Miltä kiihtyvä kova lenkki tuntuu?

Kävin tänään tekemässä kuuden kilometrin verran kiihtyvää Raatissa ja painoin mieleeni miltä juoksu tuntui eri vaiheissa harjoitusta. Tässäpä tuntemukset ihan tuoreesta muistista:

1. kiekka 1'26 (OHO meni turhan lujaa)
2. kiekka 1'28 (todii nyt ollaan sapluunassa)
3. kiekka 1'26 (kappas ku kiihty vähän turhan paljo)
4. kiekka 1'26 (ok no seuraavat kiekat samaa tahtia)
5. kiekka 1'24 (meinaapa keulia)
6. kiekka 1'26 (no ei ihan näin paljo ois tarvinnu löysiä)
7. kiekka 1'25 (speksiin, ja tarkasti)
8. kiekka 1'24 (vieläkö meinaa keulia?)
9. kiekka 1'23 (örrr nyt ei ainakaan tarvi tästä kiihyttää)
10. kiekka 1'24 (en muuten varmaan kiihytä tästä enempää)
11. kiekka 1'22 (en VARMANA kiihytä enää yhtään)
12. kiekka 1'23 (eiköpä tää vauhti riitä viimesille kiekoille)
13. kiekka 1'22 (ei ei EI EI EI en kiihytä EN ENNÄÄ kiihytä)
14. kiekka 1'21 (no vika kierrokselle EN VARMANA mitään loppukiriä aikaan ota)
15. kiekka 1'17 (säeäeäeäeäähäääääääää)

Kylläpä tuosta aika hyvin näkee missä kohtaa alkaa anakynnys ylittyä. Loppuun vielä muutamat rennot kiihdytykset ja hölkäten kotiin.

Aluemestaruuskisat Kajaanissa 5000 m ja 1500 m

Hurjan kisatahdin seuraava etappi olikin sitten Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Päästiin juoksemaan ihan vasta uusitulle kentälle. Oli tosi pehmyt novotan-pinnoite, suorastaan pomppuuttavan pehmeä alusta. Tuossa on varmasti hyvä treenata kun pehmyt kenttä ei riko jalkoja. Pitkän matkan juoksijalle kelpaa myös kisailuun kun ei iskutus muussaa jalkoja niin kamalaan kuntoon.

Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 5000 metriä. Enemmänkin olisi kilpailijoita saanut olla. Meitä oli lopulta niin vähän, että miehet ja naiset laitettiin viivalle samaan aikaan. Läksin yrittämään ihan kunnon tulosparannusta kesän aikoihin. Kampesin heti kärkeen ja juoksin ensimmäiset tuhat metriä ilmeisesti 3'16 mikäli kuulin väliajan oikein. Juoksu tuntui ihan hyvältä ensimmäiset 1500 metriä mutta sitten Laakkosen Mari alkoi saavuttaa minua ja tiesin että nyt muuten hyytyy. Mari tuli ohi ehkä suurinpiirtein puolimatkassa. Levähtelin pari kierrosta siinä peesissä ja yritin sitten mennä omaan vetovuoroon keulille mutta kestin ehkä 80 metriä etummaisena kunnes oli pakko antaa tietä etten jarruta Marin menoa loppumatkalla. Loppu olikin sitten maaliin juoksua hyytyvillä kierrosajoilla. Loppuaika 16'53 kertoo paljon. Ylikovalla aloituksella tulee rumaa jälkeä mutta ajattelin että josko sittenkin olisin pystynyt rimpuilemaan tavoitevauhdissa pitempään.

Olin miesten sarjan nopein, mutta kyllähän tuota komealta kuulostavaa Pohjois-Suomen mestaruutta himmentää tieto, että viivalta puuttui monia monia kovia juoksijoita. Yhtään miettimättä tulee sellaisia nimiä kuin Nikkanen, Tolonen, Ronkainen, Taini, Peltoniemi, Oravakangas, Ukonmaanaho, Keskipoikela ja Kärjä. Sehän nyt on selvää että kisakalenterissa ei varsinkaan aivan kovimmille juoksijoille ole tilaa tällaisille kisoille eikä tarkoitus ole mollata juoksijoita jotka eivät paikalle tulleet. Pikemminkin haluan tuoda ilmi että kyllä meiltä Pohjois-Suomesta todellakin löytyy kovempia kuin 16'50-tason miesjuoksijoita.

Seuraavan päivän 1500 metriä ei paljoa enää kiinnostanut, mutta päätin kuitenkin jäädä sen juoksemaan. Päivä oli tosi pitkä. Oma juoksu oli vasta 19:20 ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12 mennessä. Kulutin aikaa keskustassa pörräten mutta ideat loppuivat aika pian ja olin jo puoli kolmen maissa kentällä. Pyysin kentänhoitajaa avaamaan pukkarin ja vessan ovet. Aika ei tahtonut kulua millään ja istuskelin ja käveleskelin siellä ympäri kenttää, kun kentänhoitaja tuli sanomaan että kelepaisko kahvit. Hän keittää. Olisi ollut munkkejakin, mistä kyllä piti kisan takiakin kieltäytyä. Olipahan mainio esimerkki kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta.

Lopulta paikalle valui muitakin 1500 juoksijoita ja käytiin läpi heidän eilistä 800 metrin juoksua. Jätkät oli aloittaneet melko hurjalla vauhdilla kun yksikin miehistä sanoi juosseensa ensimmäisen kierroksen sellaista kyytiä että tuli neljänsadan metrin ennätyskin samalla kertaa. Tulostaso oli sen verran kova että odotin jotain 4'15 kyytiä kärjeltä.

Pikkuisen tottumattomuutta lähtöihin oli ilmassa sekä lähettäjän että urheilijoiden puolella mutta saatiin kuitenkin letka liikkeelle. Mietin että onpa helppoa juoksua täällä jonon hännillä, pysyn kevyesti mukana. Tuon olisi kyllä pitänyt olla signaali siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta en sitä ymmärtänyt sillä hetkellä. Nelisenkymmentä metriä siinä kuitenkin pääsi muodostumaan eroa jota lähdin kuromaan kiinni kun tuntui jaloissa olevan puhtia. Samaan aikaan kuitenkin Alexi ja Kim edellä kirivät omaa vauhtiaan ja eihän se kiinniotto oikein onnistunut. Takasuoralla tiesin että noille kavereille en kyllä tule pärjäämään mutta juoksin sen mitä pääsin selkien loitotessa edellä.

Aikoja kuulutettaessa pelin henki selvisi. Jätkät olivat eilisen ylikovan alun jälkeen sitten lähteneet tänään ylirauhallista tahtia. Sen takia siinä alkuvauhdissa oli niin helppo pysyä mukana. Tuollaisella vauhdinjaolla en pysty kirimään vauhtia lopussa niin paljoa että pääsisin kunnon aikoihin. Oma loppuaika oli hyvin vaatimaton 4'36 ja olin porukan hitain. Olisi pitänyt lähteä rohkeammin tekemään omaa juoksua kun voimia tuntui olevan, mutta nyt tein sen virheen että tein liikaa olettamuksia kavereiden tilastoaikojen perusteella.

Tästä onkin hyvä jäädä pienelle kilpailutauolle. Olen siivonnut kalenterista kaikki kisat pois muutaman viikon ajaksi jotta pääsen viimeinkin harjoittelemaan. Ihan ensimmäinen sudenkuoppa on varmasti alkaa treenaamaan liian pian liian paljon heti rankan kahden kisapäivän jälkeen. Täytyy nyt tunnustella varsinkin tänä viikonloppuna hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu ettei tulisi ylilyöntiä sen suhteen. Valitettavasti tätä myötä muutama tosi kiinnostava kisa jää väliin, mutta en halua jatkaa tällä linjalla jolla näköjään tulokset laskee kuin lehmänhäntä.

Keskimatkat on parasta

Juoksuharrastustani aloitellessa kokeilin ensin useita pitkien matkojen kisoja 5000 m matkoista aina maratoniin asti. Meni useampia vuosia ennen kuin päätin liittyä urheiluseuraan ja kokeilla ensimmäistä kertaa keskimatkoja 2013 pm-hallikisoissa 1500 metrillä.

Muistan vielä aika hyvin, miten paljon alussa pelkäsin todella rankaksi kuvailtua tonnivitosta. Oli puhetta kuoleman kierroksista ja elämää suuremmasta raastamisesta kivun tuolla puolen. Päähän oli myös juurtunut ajatus siitä ettei nopeus riitä eikä tulisi ikinä riittämäänkään. Kisan jälkeen ihmettelin että tässäkö tämä nyt oli? En kuollutkaan  eikä edes hirveän pahalta tuntunut. Kokemattomuuttani olin tietysti lähtenyt aivan liian hiljaisella vauhdilla mutta kuitenkin selvästi kovempaa mitä missään olin ikinä aiemmin juossut. Kuoleman kierros jäi vielä siltä kertaa kokematta.

Myöhemmätkin keskimatkojen kokeilut olivat tuon kivun pelon sävyttämiä ja alisuoriuduin ainakin osittain juuri sen takia että näillä matkoilla on niin hirveä maine. Vasta tänä vuonna sain juostua kasin suurinpiirtein sellaista vauhtia mitä tasoiseni kympin juoksijan tulisi pystyä juoksemaan. Ja voi veljet, mikä se tunne kisassa oli.

Ei puhettakaan kivusta ja äärimmäisestä tuskasta. Pikemminkin valtava vapautuneisuuden tunne kun saa rypistää kerrankin kunnon vauhtia ympäri rataa. Toisen kierroksen vimmainen puristus oli kokemus johon jäin takuuvarmasti koukkuun. Sanotaan, että hapotti niin hirveästi ettei pystynyt jatkamaan. Olin luullut, että hapotus tarkoittaa jotain äärimmäistä kipua mutta ainakin mun tapauksessa tuntuu että se on enemmänkin kangistumista. Jäsenet eivät tottele käskyjä. En luonnehtisi tuota kivuksi, en varsinkaan ratakympin kärsimykset muutaman kerran selätettyäni.

Haluaisinkin rohkaista epäröiviä kokeilemaan rohkeasti keskimatkoja. Aivan turhaan niistä pelotellaan. Useimmat pitkän matkan juoksijat ovat luultavasti kokeneet paljon pitempään kestävää rankkaa ponnistelua omilla kisamatkoillaan. Ei sillä että haluaisin keskimatkoja väheksyä, päinvastoin. Kirjoitukseni tarkoituksena on nimenomaan kannustaa uusia kokeilijoita hienon lajin pariin. Ei siitäkään kannata säikähtää jos ensiyritykset jäävät vaatimattomiksi. Keskimatkojen tulokset kehittyvät huimasti ihan keskimatkoja kisaamalla. Innokkaille kilpailijoille laji sopii siksikin niin mainiosti että kisoista palautuu suhteellisen nopeasti ja niitä mahtuu kilpailukauteen paljon. Uudet ärsykkeet lyhyemmistä kisoista tuovat varmasti myös potkua ja itseluottamusta pitemmille matkoille.

Epävarmuus syö tuloskuntoa

Eilen illalla jo nukkumaan mentyä havahduin hereille yllättävään havaintoon. Olin tehnyt edellisen rataharjoituksen 4 x 1500 m / 4' hölkkäpalautuksin sellaista kyytiä joka riittäisi kisassa hyvin lähelle 5000 metrin ennätystäni. Muistan miten varma olin ennen edellistä ennätysjuoksuani onnistumisestani vaikka taustalla oli vain 3 x 1000 m / 4' ennätykseen riittävää vauhtia. Jotain on nyt erilailla kun noin hyvin mennyt rataharjoitus ei riitä itseluottamuksen palauttamiseen. On myös hyvä muistaa, että ennen edellistä 5000 m ennätystä olin onnistunut juoksemaan kisassa vain 17'00 ja nyt on taustalla lähelle 16'40 aikoja parikin kappaletta.

Seuraava kisahan on ensi torstaina Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Tuon jälkeen olisi vielä mahdollisuus muutamaan yritykseen ennen kauden paketoimista. Mitä jos huippukunto tuleekin esiin vasta samoihin aikoihin kuin viime vuosina, elokuun alkupuolella? Nyt on vielä mahdollisuus ottaa itseä niskasta kiinni, raivata kalenteriin tilaa harjoittelulle ja tehdä muutama kunnon yritys murskata vanhat ennätykset.

Tällä kaudella ei Kalevan Kisoihin vielä ollut asiaa mutta kaikki ei todellakaan ole vielä menetetty koko kauden tulosten suhteen.

SAUL SM 2015 10000 metriä

Tänä aamuna tunsin oloni paljon pirteämmäksi ja olin valmiimpi antamaan radalle huomattavasti enemmän kuin eilen. Aamu ja päivä alkoi mukavasti kanssakilpailijoiden ja muiden tuttujen kanssa jutellen ja kisoja katsellen. Tällä kertaa erityisen suuren vaikutuksen teki neljänsadan metrin juoksijoiden upea fysiikka ihan vanhimmissakin ikäsarjoissa. Siellä oli 80-vuotiaidenkin sarjassa porukkaa joiden voima ja liikkuvuus mahtaa olla parempi kuin keskimääräisen parikymppisen. Kerrassaan inspiroivaa seurattavaa ja loistava esimerkki meille nuoremmille.


Olin miettinyt että juoksisin piikkareilla mutta lopulta unohdin moisen kikkailun ja lähdin tossuissa matkaan. Lähdettiin kahdelta kaarelta, suuren maailman malliin. Löysin yllättäin paikkani kärjestä. Jukka ainakin kävi kärjessä vetohommissa mutta mulla tuli heti vaikea olo siinä peesissä ja ohitin samantien. En varmaan juossut kovin tasaista vauhtia kun tuo toistui kunnes jäin aivan kärjestä. Sitten alkoi olla jo melko vaikeaa. Olin juossut eilisen vitosen vauhtia alussa ja se alkoi kostautua.


Sitten alkoikin tosi ponnistelu. Varmaan oli vielä seitsemäntoista kierrosta jäljellä kun alkoi epätoivo painaa. Karmea hyytymistä vastaan taistelu koko loppumatkan. Pari kertaa hain vesipisteeltä juomaa ja pari kertaa onnistuin vain tyrkkäämään mukin pöydältä maahan. En juonut mutta päähän kaadettu vesi jäähdyttää ja helpottaa.


Juoksin varmaan yli puolet ajasta silmät kiinni taistellen. Voittaja ohitti mut kierroksella mutta en tiedä missä vaiheessa. Muut ei tainneet päästä mutta läheltä piti. Aika oli 34'57,56 mutta ei se haittaa. Tällä kertaa annoin mitä lähti radalle ja se riittää. Olin valtavan onnellinen maalissa. Täysin eri fiilis kuin eilinen virkamiesjuoksu.

SAUL SM 2015 5000 metriä

Eilen juoksin Eläintarhan kentällä 5000 metriä. Koko viikko oli aika raskas työstressistä johtuen ja perjantaina tuntui että kisaaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Oikeastaan teki mieli jäädä kotiin lataamaan akkuja mutta lähdin kuitenkin reissuun kun liput ja kaikki oli hankittuna. Mulla on hotelli Kalliossa ja onhan tämä maalaispojalle aika hurja paikka. Pummeja, aineiden käyttäjiä ja tyyppejä puukkojen kanssa. En ole oikein tottunut tuollaiseen joten ulkona illalla oleskelu tuntui vähän pelottavalta.


Kisaamaan kuitenkin selvittiin ja kisapaikalla aloin vähän piristyä ja juokseminen alkoi taas kiinnostaakin. Löin kuitenkin aika maltillisen tavoitteen. Olipa tosi mukavaa nähdä kaikkia tuttuja tosin muutamia ei paikalla ollut. Tuo porukkahenki on muodostunut tosi tärkeäksi osaksi näitä kisoja.


Lopulta oltiin viivalla ja olipas lämmin. Asteita oli ehkä noin 15 mutta kylmän alkukesän jälkeen tuntui melkein helteeltä. Oman paikan löytäminen vei hetken mutta sitten juoksin pari kierrosta Gharbin ja Jukan takana. Pojat otti aika maltillisesti alun mutta kun lähtivät matkavauhtiin niin jäin suosiolla juoksemaan omaa vauhtia.


Hieman virkamiesmäisesti juoksin ja kun ei muita kiinnostanut vetää niin juoksin sitten kakkosporukan kärjessä aina viimeiselle kierrokselle asti. Sitten vanhemman sarjan juoksija avasi hanat ja loittoni aika kauas. Olisiko ollut jotain 40 metriä väliä kun tulin takakaarteesta. Ajattelin että kokeillaanpa huvikseen ottaa kaveri kiinni ja kirin vauhtia sen mitä sain revittyä. Tais irrota ihan ok koska jätin karkulaista parisen sadasosaa.


Vähän sieluton juoksu minulta tällä kertaa. Pohdin ja juttelin asiasta aika paljon muidenkin kanssa. Tämä on kuitenkin pitkän linjan hommaa tämä kestävyysurheilu. On parempi kisata vähän heikommallakin menolla kuin se että jäisin vain odottamaan ennätyskuntoa. Tässä kuitenkin kokemus karttuu ja saa lisää nöyryyttä. Olen oppinut etten ole niin kova että voisin lasetella alle 17' vaikka unissani. Eikä kauas taaksepäin tarvi katsoa kun näillä tuloksilla olisin hyppinyt tasajalkaa innosta. Aika oli kuitenkin 16'43,50 mikä on ihan ok harrastelijalle. Tähtäimet toki on rutkasti kovemmat mutta jonkunlaista välileiriä tämän tason vakiinnuttamiseksi on nyt syntymässä. Siitä on hyvä sitten ponnistaa kohti 15' alkuisia tuloksia.

Aluemestaruusviestit Raatissa

Taas kisastartti. Ei ole totta. No, ei auta kuin vetäistä kisakamat reppuun ja talsia kisapaikalle. Onneksi tällä erää matkustaminen jäi 2 kilometrin kävelyyn kotoa urkkakentälle. Keli oli sitä mitä koko edeltävän kesän starteissa on totuttu näkemään: vesisade, navakka tuuli ja +11 astetta lämpöä. Kisapaikalle ehdittyäni selvisi että aikataulusta ollaan noin puoli tuntia myöhässä. Pöljäilyyn ja kuljailuun jäi siis reilusti aikaa.

Kyselin joukkuetovereilta apuja vaihtoihin kun tämä oli ensimmäinen kerta kun mulle lankesi muu kuin avausosuus. Onneksi ei sentään mitään 100 m merkkiä tarvinnut osata vaan vähän rauhallisempikin vaihtotahti riittää näissä pitemmissä viesteissä. Aluksi juostiin 4 x 400 m ja meidän ykköstykki Sami veti sellaisen kaulan että kun Antti vielä runttasi oman osuutensa mallikkaasti niin minun tehtäväksi jäi vaan säilyttää kaula ankkuria varten. Vaihto meni ehkä vähän hitaasti mutta meinasin silti juosta kaarteen sisäreunan muovisuojuksen päälle ja liukastua. Onneksi pääsin kuitenkin onnettomuuksitta matkaan kapulan kanssa.

Nelosen juoksu on hassua. Se ei ehdi tuntua pahalle ainakaan mun vauhdeilla, mutta kroppa ei tosiaankaan halua mennä sitä vauhtia. Hengityshän menee aivan naurettavaksi mutta mitä väliä. Pitää vaan työntää ja puristaa ja painaa ja koittaa pitää vauhtia yllä vastaan taistelevan kropan kanssa. Sain ilmeisesti pidettyä aiempien juoksijoiden tekemän etumatkan ja ankkurille jäi oikeastaan helppo tehtävä rullailla maaliin voittajana.

Sepä ei joukkueen juniorille Viljamille riittänyt vaan taisi tempaista alle 58 sekkaa. Huh huh! Viljamin päätavoite taitaa tänä kesänä olla 15-vuotiaiden SM-kisat täällä Oulussa elokuussa.

Ei tämä tarina tähän pääty. Piti kiskoa pikimmiten lämmintä päälle ja alkaa verryttelemään seuraavaa viestiä varten. Välissä oli yksi juoksu joten aikaa taisi jäädä jotain 20...25 minuuttia valmistautua. Yllättäen minun ankkuriosuus olikin vaihtunut kolmososuuteen joten aika tiukille meni palautumisen kanssa.

Viljami avasi meidän juoksun ja tuli vaihtoon ensimmäisenä hyvän osuuden jälkeen. Olipa varmasti tiukka paikka avata kovavauhtisen neljänsadan metrin juoksun jälkeen. Antti lähti toiselle osuudelle taistelemaan Niittomiesten Jarkko Paukkerin kanssa. Kaulaa tais olla jotain 10 m kun tuli mun osuus. Vaihto meni taas ehkä mun osalta vähän puihin ja Jani Määttä onnistui heti imemään pienen etumatkan kiinni. Yritin ensimmäiset 200 m pudottaa Jania, mutta kun Jani ei hyvällä uskonut ja tultiin takasuoran kovaan vastatuuleen niin muutin lähestymistapaa hieman.

En halunnut antaa Janille peesiapua vastatuulessa vaan pudotin vauhtia rentoon juoksuun ehkä jopa siinä toivossa että Jani tarttuisi täkyyn ja lähtisi vetämään. Turha se toivo oli, Jani on vanha kettu näissä taktisissa asioissa. Etusuoran myötätuuleen tultaessa meikäläinen avasi taas hanaa ja tein rytminvaihdoksen. Jani pysyi kuitenkin vaivatta peesissä ja minä rauhoitin taas menoa. Oli keksittävä jotain muuta. Pieni rykäisy vielä seuraavallakin kierroksella, tuloksetta. Sitten Jani meni ohi etusuoralla ja teki kovan vauhdin noston. Minä ampaisin perään ja kyllä piti kaivaa sinniä siinä kohtaa. Matkaa vaihtoon oli siinä kohtaa vielä kaksi kierrosta.

Janin irtiotto ei onnistunut vaan pääsin lopulta ohi ja kun matkaa oli jäljellä enää yksi kierros niin yritin rullata sen mitä pystyy että saisin viimeiselle osuudelle mahdollisimman paljon etumatkaa. Olisinkohan saanut aikaan jotain 40 metrin välimatkan vaihtoon ja viimeisellä osuudella meidän joukkueen Jani ja Niittomiesten Markku olivat vastakkain.

Valitettavasti tuo kaksikko oli sen verran epätasainen että oikeastaan jo siinä vaiheessa tiesi ettei tekemäni välimatka riitä. Markku meni aika nopeasti ohi ja vei Niittomiehet voittoon. Jani juoksi kuitenkin sinnikkäästi ja urheasti oman osuutensa maaliin saakka ja toi Kuivasjärven Auran hopealle.

Olipa tosi kiva ilta! Ainoa mikä vähän harmittaa oli että jätin Janin pahaan paikkaan Markkua vastaan. Olisi pitänyt pystyä tekemään enemmän kaulaa. Vaan kova taistelu mullakin oli Niittomiesten Jania vastaan että tokkopa montaa sekuntia parempaan olisin nyt pystynyt.

Tulokset:

M 4 x 400 m


  1. Kuivasjärven Aura 1                        3.58,14
        Sami Kallio-Kokko, Viljami Vuorre, Antti Männikkö, Matti Uusitalo 
  2. Limingan Niittomiehet 1                    4.10,20
        Patrick Ikonen, Markku Nikkanen, Jarkko Paukkeri, Matias Ilmonen 
  3. Limingan Niittomiehet 2                    4.28,54
        Jani Määttä, Jukka-Pekka Laulajainen, Santeri Laurila, Heikki Laurila 
     Oulun Ikiliikkujat                             DNS
        Sampo Kelhä, Petri Hälinen, Hannu Timonen-Nissi, Jouko Hassi 

M 4 x 1500 m


  1. Limingan Niittomiehet 1                   18.46,91
        Jesse Kuokkanen, Jarkko Paukkeri, Jani Määttä, Markku Nikkanen 
  2. Kuivasjärven Aura 1                       19.11,52
        Matti Uusitalo, Antti Männikkö, Viljami Vuorre, Jani Laine 
  3. Limingan Niittomiehet 2                   21.14,39
        Matias Ilmonen, Taisto Latvalehto, Jukka-Pekka Laulajainen, Heikki Laurila