Kauden parasta 1500 metrillä veteraanien hallikisoissa

Tänään juoksin Jyväskylässä aikuisurheiluliiton SM-halleissa 1500 m. Akattelin, että pääsisin jo lähemmäs 4'40, tai ainakin alle 4'50. Joka tapauksessa kivat kisat tiedossa, kuten aina näissä ympyröissä.

Verryttelin tänä keväänä hankittujen oppien mukaisesti. Otin puoli tuntia ennen starttia pari hapollista vetoa. Ainoa ongelma ilmeni kokoonnuttuamme kilpailupaikalle. Aikataulu olikin noin 20 minuuttia myöhässä ja ennen meidän starttia oli vielä kaksi muuta 1500 m erää. Siinä pääsi hiukan jäähtymään, kun en oikein tiennyt koska päästään lähtemään.

Lopulta päästiin matkaan. Porukkaa oli niin paljon, että järjestäydyimme kahteen riviin. Mahtavaa! Startissa oli vähän hankala löytää omaa paikkaa, mutta etusuoralla pääsin jo sisäradalle. Aika kyytiä ryhmä juoksi ja minä yritin pysyä porukan mukana. Pari kierrosta se onnistuikin, mutta sitten aloin jäädä. En mahtanut muuta kuin yrittää juosta rennosti.

Ratakello lupaili kohtuullista aikaa, kunhan vain onnistuisin pitämään jonkinlaista vauhtia. Ajaksi tulikin 4'47,98 mikä oli minusta ihan hyvä - kauden parasta kuitenkin.  Huomenna homma jatkuu kasisatasella ja 3000 metrillä.

Kasin juoksun vimmaa Santa Claus -halleissa

Eilen olin taas Rovaniemellä osallistumassa kasisataselle Lapin Lukon järjestämissä Santa Claus -halleissa. Vaikka edellisestä kisasta oli alle viikko aikaa, ajattelin pystyväni parantamaan edelliskerran tulosta hieman. Kova kisa olisi luultavasti nostanut kuntoa vähän ja nyt olisi tuoreemmassa muistissa miten kasia taas pitikään juosta.

Kisapaikalla oli tällä kertaa mukavasti porukkaa. Seurastani Kuivasjärven Aurasta oli paljon osallistujia, koska he olivat viikonloppuna Urheiluopistolla leirillä. Valmistautuminen tuntui menevän jo rutinoituneemmin, olihan tämä jo kolmas kisapäivä tälle vuodelle. Vaihdoin verryttelykamppeet päälle ja aloin keräilemään lämpöjä. Hallissa oli suorastaan kuuma, joten takkia ei tarvinnut verrytellessä. Radalle ei päässyt kuin pikamatkojen starttien välissä, koska kisat olivat jo menossa. Hyödynsin kuntopyöriä ja puikkasin radalle aina kun tilaa tuli. Otin ensimmäiset aukaisuvedot kolme varttia ennen starttia. Aloitin muutamalla noin viidenkymmenen metrin vedolla rentoutta hakien ja pidin pitkähköt palautukset. Näissä on tarkoituksena virittää lihakset valmiiksi nopeaa juoksua varten.

Kysyin aamulla siskoltani, joka on kokenut maileri, vinkkejä kasin verryttelyihin. Kannattaa kuulemma ottaa muutama vähän pitempi hapollinen veto puolisen tuntia ennen starttia. Niinpä juoksin ensin lenkkarit jalassa parin sadan metrin vedon. Kylläpä tuntui askel raskaalta! Pidin aika reilun tauon, join vähän vettä ja vaihdoin piikkarit jalkaan. Toinen veto ei paljoa paremmalta tuntunut ja tässä kohtaa fiilis meinasi päästä vähän laskemaan. Mitenkä tässä saisi parannusta aikaan edelliseen aikaan, kun yksi 200 m ratakierros tuntuu jo näin raskaalta? Päätin, ettei tänne ole tultu huonoa kuntoa murehtimaan ja ottaa kaikki irti kisasta. Jatkoin verryttelyä ja oman startin lähestyessä hermostuminen kasvoi aika suureksi.

Kokoonnuimme vähitellen lähtöpaikalle. Jotkut kyselivät, että mitä vauhtia meinaan lähteä matkaan. Minulle 2’20 olisi jo todella hyvä juoksu. Muut olivat mielestäni reilusti nopeampia, aina mahdollisista 2'00 alittajista sinne 2'15 asti. Heistä olisi otettava kaikki mahdollinen vetoapu niin pitkään kuin jaksaa. Lopulta lähettäjä kutsui meidät viivalle ja hoin mielessäni että juokse lujaa, juokse lujaa, juokse lujaa. Lähtökomentoja odotellessa jännitys ja paniikki kasvoi. Sekunnit tuntuivat tosi pitkiltä.

Lopulta lähtölaukaus vapauttaa. Ryntään villisti kohti ensimmäistä kaarretta. Juoksen niin lujaa kuin pystyn. Kärki on karkaamassa, mutta pysyn toisen ryhmän perällä vauhdissa. Löydän paikkani jonosta ja rimpuilen ensimmäisen kierroksen hakien rytmiä. Alan miettiä, voisinkohan ohittaa pari edessä menevää juoksijaa. Tajuan että voimia on reservissä. Nyt ei säästellä. Ohitan yhden juoksijan, mutta en pääse ohi toisesta millään. Palaan sisäradalle, etten joudu juoksemaan kaarteessa kakkosradalla. Veri poreilee suonissa, nyt irtoaa happoja. Haukon henkeä minkä pystyn. Hengästys tuntuu järjettömältä, mahdottomalta. Enää muutama sata metriä jäljellä. Edellä juoksija alkaa päästä irti. Yritän takoa sen minkä pystyn. Porukka kannustaa. Kuulen siskon huutavan: "käsillä käsillä!" Yritän totella ja tehostaa juoksua pumppaamalla käsillä vauhtia. Taistelen hyytymistä vastaan. Viimeinen kierros alkaa, yritä edes! Pusken menemään ja koetan pysyä radalla. Voimat alkaa olla lopussa. Onneksi loppusuora armahtaa. Viimeisen puristuksen aikana jaloista muuttuu luut kumiksi ja jalat venkoilevat alla ihan miten sattuu. Pääsen kuitenkin maaliviivasta yli kaatumatta.

Sijoitus (5.) ja aika (2'21,87) eivät taaskaan kovin mairittelevia olleet, mutta paransin sentään edellisestä kerrasta pari kolme sekuntia. Edelliseen kasin juoksuun verrattuna fiilis oli paljon parempi. Tällä kertaa ei jäänyt hirveästi paukkuja käyttämättä. Mielestäni tässä oli sellaista kasin juoksun vimmaa, minkä vuoksi näitä haluan juosta. Tästä jäi hyvä mieli.

800 m ja 3000 m Rovaniemellä - juoksu tuntuu mielekkäältä ja hauskalta vaikka kello ei tykkääkään

Edellisviikonlopun pm-halleista innostuneena päätn lähteä tänä viikonloppuna Rovaniemelle talvihalleihin juoksemaan 800 m. Matkustin paikalle jo eilen, koska samalla oli hyvä tilaisuus vierailla siskon luona. Eilen käytiin verkkailemassa hyvin kevyesti ja muuten otettiin lunkisti. Siskoni keksi, että kisan yhteydessä juostaan myös RDS:n talvisarjajuoksua ja ehdotti, että juoksisin 800 m lisäksi myös talvisarjan 3000 m. Aluksi tuntui ihan hullulta ehdotukselta, mutta yön nukuttua homma alkoikin tuntua yhä järkevämmältä. Saisin kahdesta kisasta tosi hyvän treeniviikonlopun. Tänään sitten mentiin kisapaikalle katsomaan miten homma lähtee sujumaan.

Aloitin verryttelyt 45 minuuttia ennen starttia. Hölkkäilin vähän ja otin muutamia avaavia vetoja lenkkarit jalassa. Pienen tauon päästä vielä muutama piikkariveto, jonka jälkeen olikin aika lähteä juoksemaan. Jäin heti alussa porukasta, kun nuorukaiset lähtivät tosi sähäkästi liikkeelle. No, eipä siinä muuta kuin yritin pitää vauhtia yllä. Vähän meni puurtamiseksi ja aikakin painui lopulta 2'24,01. Maalissa olin viimeisenä, mutta yhden juoksijan keskeytettyä sijoituin kolmanneksi.

Kisan jälkeen oli tunteroinen aikaa palautua. Mutustelin yhden banaanin ja hörpin vähän vettä. Hölkkäilin ja otin muutaman avaavan vedon. Kaikki tuntui ihan hyvältä. Lähdettiin mättämään rataa ympäri uudestaan. Olin koko kisan ajan kakkosena. Kärkimiehen mukaan en uskaltanut lähteä, kun vauhtia tuntui olevan jo tarpeeksi asti. Ilmeisesti sain juostua kohtuu tasaisen juoksun ja ajaksi tuli 10'24,78.

Koko ajan siis tulee noin 10 % heikompaa tulosta kuin normaalisti. Vaikka treenimäärä on tippunut alle puoleen normaalista, ei tulostaso tuon enempää kuitenkaan ole romahtanut. Pääasia on kuitenkin, että juoksu tuntuu mielekkäältä ja hauskalta vaikka kello ei nyt niin tykkääkään.

1500 m pm-halleissa

Päätin lähteä juoksemaan piirinmestaruuskisoihin, vaikka kovin paljon ei ole tullut treenattuakaan. On se kuitenkin mukava lähteä testaamaan vähän kovempaa vauhtia. En ollut ihan sata varma pääsenkö alle viiteen minuuttiin matkaa, mutta silläpähän se selviäisi.

Verkkailussa en oikein tiennyt  mitä pitäisi tehdä, rutiinit ihan hukassa. Lämppäsin vähän ja aukoin  paikkoja ja otin muutaman avausvedon. Siinäpä se aika kuluikin ja asetuttiin viivalle. Ei ollut mitään nimenhuutoa edes. Eka kierros meni ihan ok, vähän kärkiporukan perässä. Siitäpä se hyytyminen sitten lähtikin. Sain ehkä vähän taitettua pahinta hyytymistä kun loppuaika oli kuitenkin 4'51,08. 

Vaikka ajalla ei nyt juhlita eikä sijoituksillakaan, oli silti mukava käydä näkemässä kaikkia tuttuja ja ottaa karstoja irti koneesta. Kyllä ihmisen pitäisi välillä hengästyä ihan kunnolla, huvikseen.

Kauden parasta Oulun juoksussa

Tänään juostiin viimeaikaisten treenieni päätavoitekisa Oulun juoksu. Sääennuste lupasi kisapäivälle suorastaan vaarallisen voimakasta tuulta. Mietin jo jättäväni kisan väliin mikäli näin käy, mutta lopulta lauantaiaamun koittaessa ei mitään vesisadetta kummempaa säätilassa ollut joten läksin kävelemään kisapaikalle. Kastuin läpikotaisin kahden kilometrin matkalla kotoa Ainolanpuiston kautta Raatin stadionille, joka toimi kisan lähtö- ja maalipaikkana. Reittiä merkinnyt auto ohitti minut ja näin, miten sade huuhtoi kalkkiviivaa vauhdilla näkymättömiin. Onneksi reitti oli merkitty myös muilla tavoin eikä ollut erityisen mutkikas. Olin kisakansliassa puolitoista tuntia ennen starttia, mikä jätti hyvin aikaa hakea numerolappu, vaihtaa vaatteet ja verrytellä ennen starttia.

Heti startista lähdettiin liikkeelle tosi kovaa vauhtia. Tuomas ja pari minulle tuntematonta juoksijaa lähtivät vetämään joukkoa alusta saakka. Tiesin heidän olevan selvästi minua kovemmassa iskussa ja koitin löytää itselle sopivaa tahtia. Antti juostessa edelle yritin hetken iskeytyä peesiin, mutta vauhti oli minulle liikaa. Jäin juoksemaan omaa vauhtiani viidentenä, eikä edessä tai takana ollut selkeästi samassa tahdissa kulkevaa porukkaa. Antti ei kuitenkaan loitonnut ihan hirveän nopeasti toisin kuin kärkikolmikko.

Huomasin, että jättämällä lätäköt kiertämättä ja juoksemalla muutenkin reitin mutkat suoraksi saan hivuttauduttua pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi Anttia ja yhtä kärkiporukasta tippunutta juoksijaa. Reitillä ei saa oikoa, mutta ottamalla juoksulinjat tarkasti maantiejuoksuissa pystyy säästämään turhia lisämetrejä melko lailla. Suoraan juokseminen auttaa myös pitämään rytmistä kiinni.

Sain Antin ja toisen juoksijan kiinni siinä seitsemännen kilometrin paikkeilla. Mietin pitäisikö iskeytyä hetkeksi peesiin lepäämään vai yrittää nopealla ohituksella päästä samantien irti. Omat voimavaranikin alkoivat olla sen verran vähissä, että nopea ohitus ei tuntunut kovin houkuttavalta taktiikalta. Koska ohitus oli tapahtumassa kuitenkin kohtuullista vauhtia en halunnut jäädä hidastelemaan heidän taakseen. Jatkoin lopulta sitten omaa tahtiani heistä ohi ja ainakin toinen juoksija iskeytyi peesiin, en ole Antista varma.

Mietin pitäisikö yrittää iskeä voimalaitoksen nousussa. Kone oli kuitenkin hyvin pitkällä punaisella joten siinä kävikin pitkälti niin, että nousun jälkeen kaveri paahtoi ohi sellaisella vauhdinnostolla johon en pystynyt vastaamaan. Siinä meni kolmas sija. Takaa kuului askelia ja mietin, tuntuuko nyt oikeasti niin pahalta että on ihan pakko hidastaa vauhtia. Tällaisessa tilanteessa itselleen on pirun vaikea valehdella, joten sitä yrittää sitten vain painaa edes jonkinlaista vauhtia maaliin asti. Niinpä askelet tuntuivat jäävän vähän kauemmas, joskaan en voinut olla varma johtuiko se siitä että tultiin asfaltille jolla askeleet eivät välttämättä läpsy yhtä kovasti.

Maalialueen kuulutuksista päätellen olin tulossa ihan tavoitteen mukaiseen aikaan perille ja maalisuoralla sain tähän varmistuksen isosta kellosta. Pienen loppukirin päätteeksi saavuin maaliin ajassa 36'33. Kisan jälkeen selvisi vielä, että kisan toiseksi nopein juoksija oli sarjassa M40 jolloin tulin yleisen sarjan kolmanneksi. Tuntuu silti ihan neljänneltä sijalta. Aikahan ei viime vuosien valossa kovin kummoinen ole, mutta olen siihen tosi tyytyväinen. Sain kuitenkin parannettua elokuun ratakisasta melkein minuutin. Kyllä se treeni vain puree kun pääsee terveenä harjoittelemaan. Kaikin puolin juoksu tuntuu nyt paremmalta kuin tähän asti koko vuonna.

Tänään ja huomenna pitääkin vähän tuumata, mitä, miten, miksi ja milloin seuraavaksi.

Loppusilauksia Oulun juoksua varten

Tein tällä viikolla samat avaintreenit kuin viime viikollakin. Koin pientä treeniväsymystä viikon mittaan. Syynä on varmaan useamman viikon treeniputki, jossa ei varsinaisia keveitä jaksoja ollut muuten kuin kovien treenien välisinä kevyempinä päivinä. Maanantaina sain työmaan ruokalasta ilmeisesti gluteenia ruoan seassa mikä pisti keliaakikon ruoansulatukseni sekaisin ja sekin osittain hankaloitti alkuviikon palautumista. 

Olin keskiviikkona kuitenkin valmis reippaaseen harjoitukseen. Edellisviikon reippaalla tuntuma oli hieman turhan kova, joten päätin juosta tällä kertaa hieman höllemmin. Lenkki oli vieläkin aika rankan tuntuinen, mutta näin sain keskityttyä paremmin askelen lennokkuuteen koko harjoituksen ajan. Otin varmuuden vuoksi seuraavat välipäivät erityisen rauhallisesti ennen lauantain TV kovaa.

Olin viikonlopun poissa kotoa, joten TV kovalle piti hakea sopiva uusi treenipaikka. Lauantaina tuuli aika kovaa etelästä, joten läksin juoksemaan lentokentän tien varrella menevää pyörätietä edestakaisin. Tällä reittivalinnalla tuuli osui enimmäkseen sivuttain juoksusuuntaan nähden. Tuntuma oli tosi hyvä ja sain pidettyä yllä reilu kuukausi sitten juoksemani 5000 m ratakisan keskivauhtia koko 6 kilometrin lenkin ajan. 

Päätin levätä lauantai-iltapäivän ja jätin sunnuntain pitkiksenkin hieman normaalia lyhemmäksi kisan ollessa jo näin lähellä. Askel tuntui lennokkaalta ja kevyeltä ja täytyi pitää vähän suitsia, ettei vauhti hivuttaudu turhan lähelle reippaan lenkin tehoja. Lienee selvää, että kunto on noussut SAUL SM-kisoista ihan mukavasti. Uskon tältä pohjalta pystyväni juoksemaan Oulun juoksussa selvästi silloista 10 000 m ratakisaa nopeampaa vauhtia.

Nyt vuorossa on enää pientä virittäytymistä kisaa varten. Pienenä häiritsevänä tekijänä on alkuviikkoon osuva Helsingin työmatka. En ole vielä aivan varma, otanko lenkkareita ollenkaan mukaan. Luvassa on pitkiä päiviä, joten saattaa olla parempi panostaa lepoon. Joka tapauksessahan ehtisin juosta vain pari palauttavaa lenkkiä reissun aikana. Toivottavasti Oulun juoksuun tulee reilusti kilpakumppaneita. Tällä hetkellä ennakkoilmoittautuneiden lista näyttää turhan lyhyeltä.

Oulun juoksun valmistautuminen sujuu edelleen nousukunnossa

Tällä viikolla tunsin hetkittäin itseni hiukan väsyneemmäksi mitä edellisellä tosi hyvin menneellä viikolla. Sen vuoksi juoksin kovien lenkkien välisinä päivinä hieman lyhyempiä lenkkejä varmistaakseni, että ehdin palautua harjoituksista kunnolla. Juoksin edelleen samalla rytmityksellä, jossa maanantaina tulee lyhyitä nopeita vetoja sisältävää vauhtileikittelyä, keskiviikkona pitempi tasavauhtinen reipas, lauantaina lyhyehkö napakka tv kova ja sunnuntaina rauhallinen pitkä lenkki. Kokonaiskilometrejä karttui noin 135 km.

Maanantain vauhtileikittely sisälsi tuttuun tapaan 10 x 15 s lähes täysivauhtista vetoa 45 sekunnin palautuksilla. Normaalistihan vauhtileikittely käsitetään vapaamuotoisena harjoituksena, jossa ei ole mitään selkeää ennalta määriteltyä rakennetta. Tässä minun versiossani leikittelevä luonne tulee siitä, että kierrän vaihtelevaa Puolivälinkankaan kuntorataa, jossa nopeat osuudet osuvat aina erilaisiin maastonkohtiin. Välillä saa punnertaa loivaan ylämäkeen, välillä tasaista ja toisinaan lasketella tosi lujaa loivaan alamäkeen.

Keskiviikkona juoksin taas työmatkan yhteydessä tasavauhtista reipasta 15 km kuntorataa pitkin Auranmajan kautta Haapalehtoon saakka. Sorruin ahnehtimaan asettaessani tavoitevauhdin lähelle 4'00 / km tahtia. Tällainen liiallinen odotuksien asettaminen on yhden sortin virhe jolla saa helposti käännettyä hyvän treenifiiliksen turhautumiseksi ja pahimmillaan jopa hidastettua kehitystä. Vaikka sainkin pidettyä hieman edelliskertaa kovempaa vauhtia, harjoitus oli reippaaksi lenkiksi turhan raskaan oloinen. Onneksi vauhti kuitenkin pysyi ihan hyvin ja keskivauhti asettui 4'03 / km (edellisviikolla 4'08 / km). Reippailla lenkeillä ei kuitenkaan kannattaisi tuijottaa liikaa vauhtia, vaan hakea juoksun rentoutta ja sitä että vauhti ja rytmi pysyy hyvänä ja vaivattomana loppuun saakka.

Tuon lenkin jälkeisinä päivinä juoksin aamuin illoin työmatkat lyhintä mahdollista reittiä ja lauantaiaamuna olikin jo palautuneempi olo. Vaikka ajatukset pyörivät vähän muualla kuin juoksemisessa, vauhti asettui heti alussa 3'46 / km tahtiin joka tuntui tosi helpolta ja rennolta. Otin viimeisen kilometrin vähän reippaammin 3'35. Ilahduttavasti sekin tahti sujui puristamatta. Nyt kun 6 km sujuu 3'43 / km maantiellä kovassa harjoituksessa ja ratavitosella kuukausi sitten keskivauhti oli 3'41 / km on helppo todeta, että kunto on edelleen noususuunnassa. Tulevalla viikolla kannattaa kuitenkin pistää vähän jäitä hattuun eikä odottaa mitään ihmeellistä vauhdinnousua, vaan antaa vauhdin nousta jos on noustakseen. Samaahan minä kyllä tuumasin viime viikon jäljiltäkin.

Sunnuntain kruunasi kavereiden kanssa juostu rauhallinen pitkä lenkki, jolle kertyi mittaa 30 km. Kesä ei ole vielä ihan  kunnolla kääntynyt syksyksi, vaan tuo vielä nautittavaksi aurinkoisia melko lämpimiä iltapäiviä. Mikäs siinä on juostessa ja rupatellessa lajitovereiden seurassa.