2. treeniviikko kohti Oulun juoksua

Eilisiltapäivä meni bänditreeneissä, joten en ehtinytkään päivittää blogia. Tällä viikolla treeni  on jatkunut tosi hyvissä fiiliksissä ja kunto on selvässä nousussa. Jalka on tuntunut kevyeltä niin kovissa kuin kevyissäkin treeneissä. Tässäpä viikon juoksuharjoitukset listattuna. Lenkki on aina kevyt ellei muuta mainita.

Ma: ap 6 km, ip 10 km sis 10 x 15 s / 45 s
Ti: ap 10 km, ip 10 km
Ke: ap 6 km, ip 23 km sis 15 km reipasta 4'08 / km
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 10 km, ip 6 km
La: ap 10 km sis 6 km tv kova 3'46 / km, ip 7 km
Su: ap 28 km pitkä

Juoksu tuntui tosi herkältä ja keskiviikon sekä lauantain treeneissä juoksin tavoitetta nopeammin oikeastaan lähes itsestään. Aina kun vilkaisin kelloa, vauhti oli tavoitetta nopeampaa. Pidin vain mielessä, että juokse rennosti ja keskity hyvään rytmiin ja ryhtiin. Tulevalla viikolla ei ole mitään syytä yrittää juosta tätä nopeammin tai pidempään, vaan se on jo hyvä mikäli saan vakiinnutettua tämän tason. Sunnuntaina pääsin taas mukaan yhteislenkille, jossa juostiin tosi rauhallista vauhtia. Se passaa nyt oikein hyvin rytmitykseen, kun mulla on kuitenkin tasavauhtista reipasta ja kovaa jo juostuna.

Ainoa ongelman tapainen oli, että keskiviikon lenkin tuloksena kehkeytyi rakko vasemman jalan isovarpaan alle. Se on aiheuttanut pientä jomotusta mikä ei juostessa oikeastaan tunnu. Sain rakon puhkaistua torstaina mikä helpotti jo enimpiä. Nyt pitää vaan olla tarkkana ettei varvas pääse tulehtumaan.

Sellainen havainto vielä, että nyt saavutettu hyvä fiilis tuntuu säteilevän harjoitusten ulkopuolelle kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Vielä kun perjantaina ja lauantaina sai seurata Ruotsiottelun huippujännittäviä hetkiä niin on hyvin virtaa tähän alkavaan treeniviikkoon. Vielä vajaat kolme viikkoa kisaan ja tuntuu että vielä ehtii tehdä paljonkin ennen sitä.

1. treeniviikko kohti Oulun Juoksua

Veteraanikisojen juoksut tuntuivat sen verran hyviltä, että löysin itseni selaamasta kilpailukalenteria. Aika pian olikin ilmoittautuminen sisässä Oulun juoksuun. Kisojen väliin jää viisi viikkoa, joista ensimmäinen meni alkupuoliskolta ratakisoista ja matkustamisesta palautumiseen. Kävin keskiviikkona tunnustelemassa vauhtijuoksua vauhtileikittelemällä 20 x 10 s / 50 s Puolivälinkankaan kuntoradalla. Torstaina juoksin töistä kotiin Auranmajan kautta. Matkaa kertyi 23 km, joka otti yllättävän koville. Olin ajatellut tehdä seuraavan kovan treenin jo perjantaina, mutta siirsin sen lauantaille palautumisen ollessa vielä selvästi kesken. Tämä sattumus pisti miettimään, kannattaako yrittää treenata ihan näin fiilispohjaisesti. Tavallaan ihan hauskaa, mutta uskon pienellä suunnitelmallisuudella pääseväni parempiin tuloksiin.
Niinpä käytin lauantaiaamuna hieman aikaa harjoitussuunnitelman laatimiseen. Viime kaudet on menneet aika monimutkaisia progressioita viritellessä. Tulokset on olleet ihan kohtuullisia, mutta luulen homman olleen menossa liian vaikeaksi edistymisen kannalta. Juoksutreeni on kuitenkin pohjimmiltaan melko yksinkertaista puuhaa. Mitään kovin erikoista en siksi tällä kertaa meinaa tehdä.
Olen merkannut viikkoon "reipasta", "tv kova", "10 x 15 s / 45 s" sekä "pitkis" -nimityksillä olevat harjoitukset. En ole lyönyt harjoitusten tarkempaa sisältöä vielä lukkoon sen enempää, mutta tv kovan meinaan juosta pyöräteitä pitkin kulkevalla 6 km reitillä. Se vastaa hyvin Oulun juoksun reitin vaatimuksia ja valmistanee vauhdin pitoon asfaltilla paremmin kuin ratajuoksu.
Sain veteraanikisojen tuloksista hyvät lähtökohdat treenivauhtien säätämiseen. Ennen kisoja tuli lähdettyä koviin treeneihin vanhasta muistista hieman liian lujaa, joka johti pieniin hyytymisiin harjoituksissa. Kisoissa täysillä vedetty suoritus palauttaa realismia näkemyksiin omasta kuntotasosta ja kympin kisavauhdin 3'44 / km perusteella tv kovan sopiva treenivauhti on siellä 3'55 ... 4'00 / km tai pehmeällä kuntoradalla jopa 4'05 / km. Reippaan vauhdiksi arvioin 4'10...4'20 / km. Pitkiksillä sopivan rentoa lätkytystä siellä 5'00 / km paikkeilla. Nyt kun ohjelmassa ei ole pitkiä kovavauhtisia intervalleja ollenkaan, ajattelin että nuo 15 s pyrähdykset muistuttaisivat hieman nopeammasta juoksusta.
Kävin lauantaina kokeilemassa menoa esimmäisen tv kovan parissa ja keskivauhti asettui 3'55 / km tasolle kohtuullisen rennosti. Vauhti tuntui melkolailla optimaaliselta tälle kunnolle. Pientä ahdistusta se aiheuttaa ja varsinkin 3 km kohdalta eteenpäin tekee mieli hidastaa, mutta ei ole pakko. Vauhti ei kuitenkaan ole niin kova, etteikö jaksaisi loppuun saakka kiinnittää huomiota myös ryhtiin, käsien käyttöön ja hyvään rytmiin. Sunnuntaina palauteltiin kavereiden kanssa pitkällä lenkillä joka meni kyllä minun osalta jo varmaan kuormittavaksikin venyttyään 32 km mittaiseksi. Siinä juostessa ei tuntunut erityisen raskaalta kun juttu luisti, mutta kyllähän tuo sohvalla makaaminen riitti iltapäivän touhuiksi ja nyt aamulla ennen töihin lähtöä tuntuu palautuminen olevan vielä kesken.
Saapa nähdä mitä saan aikaiseksi. Ajattelin ehtiväni Oulun juoksussa maaliin nopeammin kuin toissa viikonloppuna ratakympiltä. Sen jälkeen olisikin vielä mahdollisuus juosta jokunen maasto- tai maantiejuoksu ennen lumien tuloa. Jospa tämä taas tästä!

Pronssia 10 000 metriltä SAUL SM-kisoissa

Tänään olikin sitten toisen kisapäivän vuoro. Jaloissa ei ollut kipuja, mutta tuntuivat hieman raskailta verryttelyssä. Päästiin onneksi matkaan melkein aikataulussa. Mulla oli kisan jälkeen kohtuu tiukka aikataulu ehtiä Oulun bussiin.
Lähdin aika rauhaksiin liikkeelle, mutta ensimmäinen tuhat metriä taisi mennä silti 3'42. Kaverit huutelivat väliaikoja ja kannustuksia joista oli kovasti apua. Jäin pääjoukosta ja kärjessä veti yksin Nummelan Aki hirmuvauhtia. Nakuttelin siinä hyvältä tuntuvaa vauhtia, kierroksia kun oli kuitenkin vielä parikymmentä jäljellä. Mietitytti kyllä, että miten jaksan perille asti.
Sain vitosen väliajaksi 18'50 ja aloin saavuttaa neljäntenä juossutta Markoa. Sain siitä mukavasti lisää potkua ja hetken peesiin jäämistä harkittuani päätin ohittaa ihan räväkästi, ettei niin herkästi lähdettäisi peesiin roikkumaan. Se onnistuikin mukavasti ja rytminvaihdos tuntui avaavan juoksua jotenkin. Jossain kohtaa kuulin Petrin äänen radan varresta huutavan, että 18 sekuntia eroa kolmanteen sijaan. Siitähän innostuin ja aloin jahtaamaan.
Kävi silleen hassusti, että juuri saavuttaessani kolmantena sarjassani juosseen Aki tuli taas kerran kierroksella ohi. Pronssisijalla juossut antoi kohteliaasti tietä ja luuli ehkä minunkin ohittavan kierroksella. Tartuin siihen ja paahdoin ohi parhaani mukaan. Loppumatka pitikin koittaa vetää kiihtyvästi että sija säilyisi. Maali tuli vastaan ajassa 37'28,55 joten jälkimmäinen viisi kilometriä tuli melko hyvin eiliseen 18'25 aikaan nähden. Tuntuikin paljon paremmalta kuin eilen missään vaiheessa.
Oikein mukava kisaviikonloppu! Oli mukava nähdä tuttuja ja toisten juoksujakin jonkin verran. Sain paljon kannustusta kisojen aikana mistä kiitokset. Lämmittää sydäntä kovasti.

Pronssia 5000 metriltä Aikuisurheilun SM-kisoissa

Matkustin Helsinkiin aamujunalla, jolla pääsee perille kätevästi ennen puolta päivää. Lyhyt matka Pasilasta Eläintarhan kentälle meni kätevästi kävellen, joskin kulku oli ohjattu Eläintarhan tunnelin kautta lähistöllä kulkevan triathlonreitin vuoksi. Tulipahan samalla käytyä katsomassa tuota treenipaikkaa, josta olen niin paljon kuullut puhuttavan. Sen verran oli  näistä ympyröistä taukoa kertynyt, että aluksi ei porukka meinannut tuntea ja heiluttelin ihmisille ilman vastakaikua. Kyllä se siitä kuitenkin aukesi ja tuntui, että joka nurkan takaa pöllähtää eteen tuttu naama.
Varmistin osallistumisen ja vaihdoin seura-asun päälle. Omaa kisaa odotellessa oli mukava katsoa muiden juoksuja. Lopulta calling tuli aika nopeasti ja siirryttiin odottamaan starttia. Olin melko hermostunut, vaikkei pitänyt lähteä kisaan liian vakavalla mielellä. Tahtoo se silti hiukan hirvittää, mitä edessä on.
Lähdin liikkeelle aika varovasti jonon hännille, josta hain oman paikkani ensimmäisen kierroksen aikana. Kärkiryhmä venyi heti aika pitkäksi ja siihen kyytiin en uskaltanut lähteä, kun vauhti oli mullakin jo niin kova tehtyihin harjoituksiin nähden. Jäin sitten juoksemaan omaa vauhtia vähän taaemmas. En katsonut taakseni, joten sieltä en tiedä ollenkaan miten kisa eteni.
Jossain vaiheessa pääjoukosta alkoi tippua pari juoksijaa joiden kiinni ottamisesta elättelin pieniä toiveita. Eroa oli kuitenkin kertynyt jo satakunta metriä, joka on kova homma ottaa kiinni alle kolmen kilometrin matkalla. Kärki ohitti minut kierroksella ja hetken päästä pääjoukko myös. Tuossa kohtaa jäin vähän heitä väistelemään, jonka jälkeen oli hankala lähteä uudestaan kirimään vauhtia. Viimeisellä parilla kierroksella olin vajaa sadan metrin päässä edellä kulkevasta selästä eikä välimatka millään alkanut kunnolla lyhentyä. Sain kuitenkin pientä vauhdinnostoa tehtyä. Maalissa olo ei ollut aivan kamala, mutta sen verran kovaa oli homma, etten saanut katsottua edes summittaista aikaa maalin vieressä olleesta isosta ratakellosta.
Tulos 18'25,33 riitti tällä kertaa kolmossijaan. Olen aikaan näihin taustoihin nähden kohtuu tyytyväinen. Vähän jäin harmittelemaan, etten yrittänyt roikkua joukon mukana pidempään. Juoksu tuntui hetkittäin sujuvankin ja eiköhän tänään tule kympillekin startattua.

Aikuisurheilukisoihin pika-aikataululla

Kun tajusin Aikuisurheiluliiton kisojen olevan elokuun 17. - 19. päivä ja ilmoittautumisen olevan vielä auki, syntyi aika nopeasti päätös lähteä mukaan. Olen juossut tänä vuonna hyvin vähän ja kunto on kaukana viime vuosien tasosta, mutta tarviiko sitä aina niin tosissaan ottaa? SAUL kisoissa on mukava tunnelma ja siellä pääsee kuitenkin juoksemaan 5000 m ja 10 000 m samoissa kisoissa. Viimeaikaisten treenien perusteella arvioisin pystyväni ehkä 19'00 ja 40'00 aikoihin ko. matkoilla.

Vielä hengissä

Enpä ole juossut edellisen kirjoituksen jälkeen käytännössä juuri ollenkaan. Kesäloma meni enimmäkseen luontokuvauksen parissa. Kävin pari kertaa vähän tunnustelemassa juoksua, joka tuntuikin yllättävän hyvältä.

Nyt töiden alettua onkin hyvä alkaa pitää vähän kunnostaankin huolta. Saa nähdä miten vakavissaan enää riittää intoa paukuttaa, mutta ei kannata ihan päästää kuntoa rapistumaan kun kerran treenaamalla saavuttanut tason, jolla päivittäinen juoksusta nauttiminen on mahdollista.

Tällaista tämä välillä on

Jouduin lopulta jättämään väliin Limingan piirinmestaruusmaastot eikä intoa näillä näkymin ole Perniöönkään lähtöön. Pari viikkoa sitten hyvin alkanut nousu katkesi vasemman nilkan kipuiluun. Olen miettinyt ongelmien syytä ja luultavasti takana on äkillisesti kovalla rytäkällä aloitettu treeni vasta paljastuneella asfaltilla. Nyt olenkin sitten kuluttanut vapaa aikaa lähinnä ajellen pieniä määriä maastopyörällä ja bongailemalla muuttolintuja.