos, kun nelisensataa juoksijaa asettautui kapealle kevyenliikenteen väylälle odottamaan lähtölaukausta. Huoletti, että jäänkö jalkoihin, kun kaukaa takaakin kuulin porukan puhuvan jostain 35' alituksista. Päästiin kuitenkin liikkeelle kommelluksitta ja porukkaa alkoi lappaa ohi oikealta ja vasemmalta. Yritin päästä sopiviin peeseihin, mutta varmaan tottumattomuuttakin tein turhia ohituksia juoksun tuntuessa peesissä helpolta. Aika pian tilanne kääntyi siten, että minä en enää ohitellut ketään ja jäin itse enimmäkseen ohitettavaksi. Mieli alkoi olla maassa, kun jalatkin tuntuivat niin raskaalta, että hyvä kun pääsin korotetuista suojateistä ylitse. Matka kääntöpaikalle tuntui kestävän hirveän kauan.

Paluumatkalla pujottelukeppinä oleminen jatkui. Melko pian tuli aika jyrkkä alamäki, jossa yhtä-äkkiä rullasinkin useista juoksijoista ohi ihan kuin olisin ottanut erikseen sprintin siinä kohtaa. Mäen alla samat juoksijat taas ohittivat minut uudestaan. Mahtoivat ihmetellä, että mitä se nyt vouhottaa. Todellisuudessa annoin vain jalkojen rullata vapaasti alamäkeen enkä jarrutellut vauhtia ollenkaan.

Loppumatkasta en meinannut nähdä enää eteeni, sateen peitettyä aurinkolasit vesipisaroilla. Yritin nostaa laseja otsalle, mutta eivät ne pysyneet. Lopulta oltiin viimeisillä sadoilla metreillä ja ajattelin, että kohta tämäkin kurjuus loppuu. Siinä vaiheessa kaverini Mikko ohitti minut, mutta ei päässyt heti karkuun. Mietin hetken mitä teen ja päätin yrittää edes tässä kohtaa puristaa loppuun sen mitä irtoaa. Pääsinkin yllättäen ohi ja yritin jatkaa kiihdyttämistä maaliin asti. Olin aika ällikällä lyöty kun ei Mikko sieltä tullutkaan uudelleen ohi. Olen kuitenkin tavallisesti selvästi Mikkoa hitaampi. Pientä piristystä loppukirin taittuessa minun eduksi.

Loppuaika 37'36 on sellainen, ettei mielestäni kannata lähteä tien tukkeeksi SM-maantielle. Samana viikonloppuna kuitenkin järjestetään veteraanien SM-maantiejuoksut joissa pääsen juoksemaan puolikasta hyvässä porukassa ja matkustaminenkin helpottuu juoksun ollessa jo lauantaina.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Huono treeniviikko, mutta hyvä työviikko

Kuluneella viikolla en saanut treenattua ihan siten kuin olin suunnitellut. Syvennyin töissä erääseen  kiinnostavaan ongelmaan niin tiukasti, että pitkien päivien päätteeksi en jaksanutkaan enää lähteä juoksemaan. Aamuisin tunsin oloni väsyneeksi, jolloin lenkkivaatteiden päälle kiskomista enemmän kiinnosti nukkua vielä tunteroinen lisää. Sama jatkui läpi viikon ja tuumasin että parin kovan treeniviikon jälkeen ei kevyempi jakso tee välttämättä pahaa. Olihan minulla jo viime viikon päätteeksi olo, että on tullut ahnehdittua liikaa määrää ja tehoa liian nopeasti. Ajattelin, että lauantaina jaksaisin treenata taas normaalisti. Niin siinä kuitenkin kävi, lauantainakaan ei intoa löytynyt ja vedin lonkkaa koko päivän.

Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että teen kiinnostavaa ja palkitsevaa työtä. Olen ammatiltani koodari. Olen koodaillut ihan pienestä pitäen siitä lähtien, kun ensimmäinen kotitietokone meille hankittiin. Niinpä ammatti ohjelmistotuotannon parissa on ollut minulle todellinen unelmatyö ja koen olevani onnekas päästessäni ansaitsemaan leipäni juuri koodaamalla. Yhtenä varjopuolena tässä työssä toki on, että mielenkiintoisia ongelmia voi joskus olla vaikea työntää mielestä työajan päätyttyä. Joskus pitää nähdä erityisesti vaivaa siihen, että työtä tulisi tasapainotettua liikunta- ja musiikkiharrastuksilla.

Onneksi sain lauantai-iltana viestiä, että aamulla olisi yhteislenkkiä tarjolla. Paljon helpompi motivoitua lenkille kavereiden kanssa kuin yksin. Niinpä tänä aamuna käytiin kolmestaan kevätsäässä reilun parin tunnin ajan hölkkäilemässä ja rupattelemassa kaikkia mahdollisia juttuja.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Pientä ylilyöntiä tehojen ja harjoitusmäärän suhteen

Tällä viikolla en onnistunut tekemään kaikkia harjoituksia aivan sunnitelmieni mukaan. Olen lisännyt samaan aikaan tehoja ja harjoitusmäärää, joka alkaa epäilemättä tuntua. Minunkin pitäisi muistaa antaa itselleni aikaa sopeutua kasvaneeseen harjoitusmäärään, vaikken vielä harjoittelekaan yhtä kovaa kuin mitä joskus aiemmin olen pystynyt vetämään.

Ensimmäiset ylilyönnit sattuivat keskiviikkona, kun kävin tekemässä kovan treenin kuntosalin matolla. Suunnitelmissani oli vetää 5 x 8' / 2' aloittaen 16 km / h nopeudella ja nostavani vauhtia kohti 16,5 km / h tahtia myöhemmissä vedoissa. Ensimmäinen veto meni ihan mukavasti 16 km / h tasolla. Aloitin seuraavan vedon 16,2 km / h vauhtia ja melko nopeasti tunsin, että nyt meni mittari punaiselle. Rimpuilin kuitenkin vedon loppuun saakka samaa vauhtia mietiskellen mielessäni, että pitääkö vedot jättää tähän. Päätin kuitenkin jatkaa harjoitusta, mutta pudotin vauhdin takaisin 16 km / h lukemiin. Tällä tavoin sain vedettyä neljä toistoa, mutta missään mielessä meininki ei ollut enää sitä rentoa vauhtikestävyysjuoksua, mitä olin suunnitellut. Kävin pukuhuonessa juomassa palautusjuoman ja siinä energiageeliä imeskellessä tuntui synkeältä lähteä tekemään päälle vielä voimatreeni. Pienen hetken itseäni pukkarin lattialta kokoiltuani sain kuitenkin jonkin verran malliksi nujuttua punttien kanssa.

Seuraavana aamuna ei tuntunut yhtään siltä, että huvittaisi lähteä juoksemaan kympin peruslenkkiä. Väsytti ja nukutti. Käänsin lopulta kylkeä ja jätin iltapäivälläkin lenkin välistä. Vielä perjantainakaan ei tuntunut olo palautuneelta, joten seuraavan kerran puin lenkkivaatteet päälle vasta lauantaina.

Parin lepopäivän jälkeen tuntui ihan hyvältä lähteä tekemään uutta kovaa harjoitusta. Olin suunnitelut juoksevani 10 km tasavauhtista ulkona, mutta täällä Oulussa oli taas lähes samanlainen myräkkä kuin viime lauantainakin. Niinpä suuntasin taas Ouluhallille. Kymmenen kilometrin tv kova 304 metrin rataa kiertäen ei tuntunut houkuttelevalta. Samalla ajattelin, että kun nyt kerran radalla ollaan niin käytetään sitten hyväksi tilaisuus pitää vähän kovempia vauhteja. Päädyin juoksemaan 25 x 400 m / 200 m harjoituksen. Siinä on se hyvä puoli, että pystyn juoksemaan lujempaa mitä tv kovassa, mutta lyhyiden palautusten ansiosta aineenvaihdunnallinenkin puoli pysyy hyvin päällä koko harjoituksen ajan. Juoksua kertyy myös kokonaisuudessaan melko pitkästi, joten se tukee myös hyvin puolimaratonille valmistautumista siinäkin mielessä. Laskeskelin sopivaksi aloitusvauhdiksi 1'28 mikä tuntuikin ihan hyvältä. Sovitan tällaiseen treeniin vauhdit siten, että aloitus tuntuu helpolta, mutta viimeisissä vedoissa joudun jo keskittymään rentouteen ja vauhdinpitoon. Viimeiset vedot sujuivat jo 1'25 aikoihin. Ihan viimeisessä vedossa nostin jokaisella rataosuudella vauhtia samaan tyyliin, mitä kisassakin tehtäisiin pitkässä loppukirissä. Harjoitus sujui oikein mukavasti. Pari lepopäivää oli tehnyt hyvää ja onnistuin myös valitsemaan nykykuntoon nähden sopivat vauhdit.

Tänään juostiin porukalla pitkä lenkkiä hyvin rauhallista vauhtia. Oli mukava saada kavereita mukaan lenkille ja tehot pysyivät sopivan rentoina. Näin sain viikon hyvin päätökseen ja pääsin toivottavsti yli pienistä ylilyönneistä mitä tehojen ja määrien lisäyksen suhteen on tullut tehtyä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tähtäimessä kevään maantiejuoksut

Nyt kun vedin hallikauden vähän rennommalla otteella ja kävin kisoissa, alkoi herätä into katsoa minkälaisiin tuloksiin pääsisin suunnitelmallisella harjoittelulla. Kilpaileminen tuntui muutenkin niin innostavalta, että yritin syynätä kaikki mahdolliset jäljellä olevat hallikisat josko jotain vielä löytyisi. Kun mitään järkevää ei enää ollut tarjolla, päätin alkaa valmistautumaan kevään maantiejuoksuihin. On vielä vähän epäselvää osallistunko veteraanien vai yleisen sarjan SM maantielle, mutta päätös kirkastunee lähiviikkojen aikana.

Suunnittelemani harjoitusohjelma on melko yksinkertainen ja blogiani seuranneille tutunoloinen. Runsaasti perusjuoksua ja iso panostus vauhtikestävyyden kasvattamiseen. Yhden selkeän uudistuksen olen tehnyt ja se on viikottainen lepopäivä maanantaina. Neljänkympin lähestyessä lienee viisainta panostaa vähän ekstraa palautumiseen. Satunnaisia lepopäiviä saattaa tulla enemmänkin, mutta ainakin tuon yhden aion joka viikko pitää.

Ensimmäisen treeniviikon ollessa läjässä fiilis on ihan hyvä. Treenimäärä pompsahti aika paljon alkuvuoden viikoista, mutta ei mitenkään hallitsemattomasti. Perjantaina olin sen verran väsynyt että jätin treenit kokonaan välistä. Joskus oikein uupuneena palauttavaa lenkkiä parempi vaihtoehto on ihan täyslepo.

Kävin keskiviikkona pitkästä aikaa salillakin. Juoksin ensin matolla 3 x 10' / 5' jonka jälkeen nujusin vähän punttien kanssa. Tuntuipa melko synkältä alkaa tekemään voimaharjoittelua suoraan kovan treenin päälle, mutta kerta viikkoon ei pitäisi olla liikaa. Ehkä vähän enempäänkin voisi pyrkiä. Lauantaina oli tarkoitus juosta 10 km tv kova, mutta täällä Oulussa oli sen verran kova lumimyräkkä, että päätin siirtää harjoituksen Ouluhallille. Juoksin siellä 10 x 1000 m / 1' harjoituksen joka sujui oikein hyvin. Viikon kruunasi sunnuntaina juoksemani 25 km rauhallinen pitkä lenkki. Määräähän tosiaan kertyi jo yli 110 km joka on melko paljon edellisviikkoihin verrattuna. Useaan kuukauteen suurimmat määrät on olleet 60 ... 70 km paikkeilla. Fiilis ei silti ole väsynyt, pikemminkin päinvastoin. Siitä se kunto lähtee nousemaan kun muistaa treenatakkin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Juoksun iloa Hipposhallissa toisena kisapäivänä

Tänään oli kisaohjelmassa 800 m sekä 3000 m. Olen odottanut uutta kasia innolla. Tämähän on ehkä hauskin ratajuoksun kisamuoto. Haaveilin 2'20 alituksesta. Olisi hyviä vetojuhtia tarjolla ja kisapaikka on hyvä tuloksen tekoon. Verkkaa päästiin tekemään juoksusuoralla ihan hyvin, mutta pitempiä vetoja siinä oli hankala ottaa. Olin kuitenkin positiivisella, suorastaan pulppuavan iloisella mielellä.

Tänään kisat etenivät hyvin aikataulussa. Meitä oli niin paljon, että startissa ryhmityimme kahdelle kaarelle. Upeaa päästä kisaamaan isolla porukalla. Sain varsin hyvän lähdön ja toiseen kaarteeseen tulin kärjessä! Eipä siinä kauaa tarvinnut keikkua kun pari juoksijaa tuli ohi. Koitin iskeä peesiin, mutta vaikeaa se oli.

Pari miestä tuli vielä ohi, mutta ei minulta vielä ollut eväät lopussa. Hiillostin vähän aikaa ja päätin iskeä ohi. Neljäs sija onnistui saavuttaa helposti, mutta suoran loppuessa hätäännyin vähän enkä uskaltanut jatkaa puristamista ulkokaarteessa. Virhe! Momentin menetettyäni en saanut kirittyä kaverista ohi enää millään, vaikka kaikkeni yritin. Aika oli niukasti kauden paras, 2'21,48. Kaverista jäin muutamalla kymmenyksellä.

Väliä seuraavaan starttiin oli 1 h 45 min. Otin perus loppuverryttelyn, jonka jälkeen menin tekemään vähän välineostoksia. Oli hyvä paikka ostaa piikkarit, kun pääsee testaamaan kenkiä ja vielä kisan jälkeisillä jaloilla. Sitten vaan pientä höntsää ja pari aukkaria. Ei kolmelle tonnille tarvinnut kasin jälkeen enää hirveästi elimistöä herätellä.

Lopulta aika oli kulutettu ja päästiin juoksemaan. Olin ällikällä lyöty kun itsekin juoksin eka tonnin 3'20 ja jäin koko ajan porukasta. Olin aivan varma, että joku sieltä hyytyy. Arvelin, että ei irtoa tänään 10'00 alitus ja juoksin sitten omaa rentoa juoksua loppuun. Yritin vähän kiriä vauhtia viimeiselle tonnille. Minut ohitti kierroksella aika monta tyyppiä. Enpä muista koskaan olleeni näin heittopussina! Lopulta kerkesin maaliin ajassa 10'18,91. Ihan ok parannusta taas kauden parhaaseen.

Käteen jäi siis viime vuosiin nähden todella heikkoja aikoja, mutta jostain syystä tosi iloinen mieli. Juoksu, kilvoittelu ja kaikkensa yrittäminen on siistiä eikä se siitä riipu mitä tulosliuskassa lukee. Lisäksi kaikkien tuttujen näkeminen antaa paljon mukavia muistoja. Antoisaa kisata välillä ainoastaan sen takia, että kilpajuoksu on niin mahtavaa.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Kauden parasta 1500 metrillä veteraanien hallikisoissa

Tänään juoksin Jyväskylässä aikuisurheiluliiton SM-halleissa 1500 m. Akattelin, että pääsisin jo lähemmäs 4'40, tai ainakin alle 4'50. Joka tapauksessa kivat kisat tiedossa, kuten aina näissä ympyröissä.

Verryttelin tänä keväänä hankittujen oppien mukaisesti. Otin puoli tuntia ennen starttia pari hapollista vetoa. Ainoa ongelma ilmeni kokoonnuttuamme kilpailupaikalle. Aikataulu olikin noin 20 minuuttia myöhässä ja ennen meidän starttia oli vielä kaksi muuta 1500 m erää. Siinä pääsi hiukan jäähtymään, kun en oikein tiennyt koska päästään lähtemään.

Lopulta päästiin matkaan. Porukkaa oli niin paljon, että järjestäydyimme kahteen riviin. Mahtavaa! Startissa oli vähän hankala löytää omaa paikkaa, mutta etusuoralla pääsin jo sisäradalle. Aika kyytiä ryhmä juoksi ja minä yritin pysyä porukan mukana. Pari kierrosta se onnistuikin, mutta sitten aloin jäädä. En mahtanut muuta kuin yrittää juosta rennosti.

Ratakello lupaili kohtuullista aikaa, kunhan vain onnistuisin pitämään jonkinlaista vauhtia. Ajaksi tulikin 4'47,98 mikä oli minusta ihan hyvä - kauden parasta kuitenkin.  Huomenna homma jatkuu kasisatasella ja 3000 metrillä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kasin juoksun vimmaa Santa Claus -halleissa


Eilen olin taas Rovaniemellä osallistumassa kasisataselle Lapin Lukon järjestämissä Santa Claus -halleissa. Vaikka edellisestä kisasta oli alle viikko aikaa, ajattelin pystyväni parantamaan edelliskerran tulosta hieman. Kova kisa olisi luultavasti nostanut kuntoa vähän ja nyt olisi tuoreemmassa muistissa miten kasia taas pitikään juosta.

Kisapaikalla oli tällä kertaa mukavasti porukkaa. Seurastani Kuivasjärven Aurasta oli paljon osallistujia, koska he olivat viikonloppuna Urheiluopistolla leirillä. Valmistautuminen tuntui menevän jo rutinoituneemmin, olihan tämä jo kolmas kisapäivä tälle vuodelle. Vaihdoin verryttelykamppeet päälle ja aloin keräilemään lämpöjä. Hallissa oli suorastaan kuuma, joten takkia ei tarvinnut verrytellessä. Radalle ei päässyt kuin pikamatkojen starttien välissä, koska kisat olivat jo menossa. Hyödynsin kuntopyöriä ja puikkasin radalle aina kun tilaa tuli. Otin ensimmäiset aukaisuvedot kolme varttia ennen starttia. Aloitin muutamalla noin viidenkymmenen metrin vedolla rentoutta hakien ja pidin pitkähköt palautukset. Näissä on tarkoituksena virittää lihakset valmiiksi nopeaa juoksua varten.

Kysyin aamulla siskoltani, joka on kokenut maileri, vinkkejä kasin verryttelyihin. Kannattaa kuulemma ottaa muutama vähän pitempi hapollinen veto puolisen tuntia ennen starttia. Niinpä juoksin ensin lenkkarit jalassa parin sadan metrin vedon. Kylläpä tuntui askel raskaalta! Pidin aika reilun tauon, join vähän vettä ja vaihdoin piikkarit jalkaan. Toinen veto ei paljoa paremmalta tuntunut ja tässä kohtaa fiilis meinasi päästä vähän laskemaan. Mitenkä tässä saisi parannusta aikaan edelliseen aikaan, kun yksi 200 m ratakierros tuntuu jo näin raskaalta? Päätin, ettei tänne ole tultu huonoa kuntoa murehtimaan ja ottaa kaikki irti kisasta. Jatkoin verryttelyä ja oman startin lähestyessä hermostuminen kasvoi aika suureksi.

Kokoonnuimme vähitellen lähtöpaikalle. Jotkut kyselivät, että mitä vauhtia meinaan lähteä matkaan. Minulle 2’20 olisi jo todella hyvä juoksu. Muut olivat mielestäni reilusti nopeampia, aina mahdollisista 2'00 alittajista sinne 2'15 asti. Heistä olisi otettava kaikki mahdollinen vetoapu niin pitkään kuin jaksaa. Lopulta lähettäjä kutsui meidät viivalle ja hoin mielessäni että juokse lujaa, juokse lujaa, juokse lujaa. Lähtökomentoja odotellessa jännitys ja paniikki kasvoi. Sekunnit tuntuivat tosi pitkiltä.

Lopulta lähtölaukaus vapauttaa. Ryntään villisti kohti ensimmäistä kaarretta. Juoksen niin lujaa kuin pystyn. Kärki on karkaamassa, mutta pysyn toisen ryhmän perällä vauhdissa. Löydän paikkani jonosta ja rimpuilen ensimmäisen kierroksen hakien rytmiä. Alan miettiä, voisinkohan ohittaa pari edessä menevää juoksijaa. Tajuan että voimia on reservissä. Nyt ei säästellä. Ohitan yhden juoksijan, mutta en pääse ohi toisesta millään. Palaan sisäradalle, etten joudu juoksemaan kaarteessa kakkosradalla. Veri poreilee suonissa, nyt irtoaa happoja. Haukon henkeä minkä pystyn. Hengästys tuntuu järjettömältä, mahdottomalta. Enää muutama sata metriä jäljellä. Edellä juoksija alkaa päästä irti. Yritän takoa sen minkä pystyn. Porukka kannustaa. Kuulen siskon huutavan: "käsillä käsillä!" Yritän totella ja tehostaa juoksua pumppaamalla käsillä vauhtia. Taistelen hyytymistä vastaan. Viimeinen kierros alkaa, yritä edes! Pusken menemään ja koetan pysyä radalla. Voimat alkaa olla lopussa. Onneksi loppusuora armahtaa. Viimeisen puristuksen aikana jaloista muuttuu luut kumiksi ja jalat venkoilevat alla ihan miten sattuu. Pääsen kuitenkin maaliviivasta yli kaatumatta.

Sijoitus (5.) ja aika (2'21,87) eivät taaskaan kovin mairittelevia olleet, mutta paransin sentään edellisestä kerrasta pari kolme sekuntia. Edelliseen kasin juoksuun verrattuna fiilis oli paljon parempi. Tällä kertaa ei jäänyt hirveästi paukkuja käyttämättä. Mielestäni tässä oli sellaista kasin juoksun vimmaa, minkä vuoksi näitä haluan juosta. Tästä jäi hyvä mieli.