Minulta kysyttiin tänään töissä pääsenkö koskaan juostessani sellaiseen flowtilaan jossa en ajattele ollenkaan juoksemista vaan jotain aivan muuta. Ehkä joskus noinkin käy, mutta minusta se ei ole mikään tavoitetila johon erityisesti pyrkisin. Yleensä ajattelen juostessani hyvin paljon nimenomaan juoksemista. Parhaat juoksukokemukset ovat sellaisia, jolloin tuntuu vain että juoksu kaiken kaikkiaan toimii tosi hyvin. Saatan juosta parikin tuntia nautiskellen vaikkapa siitä, että lantio tuntuu toimivan erityisen hyvin. Toisaalta kovilla määräviikoilla saattaa tuntua, että juuri juoksulenkeillä sitä on kaikkein parhaiten kiinni hetkessä ja kaikki välissä oleva aika on sellaista täytettä.
Sairastuin viime viikolla flunssaan joten Tunturi hallit jäivät kisaamatta. Siellä olikin melkoinen kato käynyt kun miesten 3000 metrille oli startannut loppujenlopuksi ainoastaan kolme juoksijaa. Tämä viikko onkin sitten mennyt hyvin varovaisella käynnistelyllä ja olen juossut pelkästään kuuden kilometrin työmatkaa aamuin illoin. Viiden päivän pakkolevolla oli hyvin positiivinen vaikutus jalkojen toimintaan sillä tauon jälkeen askel tuntui suorastaan naurettavan kimmoisalta.
Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä on varsin positiivinen mieliala. Vaikka jotain vaikeuksia kovissa harjoituksissa on ollutkin niin tuntuu siltä, että palaset olisivat kuitenkin loksahtelemassa kohdalleen. Nyt vain rauhallisin ottein kohti aikuisurheilun SM-kisoja.
torstai 19. helmikuuta 2015
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
1500 m VKV-hallikisoissa Haaparannassa
Piirinmestaruuskisojen heikon esityksen jälkeen oli sellainen olo, että ei tämä voi olla tässä. Katse kiinnittyikin aika pian kilpailukalenteriin ja Veitsiluodon kisaveikkojen järjestämään hallikisaan Haaparannassa. Hauskaa lähteä juoksemaan kilpaa ihan ulkomaille. Minä olen Suomussalmelta kotoisin niin tuo länsirajan avoimuus pääsee aina yllättämään. Suomalainen seura järjestää kisat Ruotsin puolella, no miksei? Kisaan oli ilmoittautunut minun lisäksi kolme muuta juoksijaa, joitten nimiä en tunnistanut ja kiitos tilastopajan tuoreen muutoksen joiden tuloskuntoa en päässyt tarkistamaan.
Pääsin kisapaikalle Petrin kyydillä. Mukana oli myös Petrin vaimo ja tyttö Saaga joka voitti tyttöjen 9-v sarjassa 40 metrin juoksun ja tuli toiseksi pituushypyssä. Petri juoksi 60 metriä kuusi sadasosaa paremmin kuin piirinmestaruuskisoissa mutta karsiutui niukasti finaaleista.
Haaparantaan oli hyvä lähteä kisaamaan jo senkin takia, että en ole ennen juossut hallissa normaalimittaiseksi tilastoitavalla 175 metriä pitkällä radalla. Meillä Oulussahan rata on ylipitkä. Lisäksi Aspen-hallin radan kaarteet on kallistettu. Pääsin siis hakemaan kokemusta Jyväskylän rataa varten. Verryttelyssä huomasin, että hidasvauhtinen juoksu kaarteissa tuntuu ihan kamalalta ja nopeavauhtinen juoksu ihan kohtuu hyvältä.
Muiden juoksijoiden saavuttua paikalle osoittautuikin että ihan tuttuja miehiä oli kyseessä, nimimuisti vaan oli pettänyt. Verryteltyämme tulikin aika astua lähtöviivalle ja aika rennoin mielin siinä olin. Paukusta kärkeen. Olin ajatellut pyrkiväni juoksemaan n. 31 sekunnin kierroksia mutta jäin tahdista vähän heti ensimmäisillä kierroksilla. Sitten menin hyvin nopeasti sekaisin laskuissa kun väliaikoja olisi pitänyt katsoa ihan yhtenään. En myöskään nähnyt missään jäljellä olevien kierrosten lukumäärästä kertovaa laikkaa joten ihan sokkona vetelin menemään. Ohitin yhden juoksijan kierroksellakin. Sen verran pistin merkille, että kyllä ne jyrkät kaarteet väsyneenä alkoivat tuottamaan vähän enemmän vaikeuksia.
Ihan yhtä-äkkiä viimeisen kierroksen kello kilahti ja tajusin että tämä oli nyt sitten tässä. Puristin kuitenkin hyvävoimaisena loppukiriä mutta eipä sitä viimeisen 175 metrin aikana paljoa ehdi tehdä. Painui aika kuitenkin lukemiin 4'37,52 eli olisi saattanut mennä jopa päälle 4'40 muuten. Jotenkin en silti suostu uskomaan että nämä huonot keskimatkojen suoritukset kertoisivat ihan koko totuutta tämän hetken kunnostani. Toisaalta aiempina vuosina kehitystä on tullut kunhan vain olen päässyt juoksemaan sopivasti määrää. Ehkä tällä kaudella alkaa tulla vastaan tilanne jossa eteen päin mennäkseen tarvitsee tehdä jo enemmänkin töitä.
Tämä oli ensimmäinen kisa piikkareilla ja jalat toimivat hyvin niiden kanssa. Aion kokeilla niitä vielä ainakin 3000 metrillä. Seuraava kilpailu olisikin juuri tuolla matkalla ensi sunnuntaina Rovaniemellä.
Pääsin kisapaikalle Petrin kyydillä. Mukana oli myös Petrin vaimo ja tyttö Saaga joka voitti tyttöjen 9-v sarjassa 40 metrin juoksun ja tuli toiseksi pituushypyssä. Petri juoksi 60 metriä kuusi sadasosaa paremmin kuin piirinmestaruuskisoissa mutta karsiutui niukasti finaaleista.
Haaparantaan oli hyvä lähteä kisaamaan jo senkin takia, että en ole ennen juossut hallissa normaalimittaiseksi tilastoitavalla 175 metriä pitkällä radalla. Meillä Oulussahan rata on ylipitkä. Lisäksi Aspen-hallin radan kaarteet on kallistettu. Pääsin siis hakemaan kokemusta Jyväskylän rataa varten. Verryttelyssä huomasin, että hidasvauhtinen juoksu kaarteissa tuntuu ihan kamalalta ja nopeavauhtinen juoksu ihan kohtuu hyvältä.
Muiden juoksijoiden saavuttua paikalle osoittautuikin että ihan tuttuja miehiä oli kyseessä, nimimuisti vaan oli pettänyt. Verryteltyämme tulikin aika astua lähtöviivalle ja aika rennoin mielin siinä olin. Paukusta kärkeen. Olin ajatellut pyrkiväni juoksemaan n. 31 sekunnin kierroksia mutta jäin tahdista vähän heti ensimmäisillä kierroksilla. Sitten menin hyvin nopeasti sekaisin laskuissa kun väliaikoja olisi pitänyt katsoa ihan yhtenään. En myöskään nähnyt missään jäljellä olevien kierrosten lukumäärästä kertovaa laikkaa joten ihan sokkona vetelin menemään. Ohitin yhden juoksijan kierroksellakin. Sen verran pistin merkille, että kyllä ne jyrkät kaarteet väsyneenä alkoivat tuottamaan vähän enemmän vaikeuksia.
Ihan yhtä-äkkiä viimeisen kierroksen kello kilahti ja tajusin että tämä oli nyt sitten tässä. Puristin kuitenkin hyvävoimaisena loppukiriä mutta eipä sitä viimeisen 175 metrin aikana paljoa ehdi tehdä. Painui aika kuitenkin lukemiin 4'37,52 eli olisi saattanut mennä jopa päälle 4'40 muuten. Jotenkin en silti suostu uskomaan että nämä huonot keskimatkojen suoritukset kertoisivat ihan koko totuutta tämän hetken kunnostani. Toisaalta aiempina vuosina kehitystä on tullut kunhan vain olen päässyt juoksemaan sopivasti määrää. Ehkä tällä kaudella alkaa tulla vastaan tilanne jossa eteen päin mennäkseen tarvitsee tehdä jo enemmänkin töitä.
Tämä oli ensimmäinen kisa piikkareilla ja jalat toimivat hyvin niiden kanssa. Aion kokeilla niitä vielä ainakin 3000 metrillä. Seuraava kilpailu olisikin juuri tuolla matkalla ensi sunnuntaina Rovaniemellä.
maanantai 2. helmikuuta 2015
1500 m piirin hallimestaruuskilpailuissa
Kauden avauskisaksi valikoitui 1500 metrin juoksumatka Pohjois-Pohjanmaan piirin hallimestaruuskilpailuissa. Olin tehnyt tähän mennessä kolme rataharjoitusta vähän heikohkoilla tuntemuksilla. Yksi harjoitus meni vähän paremmin, mutta selvästikään en ole vielä kisakuntoa saavuttanut. Siitä kertoo myös kisa-aamun ajatukset joita kirjasin ylös:
No, pakkohan se oli kuitenkin mennä kun oli tullut ilmoittauduttua. Samassa lähdössä oli yleisen sarjan lisäksi 19- ja 17- vuotiaat. Porukka rynni aika vauhdilla liikkeelle ja meikäläiselle löytyi aika helposti paikka. Jotenkin jäi sellainen kuva, että olin alusta loppuun asti samalla sijoituksella. Juoksin hyvin pitkälti mukavuusalueella eikä oikein kiinnostanut juosta kiinni edellä menevää selkää. Vasta viimeisellä sadalla metrillä otin muka malliksi jotain loppukirin tapaista, mutta ei se riittänyt sijoituksen nostamiseen. Jotenkin tuntui, että en ollut edes kovin hengästynyt lopussa. Enemmänkin yskitti aivan kuten usein ennenkin Ouluhallissa kisaamisen jälkeen.
Lähdin sitten verryttelemään ja yhtä-äkkiä kuulutettiin että pitää mennä palkintojenjakoon. Olin sitten kuitenkin kolmas koska pari muuta nopeampaa oli eri piireistä ja täten kilpailun ulkopuolella. Muut nopeammat olivat sitten noita nuorempia juoksijoita.
Aika 4'33,84 oli kans jonkinlainen yllätys. Sekunnin päähän ennätyksestä puolivaloilla. Mitähän tästäkin nyt pitäisi ajatella?
No, pakkohan se oli kuitenkin mennä kun oli tullut ilmoittauduttua. Samassa lähdössä oli yleisen sarjan lisäksi 19- ja 17- vuotiaat. Porukka rynni aika vauhdilla liikkeelle ja meikäläiselle löytyi aika helposti paikka. Jotenkin jäi sellainen kuva, että olin alusta loppuun asti samalla sijoituksella. Juoksin hyvin pitkälti mukavuusalueella eikä oikein kiinnostanut juosta kiinni edellä menevää selkää. Vasta viimeisellä sadalla metrillä otin muka malliksi jotain loppukirin tapaista, mutta ei se riittänyt sijoituksen nostamiseen. Jotenkin tuntui, että en ollut edes kovin hengästynyt lopussa. Enemmänkin yskitti aivan kuten usein ennenkin Ouluhallissa kisaamisen jälkeen.
Lähdin sitten verryttelemään ja yhtä-äkkiä kuulutettiin että pitää mennä palkintojenjakoon. Olin sitten kuitenkin kolmas koska pari muuta nopeampaa oli eri piireistä ja täten kilpailun ulkopuolella. Muut nopeammat olivat sitten noita nuorempia juoksijoita.
Aika 4'33,84 oli kans jonkinlainen yllätys. Sekunnin päähän ennätyksestä puolivaloilla. Mitähän tästäkin nyt pitäisi ajatella?
maanantai 19. tammikuuta 2015
Mitä se hyvejää?
Tässä vaiheessa talvea kun ei ole juossut kilpaa kuukausiin ja ulkona juoksukelit pudottaa vauhteja alkaa mietityttämään onko harjoittelu hyödyttänyt yhtään mitään siitä saadun ilon lisäksi. Ihan samat kysymykset alkavat pyöriä päässä joka ikinen talvi. Hallikisatkin on tulossa ja siellä pitää pysytä raastamaan maukkatehoilla jota ei ole tullut juuri harrastettua sitten syyskuun.
Maukasta puheenollen eilen oli tarkoitus tehdä vuoden ensimmäinen MK-treeni ja mielessä oli pitkät vedot pitkillä palautuksilla. Ohjelmoin kelloon vetosapluunan ja läksin jolkottelemaan kohti lentokentäntietä. Muistin hyvin toissalauantain huonosti menneen vetotreenin ja mietin että nyt vedetään sitten maukkaa vaikka väkisin. Aika lähteä rytyyttämään ensimmäistä vetoa. Pingoin liikkeelle selvästi kovemmalla puristuksella mitä talven aiemmissa vetotreeneissäni. Rutistin ja rutistin kellon vaatiessa enempi sykettä peliin. Mietin että pakkohan se on tällä teholla nousta ja jatkoin rutistusta. Ei millään. Vetoa oli jäljellä vielä jotain puolitoista minuuttia. Kauhea puuskutus ja räpistely ja silti syke pyöri hädintuskin TV kovan puolella. Kohta kello taas piippaili että parempi olisi alkaa nostamaan sykettä yli VK2:n alarajan. Totesin että nyt ei onnistu ja palailin häntä koipien välissä kotio saunomaan.
Jälkikäteen ajatellen tein pari perusvirhettä jotka on mulle peräti aika tavallisia vetotreenin mokia ja vielä korostuvat kun taukoa on kertynyt edellisestä kovasta harjoituksesta. En verrytellyt tarpeeksi hyvin. Keli oli huono mikä kyllä vaatisi oikeastaan entistä perusteellisempaa verkkaa mutta ei kannusta siihen. Lähdin myös tavoittelemaan tavoitesykealuetta heti ensimmäisessä vedossa vaikka edellisestä maukkatreenistä on kuukausikaupalla taukoa. Toisin sanoen läksin soitellen sotaan kun maltillisempi lähestyminen olisi ollut tarpeen.
Toisaalta on myös helppo todeta että läpi talven on tullut vedettyä aika kovia määriä joten ei liene mikään ihme, ettei kunto ole aivan herkimmillään. Edellisviikkojen neljästä kovasta treenistä yksi on onnistunut hyvin, yksi auttavasti ja pari huonommin. Huonosti menneet treenit kielii pienestä alavireestä ja levon tarpeesta. Nyt onkin varmaan hyvä ajatus ottaa hetki vähän löysemmin ennenkuin homma lähtee kunnon syöksykierteeseen. Muistelen tässä kolmen viikon takaista kevyttä viikkoa jolla kertyi 148 kilometriä juoksua. Kirjoittelin silloin, että ollaan siinä pisteessä että entinen kova viikko on nyt kevyt viikko. No eihän se ihan niin tainnut mennä vaan on tarpeen pudottaa vielä enemmän määrää jotta kevyt viikko oikeasti toteutuu kevyenä.
Lopuksi todettakoon että tällä viikolla paukkui tonnit toisen kerran harjoituskauden 2015 suhteen. Aloitin harjoituskauden maanantaina 29.9.2014 joten 16 viikossa on kertynyt kaikkiaan 2026 km juoksua.
Maukasta puheenollen eilen oli tarkoitus tehdä vuoden ensimmäinen MK-treeni ja mielessä oli pitkät vedot pitkillä palautuksilla. Ohjelmoin kelloon vetosapluunan ja läksin jolkottelemaan kohti lentokentäntietä. Muistin hyvin toissalauantain huonosti menneen vetotreenin ja mietin että nyt vedetään sitten maukkaa vaikka väkisin. Aika lähteä rytyyttämään ensimmäistä vetoa. Pingoin liikkeelle selvästi kovemmalla puristuksella mitä talven aiemmissa vetotreeneissäni. Rutistin ja rutistin kellon vaatiessa enempi sykettä peliin. Mietin että pakkohan se on tällä teholla nousta ja jatkoin rutistusta. Ei millään. Vetoa oli jäljellä vielä jotain puolitoista minuuttia. Kauhea puuskutus ja räpistely ja silti syke pyöri hädintuskin TV kovan puolella. Kohta kello taas piippaili että parempi olisi alkaa nostamaan sykettä yli VK2:n alarajan. Totesin että nyt ei onnistu ja palailin häntä koipien välissä kotio saunomaan.
Jälkikäteen ajatellen tein pari perusvirhettä jotka on mulle peräti aika tavallisia vetotreenin mokia ja vielä korostuvat kun taukoa on kertynyt edellisestä kovasta harjoituksesta. En verrytellyt tarpeeksi hyvin. Keli oli huono mikä kyllä vaatisi oikeastaan entistä perusteellisempaa verkkaa mutta ei kannusta siihen. Lähdin myös tavoittelemaan tavoitesykealuetta heti ensimmäisessä vedossa vaikka edellisestä maukkatreenistä on kuukausikaupalla taukoa. Toisin sanoen läksin soitellen sotaan kun maltillisempi lähestyminen olisi ollut tarpeen.
Toisaalta on myös helppo todeta että läpi talven on tullut vedettyä aika kovia määriä joten ei liene mikään ihme, ettei kunto ole aivan herkimmillään. Edellisviikkojen neljästä kovasta treenistä yksi on onnistunut hyvin, yksi auttavasti ja pari huonommin. Huonosti menneet treenit kielii pienestä alavireestä ja levon tarpeesta. Nyt onkin varmaan hyvä ajatus ottaa hetki vähän löysemmin ennenkuin homma lähtee kunnon syöksykierteeseen. Muistelen tässä kolmen viikon takaista kevyttä viikkoa jolla kertyi 148 kilometriä juoksua. Kirjoittelin silloin, että ollaan siinä pisteessä että entinen kova viikko on nyt kevyt viikko. No eihän se ihan niin tainnut mennä vaan on tarpeen pudottaa vielä enemmän määrää jotta kevyt viikko oikeasti toteutuu kevyenä.
Lopuksi todettakoon että tällä viikolla paukkui tonnit toisen kerran harjoituskauden 2015 suhteen. Aloitin harjoituskauden maanantaina 29.9.2014 joten 16 viikossa on kertynyt kaikkiaan 2026 km juoksua.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Nyt jaksaa taas maata sohvalla
Viikonloppuna sainkin nauttia mahtavista porukkatreeneistä kun lauantaina käytiin neljän hengen voimin juoksemassa 12 kilsaa vauhtikestävyyttä. Kiva kun on löytynyt porukka jossa vauhdit passaa kohtuu hyvin yhteen. Tulee myös arvokasta vinkkiä kokeneemmilta juoksijakollegoilta, vaikkakin melkein kaikki muut ovat minua nuorempia. Juoksuvuosia muilla on minua enemmän siitä huolimatta.
Lauantain vauhtikestävyysharjoitus jännitti aika paljon etukäteen sillä en ole tuollaista tasavauhtista vk-lenkkiä muistaakseni ennen tehnytkään porukassa. Koitin varmistella juoksemalla aluksi porukan hännillä mutta kääntöpaikan jälkeen huomasin kampeavani porukan kärkeen. Siinä tuli tehtyä ihan luonnostaan vauhdin nosto kun omilla lenkeillänikin olen puolivälissä nostanut tehoja PK2 -> VK1. Nyt sapluunana oli enemmänkin VK1 -> VK2 ja varoin päästämästä tehoja yli anaerobisen kynnyksen. Sykejumi oli kyllä ihan tiessään ja tehoja irtosi ihan mukavasti. Menomatkalla juostiin 3'46 / km ja paluumatkalla 3'33 / km tahtia. Tosin pari kaveria veti lopun pari kilometriä vielä pikkuisen kovempaa. Lenkin jälkeen porukka oli innoissaan hyvästä vauhdista. On kyllä mukava tehdä porukassa.
Pitkis oli tällä kertaa vähän lyhyenlainen. Mulle kertyi matkaa vain 22 km. Olin kuitenkin juossut jo tiistaina maastossa 25 kilometriä joten en koennut tarvetta keräillä kilometrejä yhtään enempää. Viikkomääräksi tuli taas 148 kuten edelliselläkin viikolla. Hyvän fiiliksen myötä ensi viikolla voisi tunnustella taas miltä tuntuisi kiristää pikkuisen määrää.
Lauantain vauhtikestävyysharjoitus jännitti aika paljon etukäteen sillä en ole tuollaista tasavauhtista vk-lenkkiä muistaakseni ennen tehnytkään porukassa. Koitin varmistella juoksemalla aluksi porukan hännillä mutta kääntöpaikan jälkeen huomasin kampeavani porukan kärkeen. Siinä tuli tehtyä ihan luonnostaan vauhdin nosto kun omilla lenkeillänikin olen puolivälissä nostanut tehoja PK2 -> VK1. Nyt sapluunana oli enemmänkin VK1 -> VK2 ja varoin päästämästä tehoja yli anaerobisen kynnyksen. Sykejumi oli kyllä ihan tiessään ja tehoja irtosi ihan mukavasti. Menomatkalla juostiin 3'46 / km ja paluumatkalla 3'33 / km tahtia. Tosin pari kaveria veti lopun pari kilometriä vielä pikkuisen kovempaa. Lenkin jälkeen porukka oli innoissaan hyvästä vauhdista. On kyllä mukava tehdä porukassa.
Pitkis oli tällä kertaa vähän lyhyenlainen. Mulle kertyi matkaa vain 22 km. Olin kuitenkin juossut jo tiistaina maastossa 25 kilometriä joten en koennut tarvetta keräillä kilometrejä yhtään enempää. Viikkomääräksi tuli taas 148 kuten edelliselläkin viikolla. Hyvän fiiliksen myötä ensi viikolla voisi tunnustella taas miltä tuntuisi kiristää pikkuisen määrää.
torstai 8. tammikuuta 2015
Tiukkaa tekee
Viime viikon harjoittelin hieman vähäisemmin määrin kuin jouluviikolla, mutta nyt olen jo siinä pisteessä että kevyempikin harjoitusviikko on määrällisesti yhtä kova kuin alkusyksyn kovat harjoitusviikot. Määrää kertyi viikon mittaan 148 km. Juoksin tiistaina normaalin kiihtyvän VK-treenin ja uudenvuoden suomana vapaapäivänä hyvin rauhallisia lenkkejä. Lauantaina oli vuorossa 8 x 1,2 km / 1' palautuksin ja keli oli aika haastava. Menin tekemään harjoitusta vähän uudelle reitille jonka suunnittelin siten että olisi sivutuuli.
Kartasta suunnittelemani pätkä oli kuitenkin loivaan ylämäkeen joten siltä osin reitti ei ollut aivan tavoitellun mukainen. Puolet vedoista tuli siis loivaan alamäkeen. Tämäntyyppinen harjoitteluhan on ihan hyvästä vaihteeksi, ajattelin. Veto ylämäkeen oli odotetusti vaikeampi mitä normaalisti. Odottamatonta oli kuitenkin se, että en meinannut saada sykkeitä nousemaan vääntämisestä huolimatta. Sama meno jatkui harjoituksen edetessä ja mietin välillä kesken jättämistäkin. Koska fiilis oli kuitenkin aivan ok niin jatkoin harjoituksen loppuun asti. Vauhdit jopa hieman hiipuivat loppua myöten ja syke pysyi matalana.
Oletan, että huono kulku johtui edellisistä määrällisesti kovista harjoitusviikoista. Tällä viikolla en olekaan nostanut määrää takaisin vaan jatkan samalla tahdilla, jotta keho saa enemmän aikaa sopeutua treenin vaatimuksiin.
Tiistaina normaalin vauhtikestävyystreenin aikaan sattui sen verran kova pakkanen, että päätin käyttää vapaapäivää ja päivänvaloa hyödyksi juoksemalla pitkän maastolenkin. Nautiskelin rauhallista tahtia 25 kilometriä pääasiassa talvisia polkuja pitkin.
Loppuviikon suunnitelmat ovat pahasti auki. Mietin, että pitäisikö väliin jäänyt vauhtikestävyyslenkki juosta tänään vai ehkä lauantaina. Sunnuntaina olisi tarjolla porukkatreeniä ja se tarkoittaisi pitkiksen väliin jättämistä. Mutta pitkishän tuli juostua jo tiistaina. Taidan kuitenkin tehdä seuraavat vaativammat treenit vasta viikonloppuna jotta ehdin palautua hyvin maastopitkiksestä sekä saan lisää kevyttä huoltavaa juoksua alle ennen tehojen nostamista.
Kartasta suunnittelemani pätkä oli kuitenkin loivaan ylämäkeen joten siltä osin reitti ei ollut aivan tavoitellun mukainen. Puolet vedoista tuli siis loivaan alamäkeen. Tämäntyyppinen harjoitteluhan on ihan hyvästä vaihteeksi, ajattelin. Veto ylämäkeen oli odotetusti vaikeampi mitä normaalisti. Odottamatonta oli kuitenkin se, että en meinannut saada sykkeitä nousemaan vääntämisestä huolimatta. Sama meno jatkui harjoituksen edetessä ja mietin välillä kesken jättämistäkin. Koska fiilis oli kuitenkin aivan ok niin jatkoin harjoituksen loppuun asti. Vauhdit jopa hieman hiipuivat loppua myöten ja syke pysyi matalana.
Oletan, että huono kulku johtui edellisistä määrällisesti kovista harjoitusviikoista. Tällä viikolla en olekaan nostanut määrää takaisin vaan jatkan samalla tahdilla, jotta keho saa enemmän aikaa sopeutua treenin vaatimuksiin.
Tiistaina normaalin vauhtikestävyystreenin aikaan sattui sen verran kova pakkanen, että päätin käyttää vapaapäivää ja päivänvaloa hyödyksi juoksemalla pitkän maastolenkin. Nautiskelin rauhallista tahtia 25 kilometriä pääasiassa talvisia polkuja pitkin.
Loppuviikon suunnitelmat ovat pahasti auki. Mietin, että pitäisikö väliin jäänyt vauhtikestävyyslenkki juosta tänään vai ehkä lauantaina. Sunnuntaina olisi tarjolla porukkatreeniä ja se tarkoittaisi pitkiksen väliin jättämistä. Mutta pitkishän tuli juostua jo tiistaina. Taidan kuitenkin tehdä seuraavat vaativammat treenit vasta viikonloppuna jotta ehdin palautua hyvin maastopitkiksestä sekä saan lisää kevyttä huoltavaa juoksua alle ennen tehojen nostamista.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Pakkasen kourissa kuormaa määrästä
Ajatuksena oli juosta jouluviikolla kotiseudullani Suomussalmella vähän enemmän kuin viime viikolla. Ohjelmassa oli myös reipasta juoksua ja vetojakin ihan normaalisti. Pakkanen kiristyi kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä selvästi alle -20 asteen. Minun ei oikein kestä hengästyä kovaa pakkasella joten hylkäsin kovavauhtiset lenkit ja päätin kerätä harjoituskuormitusta juoksemalla mahdollisimman paljon. Matkustin Suomussalmelle tiistai-iltana ja ohjelmanmuutos näkyykin kätevästi viikkoraportista.
Ma: ap 8 km, ip 12 km
Ti: ap 8 km, ip 10 km, ~10 s ruskoja
Ke: ap 10 km, ip 24 km
To: ap 8,5 km, ip 15,5 km
Pe: ap 6,5 km, ip 20 km
La: ap 9,5 km, ip 15 km
Su: 30 km pitkis
Yht hajametreineen 179 km pk1-juoksua
Aika kovalta kyydiltä tuntui paikoitellen varsinkin kun kotiseutu on huomattavasti mäkisempää mitä Oulussa olen tottunut. Perjantaina sää lauhtui sen verran että kovempaan vauhtiin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta tuossa harjoituskuormassa jalat eivät tuntuneet yhtään vastaanottavaisilta. Pehmeä kevyt juoksu sen sijaan kyllä sujui. Siispä juoksin senkin päivän kevyttä vauhtia.
Jotain selvästi tapahtui sillä tuo 30 kilometrinen pitkis tuntui yllättävän helpolta mäkisestä maastosta ja kovasta pakkasesta huolimatta. Vauhdit nyt olivat mitä olivat mutta kestävyys tuntuu hieman taas kohentuneen. Seuraavaksi kohti kevyempää harjoitusviikkoa.
Ma: ap 8 km, ip 12 km
Ti: ap 8 km, ip 10 km, ~10 s ruskoja
Ke: ap 10 km, ip 24 km
To: ap 8,5 km, ip 15,5 km
Pe: ap 6,5 km, ip 20 km
La: ap 9,5 km, ip 15 km
Su: 30 km pitkis
Yht hajametreineen 179 km pk1-juoksua
Aika kovalta kyydiltä tuntui paikoitellen varsinkin kun kotiseutu on huomattavasti mäkisempää mitä Oulussa olen tottunut. Perjantaina sää lauhtui sen verran että kovempaan vauhtiin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta tuossa harjoituskuormassa jalat eivät tuntuneet yhtään vastaanottavaisilta. Pehmeä kevyt juoksu sen sijaan kyllä sujui. Siispä juoksin senkin päivän kevyttä vauhtia.
Jotain selvästi tapahtui sillä tuo 30 kilometrinen pitkis tuntui yllättävän helpolta mäkisestä maastosta ja kovasta pakkasesta huolimatta. Vauhdit nyt olivat mitä olivat mutta kestävyys tuntuu hieman taas kohentuneen. Seuraavaksi kohti kevyempää harjoitusviikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)