Syys- ja talviharjoittelu on ollut helmikuuhun asti sangen katkonaista. Ennen tammikuuta en saanut juostua juurikaan yli 50 km viikkoja. Tammikuussa aloin nostaa juoksumääriä ja tuli juostua yksi yli satasen viikkokin. Harjoittelustani on kuitenkin tyystin puuttunut vauhtiharjoittelu jo pitkän aikaa.
Seurauksena olen tuntenut epävarmuutta siitä olenko menettänyt edellisvuonna hankkimani vauhtikestävyyskunnon ja kykenisinkö enää juoksemaan kymppiäkään alle 43 minuutin kuten viime kevään avauskisassa Iissä. Seurauksena epävarmuudesta on ollut jopa suunniteltujen vauhtiharjoitusten väliin jättäminen.
Päätin nujertaa pelkoni osallistumalla Rovaniemellä ystävänpäivänä järjestettävään talvisarjan osakilpailuun. Osallistuin tällä kertaa kympin kuntosarjaan. Suunnittelin etukäteen välttäväni liian yltiöpäistä lähtöä ja kiristäväni vauhtia kisan loppua kohti koko ajan. Tarkoituksena oli välttää liian kovaa aloitusta, sillä minulla ei ollut mitään tuntumaa siitä, kuinka kovaa vauhtia kestäisin juosta.
Kisapaikalla ilmoittautumispaikan löytäminen tuotti vaikeuksia. Kisahan lähtee hiihtostadionilta, ja siellä oli samaan aikaan hiihtokilpailut. Ne olivat vetäneet melkoisesti osanottajia ja yleisöäkin paikalle. Kukaan ei tuntunut tietävän talvisarjajuoksusta muuta kuin lähtöpaikan.
Ilokseni tapasin edellisistä kilpailuista tuttuja kasvoja kisapaikalla. Oli mukava vaihtaa kuulumisia viime kaudesta ja talviharjoittelusta ennen lämmittelyjä. Siirryin kuitenkin melko nopeasti tekemään lämmittelyvetoja ja tunnustelemaan reitin alustaa. Lämmittelyssä tuntuma ei ollut kovin lupaava. Kovaa juokseminen ei tuntunut houkuttelevalta, ja tuntui pientä kipuilua oikeassa etureidessä ja vasemmassa sääressä. Tässä vaiheessa en kuitenkaan viitsinyt enää perua leikkiin ryhtymistä.
Omituista kyllä, lähtölaukauksen kuultuani kovavauhtinen juoksu tuntuikin äkkiä maailman luonnollisimmalta asialta. Alkurynnistyksen jälkeen onnistuin suitsemaan vauhtia järkevälle tasolle, ja aloin tunnustellen kiihdyttämään vauhtia yhä kovemmaksi. Näin kuitenkin jo aloituksesta, että kovin montaa selkää edelläni ei ollut. Viitosen kääntöpaikalla melko moni edellä juoksevista kääntyi takaisin, joten uumoilin kohtalaista sijoitusta.
Kympin kääntöpaikkaa lähestyessäni laskin vastaantulevat juoksijat, ja totesin olevani seitsemäntenä. Kovimmat menivät selvästi tavoittamattomissa, mutta edelläni juoksi kaksi tyyppiä, jotka olivat aiemmin menomatkalla ohittaneet minut kykenemättä kuitenkaan karkaamaan kovin kauas. Jatkuvasti kiristyvän vauhdin seurauksena onnistuin ottamaan juoksijat kiinni ja ohittamaan heidät.
Tiedän olevani surkea loppukirissä, joten jatkoin vauhdin kiristämistä tavoitteenani näännyttää takana kantaan iskeytyneet juoksijat. Taktiikka onnistuikin mainiosti, joskin kavereiden takana pitäminen vaati ehkä elämäni tähän mennessä kovimman loppukirin. Kiitoksia noille kahdelle hyvän kilpailun johdosta.
Aikani oli 40.45 eli tilastojen valossa kilpailun viidenneksi paras aika. Miesten yleisessä sarjassa olisin sijoittunut neljänneksi, kuntosarjassa olin ykkönen. Tässä vaiheessa kyllä harmitti kuntosarjaan ilmoittautuminen ja mietitytti, että miksi sellainen pitää olla edes olemassa tällaisessa kuntoilutapahtumassa. Itse päädyin kuntosarjaan järjestäjien kehotuksesta.
Sijoituksista viis, aikaan ja juoksuun olin hyvinkin tyytyväinen. Talviolosuhteissa pidän sitä itselleni hyvänä suorituksena. Lisäksi onnistuin noudattamaan etukäteen miettimääni taktiikkaa hyvin, ja kunto ei pettänytmissään vaiheessa. Kilpailuviettikin sai täyttymyksensä erittäin kovassa kamppailussa noita kahta juoksijaa vastaan. Tunnen olevani hyvässä iskussa kevään harjoituksia ja kisoja varten.
